Vuoden kävely, 3. ja 4. kuukausi - Sulkapalloilu kuntoutti koivet

Kolmannen kävelykuukauden lopulla 5.-10.4. tein patikkaretken Espanjan Galiciassa. Kävelin Tuijan ja Anniinan kanssa Portugalin ja Espanjan rajalta Tuista Galician itsehallintoalueen pääkaupunkiin Santiago de Compostelaan. Etenimme pitkin vanhaa pyhiinvaellusreittiä Caminho Portuguésia. Säät suosivat. Yhtenäkään päivänä ei satanut. Galiciassa kevät oli jo pitkällä. Monenväriset kukat värittivät polunviertä. Taivas oli lähes koko ajan pilvetön. Lämpötila kohosi päivittäin hellelukemiin. Appelsiini- ja sitruunapuut notkuivat kypsistä hedelmistä. Osan matkasta patikoimme pitkin roomalaisten rakentamaa tietä pitkin. Antiikinaikaisia kaarisiltoja näkyi useita. Ne olivat edelleen käytössä. Kuudessa päivässä taivalta kertyi askelmittarin perusteella osapuilleen 143 kilometriä. Tarkemmat muistiinpanot reissusta löytyvät täältä.

Säät suosivat Espanjan retkellä

Toisen kävelykuukauden aikana pelästyttänyt nilkkakipu on pysynyt poissa. Koirankanssakavelija arveli blogitekstin kommenteissa, että nastalenkkarit olisivat ehkä osaltaan edesauttaneet nilkan kipeytymistä. Jätin nastalenkkarit pois käytöstä ja nilkkakivut todellakin katosivat. Sitten vilkaisin vanhoja vaelluskenkiäni hieman tarkemmin. Alipronaation seurauksena kenkien pohjat olivat kuluneet enemmän ulko- kuin sisäsyrjien puolelta. Asetin vanhan ja uuden vaelluskengän rinnakkain pöydälle. Nyt vanhojen kenkien pohjien kuluminen näkyi hyvin ja hoksasin miten vinossa asennossa olin kävellyt monet kerrat. Ehkä sekin oli edistänyt nilkan kipeytymistä. Nilkkakivun tiimoilta hankkimani hierontarullan käyttö on jäänyt melko vähäiseksi, mutta lisääntynyt kuitenkin koko ajan. Muutaman kerran viikossa tulee rullailtua pohkeita ja säärensyrjiä. Puuha on kuitenkin melko raskasta. Kovin pitkiä rullailusessioita ei tule tehtyä.

Vanhan vaelluskengän pohja on kulunut voimakkaasti ulkosyrjän puolelta

Kolmannen ja neljännen kävelykuukauden aikana kävelylenkki jäi eri syistä väliin neljänä päivänä. Vuoden kävelyn lähtötilannetta kuvaavassa jutussa olin uhonnut käveleväni vähintään viiden kilometrin lenkin ”…joka päivä, satoi tai paistoi, pakkasella ja helteellä, tyvenessä ja myrskysäällä.” Nyt, kun neljä kuukautta vuoden kävelystä on takana, olen hiljalleen alkanut taipua realistisemmalle kannalle. Elämässä tulee vastaan kaikenlaista yllättävää. Aina ei kävelylenkille pääse vaikka haluaisikin. Maaliskuun 25. päivänä yksinkertaisesti unohdin käydä lenkillä. Lenkki oli tarkoitus tehdä kauppamatkan yhteydessä. Jostain käsittämättömästä syystä kävelin ensin markettiin ja sitten suoraa päätä takaisin kotiin. Sama pää kesät talvet :-) Koko maaliskuun 30. päivän pakersin jonkin tekstin kimpussa. Se piti saada valmiiksi ennen kuin vuorokausi vaihtuisi. Tuona päivänä en ennättänyt käymään kävelylenkillä. Perimmäinen syy oli tietenkin kehno ajankäytön suunnittelu. Jatkossa yritän ennakoida tuollaiset tilanteet paremmin niin, että kävelylenkille löytyy vähintään tunteroinen joka päivä. Huhtikuun 20. päivänä taas viimeistelin Espanjan reissun matkakertomusta niin intensiivisesti, ettei päivän kävelylenkille jäänyt energiaa.

Neljäs kävelemätön päivä eli huhtikuun 23. päivä on ainoa, jolle löytyy asiallinen peruste. Pohkeet olivat kipeät paljosta kävelystä. Säären syrjiä särki kävellessä. Penikkataudin oireet olivat kivuliaita kävelylenkin alussa ja hellittivät hieman lihasten lämmetessä. Päätin pitää välipäivän. Lepo helpottikin säären ja pohkeiden tilannetta. Isompi apu penikkatautiin löytyi kuitenkin aivan sattumalta. Talven ja kevään ajan olin noin kerran viikossa läiskinyt sulkapalloa vaimon kanssa. Se on varsin kevyttä liikuntaa. Tekniikka- ja voimaero on edukseni liian iso. Sulkapallon pelaamisessa vaimon kanssa on oma viehätyksensä, mutta siinä puuhassa en juuri hengästy tai hikoile. Sitten löysin toiseksi pelikaveriksi itseäni nuoremman herrahenkilön. Pelin tempo ja syketaajuus nousivat vilauksessa aivan uudelle tasolle. Muutaman tällaisen reippaamman pelikerran jälkeen panin merkille, että pohkeet olivat pehmenneet. Säären sivujen kivut olivat kadonneet. Ehkä pelkkä kävely oli ollut liian yksipuolista liikuntaa? Kenties olin sulkapallokentällä tullut ravistelleeksi, venytelleeksi ja väännelleeksi alaraajoja sillä tavalla sopivasti, että yksipuolisen harjoituksen seurauksena jumittuneet kohdat löystyivät?

Toisinaan kävely tuntuu pitkäveteiseltä ja turhalta. Vaikka sisimmässään tietäisi, että kävelylenkki on luovuuden lähde ja hyväksi kropalle, aina ei huvita. Etenkin, jos kävelylenkille pitäisi lähteä väsyneenä tai huonolla säällä. Olen vuosien mittaan käyttänyt muutamia konsteja, joiden avulla patikointi muuttuu hauskemmaksi. Kävelylenkille voi ottaa pohdittavaksi mukaan jonkin ongelman tai ratkaistavan kysymyksen. Alituiseen vaihtelevat maisemat, vastaan tulevat ihmiset ja eläimet, pilvet, luonnon äänet, hajut ja tuoksut tuottavat loputtomasti uusia mielleyhtymiä. Ne auttavat ajatukset liikkeelle. Usein fundeerattavat kysymykset liikahtavatkin eteenpäin kävelylenkin aikana. Asiat loksahtelevat paikoilleen. Mukavin tilanne on tietysti silloin, jos saa houkuteltua kaverin mukaan lenkille. Moni mieltä askarruttava asia ratkeaa kuin itsestään silloin, kun on joku jonka kanssa jutella.

Kävelylenkin voi tehdä hauskemmaksi myös kuuntelemalla äänikirjoja. Oma kävelyharrastukseni alkoi oikeastaan silloin, kun hoksasin yhdistää kävelyn ja kirjallisuuden samaan pakettiin. Kilometrit taittuvat kuin itsestään hyvää kirjaa kuunnellessa. Keväällä kehittelin uuden keinon puuduttavan kävelylenkin piristykseksi. Jos kävelisin vuoden kävelyn aikana kymmenkunta kilometriä päivässä, tulisin edenneeksi 3650 kilometriä lähtöpisteestä eli Oulusta. Avasin kartan ja aloin laskea etäisyyksiä. Mikä kiinnostava kohde olisi tuollaisen matkan päässä? Roomassa en ole koskaan käynyt, mutta se oli liian lähellä, samaten Pariisi ja Wien. Lopulta päädyin Espanjan eteläkärjessä sijaitsevaan Sevillaan. Se olisi mukavan eksoottinen kohde. Sinne olisi linnuntietä matkaa noin 3700 kilometriä. Kävelyvuoden aikana saattaisin juuri ja juuri ennättää kerätä riittävästi askeleita. Jos se onnistuisi, palkitsisin itseni pistäytymällä Sevillassa myös oikeasti. Neljän ensimmäisen kuukauden kuluessa pääsin virtuaalimatkallani 2526 kilometrin päähän Sevillasta.

Plaza de España, Sevilla - virtuaalivaelluksen määränpää

Toukokuun 7. päivä tein hieman pitemmän kävelylenkin osallistuakseni Lapin Muulien palaveriin. Suunnittelimme seuraavaa Saariselän reissua. Samalla tuli taas popsittua pötsi pulleaksi Hidin valmistamia herkkuja. Syöminen on aivan liian mukavaa puuhaa. Elopaino onkin pysynyt osapuilleen samoissa lukemissa neljän ensimmäisen kävelykuukauden aikana. Jalat tuntuvat jo tottuneen päivittäiseen kävelyyn… paitsi juuri tänä aamuna oikeassa kantapäässä alkoi tuntua outoa aristusta. Toivottavasti kantapää ei äidy hankalaksi. Kesäkuun alussa olisi tarkoitus jatkaa Jaakopin kanssa taivallusta Jaakontiellä. Toissa vuonna pääsimme Estellaan asti ja viime vuonna Santo Domingo de la Calzadaan. Jos sää suosii ja jalat kestävät, tämän kesän retkellä saatamme päästä Leóniin asti.

Lapin Muulien palavereissa ei nähdä nälkää

Kaikki vuoden kävelystä kirjoitetut jutut:

Lähtötilanne

1. kävelykuukausi
2. kävelykuukausi
3. ja 4. kävelykuukausi

Kesäkausi

Vuoden kävely, 2. kuukausi - Outo nilkkakipu

Vasen nilkka kipeytyi. Painon varaaminen jalalle vihlaisi ikävästi. Onnuin vaivalloisesti kotiin toisen kävelykuukauden ensimmäiseltä lenkiltä. Liukkaan kelin takia olin käyttänyt nastalenkkareita. Seuraavana päivänä vedin jalkaan vaelluskengät. Kiristin nauhat tiukalle. Toivoin kengänvarsien tukevan nilkkoja niin, että kävelylenkki onnistuisi nilkkavaivasta huolimatta. Aluksi nilkassa tuntui kipua, mutta muutaman sadan metrin jälkeen se katosi kuin taikaiskusta. Olin tyytyväinen, mutta kummissani. Mitä oikein oli tapahtunut? Toisen kävelykuukauden kolmannelle lenkille lähdin taas nastalenkkareissa. Puoli tuntia kaikki sujui hyvin. Ei kipua nilkassa. Askel rullasi kevyesti. Sitten ilman varoitusta vasen nilkka lähetti kiukkuisen kipuviestin. Matkaa kotiin oli jäljellä pari kilometriä. Onnuin hitaasti eteenpäin. Sitten kipu katosi viideksi minuutiksi, tuli takaisin ja katosi taas. Loppupäivän ajan kipu tuntui nilkassa vaihtelevalla intensiteetillä.

Vaelluskengät ovat kuluneet ulkosyrjien puolelta enemmän kuin sisäsyrjien puolelta

Sitten mieleen palautui muutama muukin kerta, jolloin sama nilkka oli äksyillyt. Aikaisemmilla kerroilla kipuuntuminen oli sattunut juoksulenkkien aikana. Tällä kertaa olin käyttänyt nastalenkkareita ja kävellyt nilkkakivun iskiessä. Myös 64 kilometrin tuotetestauskävelyllä nilkkakipu oli tuntunut hetken, mutta kadonnut sitten itsestään. Hain vastausta Googlen avulla. Selvisi, että yksi nilkkakipujen aiheuttaja on alipronaatio, joka liittyy alemman nilkkanivelen jäykkyyteen. Muutama vuosi aikaisemmin olin ottanut kuvan vaelluskenkieni pohjista. Ne olivat kuluneet enemmän ulkosyrjien kuin sisäsyrjien puolelta, mikä viittasi selvästi alipronaatioon. Alipronaation seurauksena nilkka taipuu rasituksen aikana liikaa ulkosyrjälle. Hoitokeinona on nilkan liikkuvuutta lisääviä harjoitteita. Otin nilkkavaivan työhypoteesiksi alipronaation, koska nilkan liikkuvuuden parantamisesta tuskin olisi haittaakaan. Luovuin nastalenkkareista ainakin toistaiseksi. Jatkossa käyttäisin vain huolella nyöritettyjä vaelluskenkiä. Seuraavilla lenkeillä nilkkakipu pysyikin poissa. Ehkä vaelluskengän varsi tukee ja ohjaa nilkan liikeratoja kävellessä niin, että alipronaatio lievenee?

Nilkan liikkuvuutta voi lisätä hauskalla tavalla säntäilemällä sulkapallon perässä. Toisen kävelykuukauden aikana kävinkin sulkapalloilemassa muutaman kerran vaimon kanssa. Sulkapalloa pelatessa nilkka taipuu ja nitkahtelee mitä moninaisimpiin asentoihin, joihin ei kävellessä ole tarvetta. Hypyt, nopeat lähdöt ja suunnanmuutokset sekä äkkijarrutukset vahvistavat nilkan ja jalkaterän monimutkaista koneistoa. Lisäksi aloitin… tai ajattelin aloittaa nilkkojen liikkuvuutta parantavan venyttelyn kävelylenkkien ja sulkapalloilun jälkeen. Pohkeiden käsittelyä varten hankin hierontarullan, jota käytin… tai siis ajattelin käyttää ahkerasti. Jalkojen lihashuollossa pitää jatkossa ryhdistäytyä. Ehkä kolmannen kävelykuukauden kuluessa saan otettua tämän asian haltuun.

Mieleen muistui Ylen tammikuinen juttu liikunnan monipuolisuuden hyödyllisyydestä. Artikkelin innoittamana luonnostelin lihaskunto-ohjelman, johon sisältyy omat harjoitukset käsille, jaloille ja keskivartalolle; pitkiä sarjoja melko kevyillä painoilla. Jos olisin varakas, hankkisin tietysti personal trainerin rakentamaan kävelijälle optimoidut nilkanvahvistus- ja lihaskunto-ohjelmat. Onneksi netin kautta löytyy ilmaiseksi tietoa ja vinkkejä, joiden avulla harjoitusohjelmaa voi jatkossa viritellä paremmaksi.

Toisen kävelykuukauden loppuun sattui Lontoon reissu, joka romutti tehokkaasti terveellisen ruokailusysteemin. Pizzaa, hampurilaisia ja muuta roskaruokaa tuli popsittua surutta. Palanpainikkeeksi löytyi makoisia brittioluita. Lontoon visiitin aikana erilliset päivittäiset kävelylenkit oli käytännössä pakko unohtaa. Askelmittaus oli kuitenkin päällä reissun ajan ja kävelymatkaa kertyi kohteesta toiseen kipitettäessä ja kauppareissuilla ihan mukavasti. Tyypillisen Lontoossa vietetyn päivän aikana tulin kävelleeksi peninkulman verran. Sitten iski flunssa ja lievä kuume. Vaikka olin tehnyt vakaan päätöksen tehdä vähintään viiden kilometrin kävelylenkki kävelyvuoden jokaisena päivänä, päätin pitää toisen kävelykuukauden viimeisen päivän vapaata. Ehkä pieni lepo teki hyvää jaloillekin. 

Kaikki vuoden kävelystä kirjoitetut jutut:

Lähtötilanne

1. kävelykuukausi
2. kävelykuukausi
3. ja 4. kävelykuukausi

Kesäkausi

Vuoden kävely, 1. kuukausi - Systeemin virittelyä

Aluksi laadin taulukon päivittäisten askelmäärien muistiin kirjaamiseksi. Jokunen vuosi takaperin olin mitannut keskimääräiseksi askelpituudekseni 73 senttimetriä. Jakamalla askelmäärä askelpituudella saadaan laskennallinen kävelymatka, jonka valitsin toiseksi päivittäin seurattavaksi asiaksi. Osoittautui jotenkin omituisella tavalla palkitsevaksi ja innostavaksi merkitä iltaisin taulukkoon kävelylenkillä kerätty askelmäärä. Kaikki, joiden sisällä asuu pieni keräilijä, ymmärtävät tämän oitis. Taulukko todisti osaltaan, että olin ahkeroinut, ollut periksiantamaton ja pitänyt kiinni lupauksestani patikoida vähintään viiden kilometrin eli noin tunnin yhtämittainen lenkki joka päivä. Askelmäärät oheiseen taulukkoon on saatu Samsung Galaxy S4 Activen S Health -sovelluksesta. Taulukossa on kävelylenkeistä kertyneet askeleet. Muina aikoina olen säilyttänyt puhelinta työpöydällä eli kotona ja pihapiirissä otetut askeleet jäävät tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Viiden ensimmäisen kävelypäivän jälkeen säärten etupuolelle ilmaantui kipuja. Tilanne oli pahempi oikeassa jalassa. Arvelin, että kyse oli jalkojen tottumattomuudesta säännölliseen rasitukseen. Kun jatkoin päivittäisiä kävelylenkkejä, säärikivut katosivat toisella viikolla. Alkuperäinen ajatus tehdä kävelylenkki iltapäivisin osoittautui toimivaksi. Kahden maissa päivän pakolliset askareet on yleensä jo hoidettu. Päivänvaloakin olisi jäljellä vielä jonkin verran. Lisäksi ennättäisin sopivasti kotiin valmistamaan päivällistä vaimon ja pikkuväen saapuessa päivän töistä.

Parina päivänä laiskotti. Kääriydyin peittoon, vaivuin horteeseen ja heräsin vasta neljän maissa. Se tarkoitti kävelylenkin siirtymistä myöhäiseen iltaan. Lisäksi ajanpuutteen takia kävelylenkki oli pakko rajoittaa minimiin eli reiluun viiteen kilometriin. Koska olin kuitenkin päättänyt kävellä joka päivä, oli pakko lähteä ulos kylmään ja pimeään. Erinomaisen fiksusti olin vaihtanut valoisan päivälenkin synkkään iltalenkkiin. Jatkossa turvautuisin tähän vaihtoehtoon vain pakon edessä. Päiväkävelyllä saisin edes hetken nauttia auringonpaisteesta, joka vuoden synkimpien kuukausien jälkeen tuntui oikein piristävältä. Pimeällä ja hämärässä kävellessä napsautan päälle repun takana roikkuvan pienen NiteIze "SpotLit" led-valon. Punaisen perävalon paristo kestää 20 tuntia. Muutaman euron lampun voi ostaa Valostoresta.

NiteIze "SpotLit" huomiovalo repussa

Meindl Vakuum Hiker

Alkuvuoden lämpötila vaihteli parinkymmenen asteen pakkasesta suojakeliin. Vastaavasti kävelyteiden liukkaus vaihteli koko ajan. Onneksi Oulussa pyöräteiden hiekotus hoidetaan säntillisesti. Suojasäällä ja jäisillä keleillä käytin Sarva Xero nastalenkkareita. Pakkasen kiristyessä ja liukkauden samalla vähentyessä vedin jalkaan Meindl Vakuum Hiker vaelluskengät. Ne ovat nastalenkkareita lämpimämmät. Jos lämpötila lopputalven aikana laskisi alle -20°C, kaivaisin kaapista vanhat Kuomat. Niihin mahtuisi vielä villasukatkin lisälämmikkeeksi. Talvikuukausille löytyisi sopivat kengät kelille kuin kelille. Kenkiä en voisi käyttää tekosyynä yhdenkään kävelylenkin laiminlyömiseen.

Sarva Xero nastalenkkarit

26. tammikuuta pistäydyin SPR:n Oulun veripalvelutoimistolla. Täytin terveydentilakyselyn, herkuttelin ilmaisilla leivillä, mehulla ja kahvilla ja oikaisin luovutuspedille. Sairaanhoitaja tuikkasi neulan paikalleen ja veri alkoi norua läpinäkyvään pussiin. Verenluovutuksen jälkeen suositellaan vältettäväksi kovaa fyysistä rasitusta ja saunomista. Suonta iskenyt sairaanhoitaja tyrmistyi, kun kerroin aikovani kävellä reilun viiden kilometrin kotimatkan. Olen tehnyt saman tempun ongelmitta aiemminkin. Puolen litran verimäärän poistaminen putkistosta ei tunnu vaikuttavan kävelyyn millään lailla. Tässä suhteessa voi kuitenkin olla eroja ihmisten välillä. Arvostelukykyä verenluovutus kuitenkin heikensi sen verran, että unohdin luopuneeni eineksistä ja ostin marketista maksalaatikon. Toisaalta tuskin siitä on suurta haittaa, jos kerran kuussa syö jonkin valmismurkinan.

Helmikuun alussa mittasin verenpaineen. Tulos oli 125/74 mmHg eli normaali. Samalla hoksasin käyttää Suunto Ambitin sykemittaritoimintoa ja sain leposykkeeksi noin 60 lyöntiä minuutissa, vaihteluvälin ollessa 55-65. Normaalisti leposyke on aikuisilla 60 ja 80 välillä. Korkea leposyke on yhteydessä kohonneeseen riskiin sairastua esimerkiksi sepelvaltimotautiin ja aivoverenkiertohäiriöihin. Leposyke yli 90 lyöntiä minuutissa on jo vakava terveysriski. Seuraavat verenpaineen ja leposykkeen mittaukset teen kävelyvuoden jälkeen tammikuussa 2018. Kiinnostavaa nähdä muuttuvatko arvot vuoden aktiivisen kävelyharrastuksen seurauksena. Kuutisen vuotta sitten tehdyn tutkimuksen perusteella Pitkänmatkan Kävelijän verenkiertoelimistö on noin 15 vuotta nuorempi kuin iän perusteella voisi olettaa.

Kolmen viikon päivittäisen patikoinnin jälkeen jalat tuntuivat tottuneen rasitukseen. Kävely kävi päivä päivältä helpommaksi ja kevyemmäksi. Helmikuun 4. päivä sattui läheltä piti -tilanne. Nukuin pitkään lauantaiaamuna. Puolilta päivin kävin ruokakaupassa ja ryhdyin hääräilemään keittiössä. Tavoitteena oli valmistaa 16 kg lasagnea ja bruschetta -leivät alkupaloiksi.  Päivällisvieraat tulisivat jo viiden jälkeen. Kävelylenkki oli vielä tekemättä ja mietin pääni puhki missä välissä se onnistuisi. Sen varaan en tohtinut laskea, että vieraat poistuisivat illalla yhteentoista mennessä. Päädyin raapustamaan yksityiskohtaisen lasagnen paistamisohjelman paperilapulle ja ojensin sen vaimolle. Työnsin ensimmäisen vuoan uuniin ja laitoin vipinää virsuihin. Jatkossa ennakoisin päivittäisten lenkkien ajoitukset huolellisemmin.

Bruschetta

Kävelyvuoden lähtötilannetta selvittävässä tekstissä kuvasin ravitsemusasioita ehkä hieman yliolkaisesti. Lukija saattoi päätyä sellaiseen käsitykseen, että aikomukseni olisi syödä kävelyvuoden aikana jotenkin niukasti tai yksipuolisesti. Alla olevassa taulukossa on ensimmäisen kuukauden tyypilliset välipalat ja ateriat, niiden ajoittuminen sekä karkeasti arvioitu energiasisältö. Ruisleivän olen syönyt joskus ennen kävelylenkkiä, joskus sen aikana. Kahvi, hedelmät ja porkkanat ovat antaneet sopivasti energiaa alkupäivän kirjalliseen työskentelyyn. Viikonloppuisin olen syönyt muun perheen rytmissä useamman lämpimän aterian. Enkä kieltäydy herkuista. Lapset valmistivat helmikuun 5. päivä erinomaisen herkullisia runebergin torttuja, joita popsin useampia.

Kävelyvuoden aikana seuraan kuukausitasolla askelmääriä, käveltyä matkaa, painoa, vyötärönympärystä ja painoindeksiä. Yhteenveto ensimmäisen kuukauden tuloksista on koottu alla olevaan taulukkoon. Vyötärönympäryksen kahden senttimetrin kasvu kuukauden takaiseen lähtötilanteeseen selittynee mittausvirheellä.

Kaikki vuoden kävelystä kirjoitetut jutut:

Lähtötilanne

1. kävelykuukausi
2. kävelykuukausi
3. ja 4. kävelykuukausi

Kesäkausi

Vuoden kävely – Lähtötilanne

Joulun herkuttelukauden jälkeen mittasin vyötärönympäryksen ja sain tulokseksi tasan metrin. Arvelin, että kyseessä oli mittausvirhe. Mittasin uudestaan. Jälleen mittanauha ehdotti vyötärönympärykseksi tasan metriä. Se on kriittinen raja miehille. Sitä mahakkaammilla erilaiset terveysriskit alkavat kasvaa. Vatsaonteloon kertyvällä rasvalla on todettu yhteys ainakin lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien vaaraan sekä tyypin 2 diabetekseen.

Astuin puntarille. Viisari heilahti osoittamaan 84 kg. Se on runsaanlaisesti, kun pituutta on siunaantunut vain 170 cm. Tarkistin ikivanhan vaa’an tarkkuuden muutamalla levypainolla ja raskaalla kahvakuulalla. Harmillisesti vaaka oli näyttänyt painoni oikein. Massan ja pituuden perusteella laskettavan painoindeksin lukemaksi tuli 29,1. Käytin Sydänliiton verkkosivuilta löytyvää painoindeksilaskuria. Painoindeksi kertoi juurikin saman asian kuin vyötärönympärys. Ylipainoa oli alkanut kertyä. Olin loikoillut sohvalla liian paljon.

Viimeisten parin vuoden aikana kävely ja muukin kuntoilu oli jäänyt muutamaan kertaan viikossa. Sulkapalloa olin käynyt pelaamassa satunnaisesti, kerran pari kuussa. Olin myös juossut vähän, mutta se oli oikeastaan jäänyt vain yritykseksi. Juoksuun tottumattomat nilkat eivät kestä näin ison massan aiheuttamaa rasitusta ja kipeytyvät helposti. Sitten olin tehnyt muutaman pitemmän kävelyretken ja vaelluksen viimeisten vuosien aikana. Olin kiertänyt Mont Blancin, patikoinut Espanjassa ja Ranskassa sekä vaeltanut Lapissa. Muutama vaellusreissu ei kuitenkaan hyvitä vuoden laiskottelua. Arkikuvioita pitäisi muokata aktiivisempaan suuntaan.

Suunto Ambit

Päätin lisätä fyysistä aktiivisuutta – yllätys, yllätys – kävelemällä. Kävelisin vuoden aikana vähintään viiden kilometrin reippaan lenkin joka päivä. Kävelisin tuon matkan joka päivä, satoi tai paistoi, pakkasella ja helteellä, tyvenessä ja myrskysäällä. Viisi kilometriä kävelee vajaassa tunnissa. Askeleita kertyy osapuilleen 6850. Kun tuohon lisätään muu arkinen tepastelu, päästään lähelle suositeltua 10 000 askeleen päiväannosta. Päivittäisten kävelylenkkien dokumentoinnissa olisivat apuna Samsung Galaxy S4 Activen S Health -sovellus ja Suunto Ambit. Ensimmäinen kävelykuukausi alkaisi 15. tammikuuta ja päättyisi 14. helmikuuta. Kävelyvuosi päättyisi 14.1.2018. Sitten nähtäisiin miten päivittäinen kävelylenkki on vaikuttanut. Väliaikatietoja kirjoittaisin kuukauden tai parin välein.

Samsung Galaxy S4 Activen mukana tullut S Health -sovellus
laskee päivittäiset askeleet automaattisesti

Samalla päätin muokata myös ruokavaliota. Ravitsemusasiantuntijat suosittelevat tuhtia aamupalaa, joten päätin jättää sen kokonaan pois. Hörppäisin vain kupillisen kahvia. Sitten siirtyisin kirjallisten askareiden pariin. Välipalaksi voisin pistellä jokusen hedelmän tai porkkanan. Iltapäivällä söisin juustolla ja kinkulla täytetyn ruisleivän. Sen avulla jaksaisin tehdä päivän kävelylenkin. Illalla nauttisin wokin, munakkaan, fetasalaatin… tai oikeastaan mitä vaan, kunhan se on itse valmistettua. Kaikenlaiset einekset ja teolliset murkinat olisivat kävelyvuoden ajan syöntikiellossa. Kokeilun fokus tulisi olemaan säännöllisessä kävelyssä ja sen vaikutusten tarkkailussa. Nälissäni en aio olla.

Kaikki vuoden kävelystä kirjoitetut jutut:

Lähtötilanne

1. kävelykuukausi
2. kävelykuukausi
3. ja 4. kävelykuukausi

Kesäkausi