Kävelijän adventtikalenteri

Kävelijän adventtikalenteri

Kauhisteltiin suklaajoulukalenterien hintoja kuopuksen kanssa. Suklaan hinta vaihteli vajaasta 30 eurosta aina tyyriinpuoleiseen 160 euron kilohintaan asti. Myös suklaan määrä kalenteria kohden vaihteli hurjasti. Disneyn Frozen ja Star Wars -kalentereihin oli kätketty suklaata vaivaiset 50 grammaa, osapuilleen suklaapatukan verran. Kinderin joulukalenterissa on suklaata muhkeat 351 grammaa eli parin suklaalevyn verran. Suklaasta maksettavan ylihinnan ohella alituinen itsensä makealle altistaminen on suklaajoulukalenterin huono puoli. Joulusuklaat eivät maistu niin makoisalle, jos koko joulukuun mässäilee makealla. Näissä mietteissä Jaakoppi luopui suklaakalenterin tavoittelusta. Suklaakalenterin tilalle lupasin kehitellä jonkinlaisen hauskemman, yllättävämmän ja henkilökohtaisemman joulun vartomisen instrumentin.

Kipitin markettiin. Kymmenen tulitikkuaskin puntti maksoi 0,45 senttiä. Laskeskelin, että liimaamalla tavallisen kokoisia (51x35x15 mm) tulitikkuaskeja kuusi rinnakkain ja 19 päällekkäin muodostuisi suurin piirtein A4-paperiarkin kokoinen seinämä, joka koostuisi 114 vetolaatikosta. Sitten päätin ostaa myös muutaman isompikokoisen (71x53x25 mm) tulitikkuaskin hintaan 0,65 senttiä kappaleelta. Niihin voisin piilottaa kookkaampia pikkuyllätyksiä ja samalla ne piristäisivät muutoin turhan yksitoikkoista vetolaatikkoseinämää. Kahdeksan isoa tulitikkuaskia syrjäyttäisi 22 pikkuaskia, joten seinämä koostuisi lopulta 100 vetolaatikosta; 92 pientä ja kahdeksan isoa tulitikkuaskia. Tulitikkuaskeille kertyi hintaa yhteensä 4,14 + 5,2 = 9,35 euroa. Pelkkä tulitikkuaskien hankinta maksoi jo enemmän kuin useimmat suklaajoulukalenterit. Homman olisi siis parasta onnistua.

Kaadoin tulitikut pois askeista. Löysin siivouskaapin ylähyllyltä pullon, jonka kyljessä luki ”Kiilto Yleis-/Puuliima 66”. Avasin pullon korkin ja puristin voimalla. Vastoin odotuksia liima ei ollutkaan kuivanut kiinteäksi klöntiksi pullon korkin kärkeen, vaan turskahti iloisesti ja runsaasti pöydälle. Siivosin sotkun. Seuraavalla yrityksellä onnistuin puristamaan ohuen viivan liimaa tulitikkuaskin raapaisupinnalle. Painoin toisen tulitikkuaskin raapaisupinnan liimavanaa vasten ja asettelin askit huolella kohdakkain. Jokunen vuosi sitten olin jostain ale-laarista löytänyt kuusi pientä puristinta. Nyt niille olisi käyttöä. Nipistin kahden tulitikkuaskin raapaisupinnat kiinni toisiinsa kahdella pikku puristimella. Annoin liimauksen kuivaa puolisen tuntia. Sitten vain toistaisin saman operaation uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan… kunnes koko vetolaatikostoseinämä oli valmis…

…paitsi, että tulitikkuaskien liimaaminen vain kuuden puristimen avulla osoittautui tuskastuttavan hitaaksi. Puolessa tunnissa pystyin tekemään vain kolme liimausta. Pengoin taas siivouskomeroa ja löysin pussillisen pyykkipoikia. Nyt liimaustyö alkoi edetä rivakasti. Mutta kotvan kuluttua käsi kipeytyi liimapullon puristamisesta. Liiman virtaus oli ehtynyt ja sitä tuli ulos vain rusentamalla pulloa hampaat irvessä. Rassasin liimapullon nokkaa avonaisemmaksi paperiliittimellä. Ei auttanut. Sitten hoksasin kiertää liimapullon korkin auki ja kurkistaa sisään. Himputti! Korkin sisään oli hyhmettynyt eräänlainen liimasukka. Sukan kärjessä oli pieni reikä, jonka läpi olin pakottanut liiman ahtautumaan. Ei ihme, että puristusvoimaa oli tarvittu ylen määrin. Tongin liimasukan korkista ja nakkasin roskikseen. Nyt liima alkoi virrata herttaisen helposti.

Isot tulitikkuaskit liimasin seinämän keskelle. Kahdeksan isoa luukkua avattaisiin joulukuun erityisinä päivinä, joita ovat adventtisunnuntait, itsenäisyyspäivä sekä joulua edeltävät päivät. Jaahas, joulukalenterin sijaan olinkin siis rakentamassa adventtikalenteria. Ensimmäinen luukku avattaisiin ensimmäisenä adventtisunnuntaina eli 27.11. Isojen tulitikkuaskien asettelu seinämään vaati hieman kokeilua ja sovittelua. Jouduin sijoittamaan kuusi pientä tulitikkuaskia pystyasentoon. Muutaman askin "menetys" ei tuottaisi ongelmia, sillä seinämässä tulisi olemaan luukkuja niin paljon, että suurin osa jäisi joka tapauksessa käyttämättä. Isojen tulitikkuaskien yläreuna asettui hieman eri korkeudelle kuin pienten tulitikkuaskien yläreuna. Leikkasin pahvista sopivan kokoiset täytepalat, joilla tasoittelin korkeuserot. Sitten liimasin pitkän pahvisuikaleen välipohjaksi, sekä loput pienet tulitikkuaskit seinämän yläosaan. Nyt oli A4-kokoisen vetolaatikoston runko valmis.

Adventtikalenterin tukiranka on valmis. Välipohja erottuu
valkoisena tasona isojen tulitikkuaskien yläpuolella.

Seuraavaksi työntelin tulitikkuaskien sisäosat eli adventtikalenterin vetolaatikot paikoilleen ja annoin 28 laatikolle yksilölliset numerotunnukset: 27.11., 28.11., 29.11. ja 30.11. sekä 1, 2, 3,…  …22, 23 ja 24. Täytin numeroidut vetolaatikot pienillä joulu- ja kävelyaiheisilla jutuilla. Kesällä 2017 olisi Jaakopin kanssa tarkoitus tehdä pitkät kävelyretket sekä Lapissa että Jaakontiellä Pohjois-Espanjassa. Jaakopin retkeilyvarusteiden kokoelma tulisi täydentymään adventtikalenterin luukkuja aukomalla. Saattaisi mukana olla jokunen suklaakonvehtikin, vaikka suklaakalenterien kritiikistä liikkeelle lähdettiinkin. Muutama yllätys oli sen verran kookas, etteivät ne mahtuneet edes isoon tulitikkuaskiin. Tällaisessa tapauksessa kalenterin luukun avaaja eli Jaakoppi löytää vetolaatikosta paperilapun tai aarrekartan. Sen avulla pääsee sitten johonkin toiseen paikkaan kätketyn yllätyksen jäljille.

Laatikostoseinämän etupuoli

Burgosin katedraali

Tulostin edellisen kesän caminolla otetun kuvan Burgosin katedraalista A3-kokoisen paperin keskelle. Sitten liimasin pari A4-arkkia katedraalin kuvan vahvikkeeksi, jotta se pysyisi suorana ja siistinä ja toisaalta jotta se ei kupruilisi, kun hieman myöhemmin kiinnittäisin sen paikalleen. Kupruili se kumminkin. Olisi pitänyt tulostaa kuva paksummalle paperille. Vahvikkeiden liimaus olikin ainoa työvaihe, jossa käytin tavallista askarteluun tarkoitettua liimapuikkoa. Yleis-/puuliimaa olisi ollut hankala levittää tarpeeksi ohuesti ja tasaisesti. Seuraavaksi kiinnitin katedraalin kuvan adventtikalenterin etupuolelle levittäen liimaa vain käyttämättömiksi jäävien vetolaatikoiden etupuolelle. Tämän operaation ajaksi olin poistanut adventtikalenterin varsinaiset 28 vetolaatikkoa paikoiltaan varmistaakseni etten vahingossa liisteröisi niitä kiinni kehikkoon. Seuraavaksi liimasin A3-paperin ylimääräiset, laatikostoseinämän reunojen yli lerppuvat liepeet vasten adventtikalenterin sivuja, kantta ja pohjaa. Kun liima oli kuivunut, pökkäsin pitkällä neulalla takakautta eli tulitikkulaatikon "27.11." ulkokuoren muodostaman tunnelin läpi neljä pientä reikää katedraalin kuvaan. Reikien ja viivoittimen avulla piirsin katedraalin kuvaan luukun ääriviivat sekä tunnuksen ”27.11”. Toistin saman operaation kaikille numerotunnuksella merkityille luukuille aina jouluaaton tunnuksella ”24” varustettuun vetolaatikkoon asti.

Luukkujen tunnukset on merkitty niiden taustoihin

Vetonaru asennettu

Löysin kirjahyllystä pahvilaatikon, joka oli alun perin ollut täynnä A4-papeririisejä. Se olisi juuri passelin kokoinen joulukalenterin taustan ja sivujen suojaamiseen. Mittasin ja leikkasin pahvilaatikosta sopivan kokoisen kotelon, jonka verhosin joulupaperilla. Liian myöhään äkkäsin, että käärepaperin joulukuuset olisivat kyljellään silloin, kun adventtikalenteri on pystyasennossa. No, aina ei voi mennä niin kuin Strömsössä. Asensin vetolaatikoiden etuseinämiin pienet vetonarut. Luukkujen aukaisun suunnittelin tapahtuvaksi siten, että ensin terävällä veitsellä leikataan varovasti luukun sijaintia osoittavaa viivaa pitkin. Sen jälkeen vain kiskaistaan aukosta paljastunut vetolaatikko auki narusta vetämällä.

Isot tulitikkulaatikot törröttävät
laatikostoseinämän selkäpuolella

Isojen tulitikkuaskien takaosat törröttivät tuuman verran ulos vetolaatikoston selkäpuolelta. Leikattaessa vetolaatikkoa näkyviin adventtikalenteri olisi kellistettävä selinmakuulle. Seinämän pienet tulitikkuaskit olisivat tässä tilanteessa tyhjän päällä ja vaarana olisi koko rakenteen vääntyminen ja murtuminen. Tämän ehkäisemiseksi liimasin kotelon takaseinään muutaman tukea tarjoavan tulitikkuaskin.

Adventtikalenterin taka- ja sivuseiniä suojaava kotelo

Joulukalenterin rakentaminen olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin jättänyt isot tulitikkuaskit pois. Ne aiheuttivat monenlaista säätämistä ja ylimääräistä työtä. Esimerkiksi välipohjan rakentaminen oli tarpeen vain isojen tulitikkuaskien aiheuttamien korkeuserojen tasoittamiseksi. Myös kalenterin takaosan viimeistely oli isojen tulitikkuaskien vuoksi työläämpää kuin sen olisi tarvinnut olla. Kartonkisten juomapakkausten kuten maitotölkkien materiaali ei sovellu tällaiseen puuhaan kovinkaan hyvin, sillä liima tarttuu niiden vahamaiseen pintaan kehnosti. Kalenteri valmistui lopulta parissa päivässä. Iso osa tuosta ajasta kului liimausten kuivumisen odotteluun, jolloin saatoin puuhailla muiden askareiden parissa.

Adventtikalenterin luukut numeroitu ja ääriviivat piirretty kansikuvaan

Valmis Kävelijän adventtikalenteri vuodelle 2016

Jaakoppi on riittävän vanha leikkaamaan vetolaatikot esiin varovasti matto- tai askarteluveitsellä. Luukkujen aukaisu olisi kuitenkin pitänyt tehdä helpommaksi, jos kalenteri olisi tarkoitettu pienelle lapselle. Edellä kuvattu laatikostoseinämän rakentaminen tulitikkuaskeista on vain yksi tapa toteuttaa joulukalenteri. Luukut voisi asetella myös siten, että ne aukeaisivat eri suuntiin. Jokaisen luukun voisi maalata tai koristella omanlaisekseen. Kalenterin somistukseen voisi käyttää monia erilaisia materiaaleja, kuten kankaita, nappeja, nauhoja, lasihelmiä, puuta ja vaikka mitä. Kalenterin voisi myös laatia talon, lipaston, lahjapaketin tai jonkin muun tutun rakenteen muotoiseksi.

Laiskan kävelijän polttaminen

Adventtikalenterin rakentamisesta jäi tähteeksi himputinmoinen kasa tulitikkuja. Tulitaideteosta varten jokaisesta noin viidestä tuhannesta tulitikusta leikattiin rikkipäät irti. Se oli melko pitkäpiimäistä puuhaa. Onneksi perheen pikkuväki ojensi auttavan kätensä. Rikkipäistä rakennettiin pahvialustalle laiskaa kävelijää symboloiva hahmo. Se poltettiin uudenvuoden ilotuksen yhteydessä. Lue koko tarina täältä.