lauantai 23. helmikuuta 2013

Lumikenkäilyä


Pakkasta parisen astetta, laiska tuulenvire lounaisesta ja Virpiniemen mäkiset maastot - siinä puitteet lumikenkäilyyn tutustumiselle. Ensimmäinen haaste oli liikuntaopistolta vuokrattujen läpysköjen kiinnittäminen jalkoihin. Kengät kiinnitetään lumikenkien siteisiin kärjestä ja kannasta. Siteiden kantaosa liikkuu kiskoa pitkin ja lukitaan sopivalle kohdalle kengän koon mukaan, eli samat lumikengät sopivat iso- ja pienijalkaisille. Sitten vain kengän kärki työnnetään paikalleen, remmien lukot napsautetaan kiinni ja kiristetään.

Pitkänmatkan Kävelijän hämäläisyydestä oli taas hyötyä. Toiset olivat lähteneet liukkaasti liikkeelle ja olivat ennättäneet talloa valmiin uran, jota pitkin oli helppo tallustella. Pikkuväki juoksi kevyesti niin, että lumi vain pöllysi. Aikuisväki asteli arvokkaammin. Tuntui hassulta, kun koipiin kiinnitetyt laitteet eivät luistaneetkaan ja olin monta kertaa tuiskahtaa nenälleni nietokseen.

Vaelluskenkä sopii hyvin lumikenkäilyyn.
Siteet kannattaa vetää niin tiukalle, etteivät
ne irtoa kovassakaan menossa.
Kotoa lähtiessä olin laittanut jalkaan Kuomat, mikä osoittautui kehnoksi valinnaksi. Pitkävartiset vaelluskengät olisivat toimineet paremmin. Nyt kantapäät kohosivat kengässä joka askeleella ja nilkalla ei ollut minkäänlaista tukea. Lumikenkä vääntää jalkaa mitä kummallisimpiin asentoihin. Tätä voi tietysti ajatella nilkan ja jalkaterän voimistelu- ja venyttelyharjoituksen kannalta, mutta itse olisin kaivannut jämäkämpää jalkinetta.

Kenelläkään meistä ei ollut sauvoja, jotka olisivat olleet mainio apu epätasaisessa maastossa ja antaneet lisäksi tekemistä yläkropalle. Hikeä tosin pukkasi ilman sauvojakin. Lumikenkäily vahvistaa erityisesti jalkoja, pakaroita ja keskivartaloa. Lumikenkäily on nivel- ja jänneystävällistä liikuntaa ja se polttaa laardia parhaimmillaan jopa 60 prosenttia tehokkaammin kuin normikävely.

Keksintönä lumikengät ovat vanhaa perua, ainakin 6000 vuoden takaa. Intiaanit käyttivät lumikenkiä metsästyksessä ja muutenkin kulkuvälineitä talvella. Nykyisin lumikenkiä valmistetaan alumiinista, puusta ja nahasta sekä muovista, jollaiset meillä oli käytössä. Lumikengän pohjassa olevat piikit helpottivat pitävän otteen saamista kulkualustasta. Tällä reissulla vaikein osuus oli pitkä jyrkkä ylämäki. Onneksi esikoinen hoksasi, että siteiden takaosan vipua kääntämällä kantapää vapautuu lumikengästä ja samalla siteiden etuosan julma piikkilevy pääsee pureutumaan tantereeseen.



Lumikengillä tallustelu kasvatti ruokahalua oivallisesti, joten seuraavaksi suuntasimme laavulle paistamaan makkaraa. Termospullosta kupillinen kuumaa kahvia ja muutama vinha mäenlasku pulkalla viimeistelivät mainion talviretken. Kotona odotti vielä haudutuspadassa muhinut hernerokka, josta ainakin esikoinen tykkäsi.




Lisätietoja turvallisesta talviulkoilusta löytyy Talvimatkailijan oppaasta ja lumikenkäilystä Suomen Ladun sivuilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat/Month's most read posts