lauantai 18. maaliskuuta 2017

Vuoden kävely, 2. kuukausi - Outo nilkkakipu

Vasen nilkka kipeytyi. Painon varaaminen jalalle vihlaisi ikävästi. Onnuin vaivalloisesti kotiin toisen kävelykuukauden ensimmäiseltä lenkiltä. Liukkaan kelin takia olin käyttänyt nastalenkkareita. Seuraavana päivänä vedin jalkaan vaelluskengät. Kiristin nauhat tiukalle. Toivoin kengänvarsien tukevan nilkkoja niin, että kävelylenkki onnistuisi nilkkavaivasta huolimatta. Aluksi nilkassa tuntui kipua, mutta muutaman sadan metrin jälkeen se katosi kuin taikaiskusta. Olin tyytyväinen, mutta kummissani. Mitä oikein oli tapahtunut? Toisen kävelykuukauden kolmannelle lenkille lähdin taas nastalenkkareissa. Puoli tuntia kaikki sujui hyvin. Ei kipua nilkassa. Askel rullasi kevyesti. Sitten ilman varoitusta vasen nilkka lähetti kiukkuisen kipuviestin. Matkaa kotiin oli jäljellä pari kilometriä. Onnuin hitaasti eteenpäin. Sitten kipu katosi viideksi minuutiksi, tuli takaisin ja katosi taas. Loppupäivän ajan kipu tuntui nilkassa vaihtelevalla intensiteetillä.

Vaelluskengät ovat kuluneet ulkosyrjien puolelta enemmän kuin sisäsyrjien puolelta

Sitten mieleen palautui muutama muukin kerta, jolloin sama nilkka oli äksyillyt. Aikaisemmilla kerroilla kipuuntuminen oli sattunut juoksulenkkien aikana. Tällä kertaa olin käyttänyt nastalenkkareita ja kävellyt nilkkakivun iskiessä. Myös 64 kilometrin tuotetestauskävelyllä nilkkakipu oli tuntunut hetken, mutta kadonnut sitten itsestään. Hain vastausta Googlen avulla. Selvisi, että yksi nilkkakipujen aiheuttaja on alipronaatio, joka liittyy alemman nilkkanivelen jäykkyyteen. Muutama vuosi aikaisemmin olin ottanut kuvan vaelluskenkieni pohjista. Ne olivat kuluneet enemmän ulkosyrjien kuin sisäsyrjien puolelta, mikä viittasi selvästi alipronaatioon. Alipronaation seurauksena nilkka taipuu rasituksen aikana liikaa ulkosyrjälle. Hoitokeinona on nilkan liikkuvuutta lisääviä harjoitteita. Otin nilkkavaivan työhypoteesiksi alipronaation, koska nilkan liikkuvuuden parantamisesta tuskin olisi haittaakaan. Luovuin nastalenkkareista ainakin toistaiseksi. Jatkossa käyttäisin vain huolella nyöritettyjä vaelluskenkiä. Seuraavilla lenkeillä nilkkakipu pysyikin poissa. Ehkä vaelluskengän varsi tukee ja ohjaa nilkan liikeratoja kävellessä niin, että alipronaatio lievenee?

Nilkan liikkuvuutta voi lisätä hauskalla tavalla säntäilemällä sulkapallon perässä. Toisen kävelykuukauden aikana kävinkin sulkapalloilemassa muutaman kerran vaimon kanssa. Sulkapalloa pelatessa nilkka taipuu ja nitkahtelee mitä moninaisimpiin asentoihin, joihin ei kävellessä ole tarvetta. Hypyt, nopeat lähdöt ja suunnanmuutokset sekä äkkijarrutukset vahvistavat nilkan ja jalkaterän monimutkaista koneistoa. Lisäksi aloitin… tai ajattelin aloittaa nilkkojen liikkuvuutta parantavan venyttelyn kävelylenkkien ja sulkapalloilun jälkeen. Pohkeiden käsittelyä varten hankin hierontarullan, jota käytin… tai siis ajattelin käyttää ahkerasti. Jalkojen lihashuollossa pitää jatkossa ryhdistäytyä. Ehkä kolmannen kävelykuukauden kuluessa saan otettua tämän asian haltuun.




Mieleen muistui Ylen tammikuinen juttu liikunnan monipuolisuuden hyödyllisyydestä. Artikkelin innoittamana luonnostelin lihaskunto-ohjelman, johon sisältyy omat harjoitukset käsille, jaloille ja keskivartalolle; pitkiä sarjoja melko kevyillä painoilla. Jos olisin varakas, hankkisin tietysti personal trainerin rakentamaan kävelijälle optimoidut nilkanvahvistus- ja lihaskunto-ohjelmat. Onneksi netin kautta löytyy ilmaiseksi tietoa ja vinkkejä, joiden avulla harjoitusohjelmaa voi jatkossa viritellä paremmaksi.



Toisen kävelykuukauden loppuun sattui Lontoon reissu, joka romutti tehokkaasti terveellisen ruokailusysteemin. Pizzaa, hampurilaisia ja muuta roskaruokaa tuli popsittua surutta. Palanpainikkeeksi löytyi makoisia brittioluita. Lontoon visiitin aikana erilliset päivittäiset kävelylenkit oli käytännössä pakko unohtaa. Askelmittaus oli kuitenkin päällä reissun ajan ja kävelymatkaa kertyi kohteesta toiseen kipitettäessä ja kauppareissuilla ihan mukavasti. Tyypillisen Lontoossa vietetyn päivän aikana tulin kävelleeksi peninkulman verran. Sitten iski flunssa ja lievä kuume. Vaikka olin tehnyt vakaan päätöksen tehdä vähintään viiden kilometrin kävelylenkki kävelyvuoden jokaisena päivänä, päätin pitää toisen kävelykuukauden viimeisen päivän vapaata. Ehkä pieni lepo teki hyvää jaloillekin. 





Kaikki vuoden kävelystä kirjoitetut jutut:


tiistai 28. helmikuuta 2017

Kuukauden luetuimmat/Month's most read posts