Lihaskramppi eli suonenveto

Lihaskramppi iskee usein
pohjelihakseen 

Jos vaelluspäivä on kovin pitkä ja lämmin, hikoilun mukana elimistöstä poistuu runsaasti suoloja, mm. magnesiumia ja kalsiumia. Kova saunominen saa aikaan saman ilmiön. Suolojen vähäisyydestä voi yöllä seurata ikävä herätys pohje- tai reisilihaksen krampatessa. Myös kylmettymisen tiedetään altistavan suonenvedolle. Suonenveto voi olla merkki alaraajojen laskimoiden vajaatoiminnasta. Jos kävellessä ilmenevä kipu on niin kova, että se pakottaa pysähtymään, kyseessä voi olla alaraajojen valtimosairaus.

Suonenvedon perimmäistä syy on tuntematon, mutta kyse lienee alaraajan verenkierron äkillisestä ja ohimenevästä häiriöstä. Lihaskrampissa liikehermosäikeet käynnistyvät ja niiden hermoaallot siirtyvät lihassyihin, joissa varsinainen suonenveto syntyy. Tällöin lihas supistuu ääriasentoonsa ja verenkierto heikkenee aiheuttaen hapenpuutteesta johtuvan kivuliaan, mutta sinänsä vaarattoman tuntemuksen. Suonenveto voi tapahtua myös kesken urheilusuorituksen. Esimerkiksi uidessa lihaskramppi voi aiheuttaa vakavankin vaaratilanteen. Suonenvetoa esiintyy myös pitkälle edenneen munuaissairauden, suonikohjujen ja raskauden yhteydessä. Nivelreumaa sairastavilla siklosporiinihoidon yhteydessä esiintyy magnesiumin puutetta, mihin liittyen voi öisin esiintyä vaikeaa suonenvetoa.

Kramppeja voi hoitaa venyttämällä jännittynyttä lihasta passiivisesti, rauhallisesti ja pitkäkestoisesti. Kramppaavaa aluetta voi myös hieroa kevyesti.

Riittävä nesteytys eli veden juonti ja ennen nukkmumaan menoa otettu magnesium ehkäisee yöllisiä suonenvetoja. Reseptivapaista magnesium-, B1-vitamiini- ja kalsiumlisäravinteista voi olla apua. Paljasjalkakävely aktivoi alaraajojen lihaspumppuja vilkastuttaen verenkiertoa ja siten pienentää lihaskramppien todennäköisyyttä. Alaraajojen verenkierron vilkastuttamista kannattaa kokeilla illalla ennen nukkumaanmenoa esimerkiksi tekemällä varpaille nousuja reippaassa tahdissa 30-50 kertaa. Jotkut ovat saaneet helpotusta säärystinten tai lämpimien yösukkien käytöstä. Tupakoinnin lopettaminen parantaa ääreisverenkiertoa, mikä voi pienentää suonenvetotaipumusta. Jos edellä kuvatut konstit eivät auta, kannattaa vaivasta keskustella lääkärin kanssa.

Magnesium on ihmisille ja eläimille välttämätön kivennäisaine. Sen puute on liitetty mm. lihaskramppien esiintymiseen ja se vaikuttaa mahdollisesti myös aivotoimintaan. Magnesiumin lähteitä ovat mm. täysjyvävilja, pähkinät, kasvikset, kala ja liha. Magnesiumia pitäisi ilmeisesti saada ravinnon mukana 600 mg/vrk, mutta viranomaissuositus on vain 300-450 mg/vrk. Magnesiumista ei yleensä aiheudu minkäänlaisia sivuvaikutuksia, mutta isommat päiväannokset voivat saada aikaan löysän vatsan. Magnesium alkaa imeytyä tunnin kuluessa sen nauttimisesta ja imeytyminen jatkuu noin 8 tuntia. Kun magnesiumin saanti on 300–350 mg päivässä, imeytyy 25–50 % ruuan magnesiumista vereen, ellei elimistössä vallitse puutostilaa. Duodecimin sivuilta löytyy katsaus magnesiumin muistakin vaikutuksista.

Hikoilun mukana poistuvia suoloja voi korvata esimerkiksi cashewpähkinöillä luonnonmukaisemmin kuin apteekkivalmisteilla. Cashewpähkinöitä tuottava munuaispuu on kotoisin Amazon-joen alueelta, mutta sitä istutettiin jo 1500-luvulla Intiaan ja myöhemmin Itä-Afrikkaan. Kaikista pähkinöistä cashewpähkinässä on vähiten rasvaa ja eniten hiilihydraatteja.100 grammassa cashewpähkinöitä on magnesiumia 260 mg, kalsiumia 45 mg ja lisäksi mm. rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Tarkempi katsaus cashewpähkinän ravintotekijöihin löytyy täältä.

Lisätietoja suonenvedosta: Saarikoski, R., Stolt, M. & Liukkonen, I. (2010) Terveet jalat. 3. uudistettu Painos, Helsinki, Durodecim.