keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Lapin Muulien eräpihvit

Jostain syystä luonnon helmassa ruoka maistuu tavallista paremmalle. Sellaisetkin murkinat, joihin kotona tulee kajottua vain hätävarana, muuttuvat metsän siimeksessä suureksi herkuksi. Tunturin juurella nautittu italian tai Meksikon pata katoaa muovilautaselta yhdessä hujauksessa. Näin käy siis ihan tavallisten retkieväidenkin kanssa. Entä miten retkellä maistuisi ruoka, jollaista tulee yleensä popsittua vain hyvässä ravintolassa ammattikokin valmistamana? Lapin Muulit ottivat asiasta selvää syyskuun vaelluksellaan Saariselällä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Ulkoilmakeittiönä toimi Vongoivan turvekammi ja sen nuotiopaikka. Seuraavassa käydään läpi neljän hengen aterian valmistus vaihe vaiheelta.

Vongoivan turvekammi

Naudan ulkofilee sopii oivallisesti Lapin Muulien eräpihvien raaka-aineeksi. Sisäfilee on kenties mureampaa lihaa, mutta ei ulkofileetäkään sitkeäksi voi moittia. Ulkofilee on hieman rasvaisempaa kuin sisäfilee, joten se on myös maukkaampaa ja täyttävämpää. Lapin Muulit käyttivät eräpihvien valmistukseen australialaista Black Angus ulkofileettä. Painoa yhdellä pihvillä oli noin 200 grammaa. Ennen reissua lihaan oli hierottu ripaus suolaa ja mustapippuria. Maustamisen jälkeen kukin pihvi oli suljettu muovipussiin ja pakastettu. Pakastamisen tarkoitus oli varmistaa lihan säilyvyys vaellusretkellä. Kylmällä kelillä säilyvyys ei ole ongelma. Syyskuun sääolot ovat kuitenkin arvaamattomia. Saariselällä voi tuolloin olla hellettä tai pikkupakkasta. Pihvien pakastaminen ennen reissua ja säilyttäminen kylmälaukussa rinkan alaosassa reissun aikana varmisti niiden säilymisen paistohetkeen asti.



Pihvien lisukkeeksi askarreltiin nuotioperunoita. Alun perin tarkoitus oli valmistaa vain yksi iso peruna kullekin ruokailijalle. Sodankylän marketista oli kuitenkin löytynyt vain pieniä pottuja, joten niihin oli tyytyminen. Jälkikäteen ajatellen pienet perunat olivat kuitenkin isoja parempi vaihtoehto. Pienet perunat kypsyvät nopeammin, mikä on oikein kiva juttu silloin kun polttopuut tai -aine on vähissä tai sataa kaatamalla. Myös silloin kun retkeilijät ovat pakkasen kohmettamia tai lopen uupuneita pitkän taivalluksen jälkeen murkinan nopea valmistuminen on eduksi. Perunoiden kypsentämiseen tarvitaan nuotion lisäksi vain muutama kaistale alumiinifoliota, joiden sisään potut kääritään. Folio suojaa perunan pintaa palamiselta. Lisäksi se pitää nuotiosta pois nostetun perunan lämpöisenä pihvien kypsymistä odotellessa. Isot perunat kääritään folioon yksittäin, pieniä voi kätkeä samaan nyyttiin pari kolmekin.

Perunat kypsyvät folionyyttien sisällä

Pihvien ja perunoiden kyytipojaksi valmistimme brandykastikkeen. Kyseessä on yksinkertaistettu versio Oulun ravintola Toscanassa kehitetystä brandy special -kastikkeesta. Yksinkertaistettu versio on helppo valmistaa nuotiolla tai autiotuvalla. Kastikkeeseen tarvitaan vain sinappia, ketsuppia, brandya ja juustoa sekä mausteeksi pippurisekoitusta. Sinapiksi sopii sama sinappi, jota käytetään grillimakkaroiden mausteena. Kovin tulista sinappia ei kannata käyttää, jottei se peittäisi alleen muita makuja. Ketsuppi on parempaa kuin tomaattipyree, koska siinä on mukana hieman makeutta antavaa sokeria. Käytimme kastikkeen valmistuksessa italialaista Vecchia Romagna brandya.

Juustona kastikkeessa käytimme lampaan täysmaidosta valmistettua italialaista pecorino -juustoa. Se on osapuilleen herkullisinta juustoa, mitä tältä planeetalta löytyy. Pecorino on kova ja aromikas juusto, joka sulaa lämmitettäessä hitaasti. Kastiketta valmistettaessa pecorino kannattaakin murentaa mahdollisimman pieneksi, jotta se sulaisi nopeammin. Pecorino soveltuu hyvin myös viinin kera naposteltavaksi herkuttelujuustoksi sekä välipalaksi metsäretkelle. Pecorinoa valmistettaessa kypsytyslämpötila on melko korkea (12–16 °C), joten sen säilyvyys on syyskeleillä hyvä. Jos pecorinoa ei löydy kastikkeen valmistukseen, niin sen asemasta voi käyttää jotain parmesan -tyyppistä juustoa. Jos sellaistakaan ei löydy, niin kermakin passaa hätätapauksessa. Kerman säilyvyys ja kuljetus on kuitenkin ongelmallisempaa kuin juuston. Eikä kermassa ole yhtä paljon makua kuin juustoissa.

Työvaiheet pähkinänkuoressa:

1. Ensin laitetaan perunat kypsymään
Ihan aluksi laitettiin tuli nuotioon. Se kävi Vongoivanjoella näppärästi, sillä turvekammin vieressä on liiteri täynnä Metsähallituksen toimittamia kuivia puita. Multaiset perunat oli ensin pestävä. Vongoivan turvekammi sijaitsee kahden tunturipuron yhtymäkohdassa, joten pesupaikka löytyi aivan keittiön kupeesta. Tiskiharja sopi hyvin pottujen pesuun. Sitten perunat kääräistiin folioon ja aseteltiin kypsymään arinalle nuotion yläpuolelle.



2. Sitten valmistetaan kastike
Brandykastike valmistettiin perunoiden kypsymistä odotellessa. Desilitra kastiketta piisaa ahkerallekin lutraajalle, joten yksinkertaistettuun reseptiin tarvitaan seuraavat ainekset:

  • 1 dl sinappia
  • 1 dl ketsuppia
  • 100 g pecorino -juustoa
  • 1 dl brandya
  • ripaus pippurisekoitusta maun mukaan

Kastikkeen ainesosien suhteita voi tietysti rukata omien mieltymysten mukaan. Aineksia lämmitetään ja hämmennellään kattilassa kunnes juusto on sulanut. Sitten laitetaan kansi päälle lämmön säilyttämiseksi ja siirrytään pihvinpaistamiseen.

3. Lopuksi paistetaan pihvit
Ennen pihvien paistamista kannattaa varmistaa, että perunat ovat kypsiä. Sen jälkeen ne voi asetella odottamaan lämpimään paikkaan nuotion kupeeseen. Pihvit on kätevintä paistaa paistinpannulla. Sellainen löytyy useimmista varaustuvista. Varminta on kuitenkin varustautua omalla paistinpannulla. Meilläkin oli oma paistinpannu mukana, mutta tällä kertaa tarjoutui vielä parempi vaihtoehto. Virtaavan veden ääreltä löytyi sopivan kokoinen kivilaatta. Se oli viitisen senttiä paksu ja juuri arinan muotoinen neliö. Kivilaatta pestiin ja asetettiin lämpenemään rauta-arinalle nuotion yläpuolelle. Liekit leiskuivat joka puolelta kivilevyn reunojen yli, mutteivät kaartuneet sen ylle. Keskelle jäi kuuma, liekeistä vapaa alue. Kotvan kuluttua kiviarinalle pudotettiin voinokare. Se tirisi hetkessä voisulaksi. Paistoalusta oli nyt sopivan kuuma. Pihvit paistuivat siinä parahultaisesti. Paksu kiviarina säilytti sopivan paistolämpötilan, vaikka siihen läiskäistiin paistumaan iso pihvi toisensa jälkeen.




Ilta hämärtyi pihvejä paistaessa. Hyttyset olivat asettautuneet yöpuulle. Nuotion ympärille kerääntyneet neljä Lapin Muulia saivat gourmet-annoksen eteensä yksi toisensa jälkeen. Tätä iltaa varten olimme varanneet mukaamme neljä pahvilautasta. Pihvin leikkaaminen käy helpoiten matalareunaisella lautasella. Tarjoilin ruokailijoille palan painikkeeksi 12 senttilitraa Rosso Toscana punaviiniä. Se on keskitäyteläinen ja vähätanniininen viini, jolla on sopivan lyhyt jälkimaku.



Edellisenä eli ensimmäisenä kävelypäivänä Auhtijoenseljällä seuraamme oli lyöttäytynyt mustavalkoinen jämtlanninpystykorva Konna. Se oli eksynyt metsästysporukastaan. Uupunut ja nälkäinen koira oli hädässään turvautunut Lapin Muuleihin. Mielistyimme nopeasti fiksuun ja ystävälliseen karvaturriin. Tämänkin aterian jaoimme Konnan kanssa niin, että se sai leijonanosan Black Angusta. Jälkiruokajuomaksi siemailimme tilkkaset Kävelijän Limoncelloa. Taivaanrannasta kohosi täysikuu. Tunturipurot solisivat nuotiopaikan molemmin puolin. Elämä maistui täyteläiseltä.

Hupsis, mihin ne pihvinpalaset katosivat? Tässähän on enää kastiketta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat/Month's most read posts