Kävelyelokuvat

Tässä kooste viime vuosina ilmestyneistä kävely- ja vaellusaiheisista elokuvista. Oheiset esittelytekstit on pääosin muokattu ja tiivistetty elokuvien markkinoinnissa käytetyistä esittelyistä. Vuonna 2010 ilmestynyttä The Way elokuvaa lukuunottamatta leffat löytyvät suomeksi tekstitettyinä DVD tai Blu-ray formaateissa esimerkiksi CDON verkkokaupasta. The Way Back on tällä hetkellä Netflixin valikoimassa. Esittelytekstien loppuun olen lisännyt linkin elokuvien Internet Movie Database -sivuille. IMDB:n kautta löytyy lisätietoja elokuvien juonista, näyttelijöistä, ikärajoista, tuotannosta ja paljon muuta mielenkiintoista, kuten katsojien kirjoittamia arvosteluja. Listasin elokuvat julkaisuvuoden mukaan, uusimmat ensin. Elokuvien trailerit löytyivät Youtubesta.

The Walk (2015)

Kuun pinnalla on kävellyt kaksitoista ihmistä, mutta vain Philippe Petit on kävellyt World Trade Centerin kaksoistornien välissä ammottaneen pudotuksen yli. Oppi-isänsä Papa Rudyn ohjaamana ja sekalaisen kansainvälisen tukijoukkonsa avustamana Petit uhmaa todennäköisyyksiä ja saa kohdata petollisuutta, eripuraa ja lukuisia läheltä piti -tilanteita kehitellessään ja toteuttaessaan hullunrohkeaa suunnitelmaansa. Robert Zemeckis hyödyntää uusinta teknologiaa kertoessaan tunteikkaan, henkilökeskeisen tarinan. Innovatiivisten valokuvantarkkojen menetelmien ja näyttävän 3D-tekniikan avulla toteutettu The Walk pääsee oikeuksiinsa valkokankaalla, missä katsojat voivat kokea taivaita hipovat tapahtumat. Elokuva on rakkaudenosoitus 1970-luvun Pariisille ja New Yorkille mutta ennen kaikkea World Trade Centerin kaksoistorneille. Lisätietoja The Walk -elokuvasta IMDB:ssa.

Wild - Villi vaellus (2014)

Ohjaaja Jean-Marc Vallee tuo valkokankaille vahvan kasvutarinan, joka perustuu menestyskirjaan ja kirjailija Cheryl Strayedin omakohtaisiin kokemuksiin. Elokuvan pääosissa nähdään Oscar-voittaja Reese Witherspoon ja elokuvan käsikirjoituksesta vastaa Oscar-ehdokas Nick Hornby. Vuosien levottomuus, huumeriippuvuus ja avioliiton hajoaminen ajavat Cherylin (Witherspoon) tekemään hetken mielijohteesta yllättävän päätöksen: hän päättää lähteä kävelemään Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvaa Pacific Crest Trail -vaellusreittiä sadan päivän ajan seuranaan vain jättimäinen rinkka. Cheryl on menettänyt äitinsä nuorena, jolloin myös vahvat perhesiteet katkesivat ja hän jäi ajelehtimaan tyhjän päälle. Mielessään vahvat muistot äidistään ja ilman minkäänlaista vaelluskokemusta, hän tekee elämänsä merkittävimmän matkan. Kuvitelmat sielukkaasta itsensä etsimisestä ja meditatiivisista iltahetkistä vaihtuvat lihaskipuun, hiertymiin ja kovaan fyysiseen väsymykseen, mutta kehon vahvistuessa myös mieli vahvistuu. Hän ei jää rypemään menneeseen vaan suuntaa päättäväisesti eteenpäin, askel askeleelta. Lisätietoja Wild - Villi vaellus -elokuvasta IMDB:ssa.

Tracks (2013)

Tracks on tositarina Robyn Davidsonista, joka vaelsi yhdeksän kuukauden aikana 2700 kilometriä Australian kuumalla aavikolla Alice Springsistä Intian valtamerelle. Tällä uskomattomalla matkalla hänellä oli mukanaan vain uskollinen koiransa ja neljä arvaamatonta kamelia. National Geographicin toimittaja Rick Smolan kuvasi haastavan ja emotionaalisesti vahvan matkan, joka muutti Robynin elämän lopullisesti. Tracks kertoo omien epävarmuuksien voittamisesta ja haasteen janosta sekä Robyn Davidsonin uskosta siihen, että tavallinen ihminen pystyy mihin tahansa. Elokuva on kuvattu oikeilla tapahtumapaikoilla Australiassa kuuman kauden alussa. Robyn Davidsonia näyttelevä Wasikowska antaa kuukausien aavikolla vaeltamisen ja auringon jälkien näkyä arkailematta kasvoillaan ja kehollaan. Lisätietoja Tracks -elokuvasta IMDB:ssa.

The Way Back (2010)

The Way Back kertoo kuuden neuvostoliittolaiselle työleirille tuomittujen vankien paosta toisen maailmansodan aikana. Kävelymatkaa Siperiasta vapauteen oli 10 000 kilometriä. Elokuvan on ohjannut monesti palkittu Peter Weir ja se on tuotettu yhteistyössä National Geographicin kanssa. Pakomatka kulkee halki Siperian lumisten metsien, Mongolian tasankojen ja Gobin paahtavan autiomaan päätyen lopulta Himalajan vuoriston ylitykseen. Lisätietoja The Way Back -elokuvasta IMDB:ssa.

The Way (2010)

The Way is a powerful and inspirational story about family, friends, and the challenges we face while navigating this ever changing and complicated world. Martin Sheen plays Tom, an irascible American doctor who comes to St. Jean Pied de Port, France to collect the remains of his adult son (played by Emilio Estevez), killed in the Pyrenees in a storm while walking The Camino de Santiago, also known as The Way of Saint James. Rather than return home, Tom decides embark on the historical pilgrimage to honor his son's desire to finish the journey. What Tom doesn't plan on, is the profound impact the journey will have on him and his "California Bubble Life". Inexperienced as a trekker, Tom soon discovers that he will not be alone on this journey. Lisätietoja The Way -elokuvasta IMDB:ssa.

Kävely lisää luovuutta ja parantaa työllisyyttä

Pari vuotta sitten työskentelin jonkin aikaa Malesiassa. Yksi asia, joka siellä hoidettiin aivan eri tavalla kuin Suomessa oli jätteidenkäsittely. Aluksi luulin, ettei jätteitä lajitella ollenkaan. Asuntolan pihalla nökötti roskis, johon vietiin niin metalli-, lasi-, muovi- kuin paperiroskatkin yhdessä banaaninkuorien ja muiden biojätteiden kanssa. Yhtenä päivänä majapaikkaa lähestyessäni ihmettelin savunhajua. Roskatynnyri oli kaadettu. Roskapussit oli revitty auki ja sisältö levitetty pihanurmelle. Jätteiden keskellä hääräili mies. Haalaripukuinen partaniekka lajitteli roskia omiin kasoihinsa. Välillä miekkonen nakkasi jonkin polttokelpoisen roskan nuotion liekkeihin.

Malesialaisella jätteidenkäsittelyllä on ainakin kaksi etua suomalaiseen tyyliin verrattuna. Ensinnäkin kussakin taloudessa tarvitaan vain yksi roska-astia. Siihen nakataan kaikki roskat. Suomessa sen sijaan roskat lajitellaan sekä kotona että työpaikalla. On mietittävä mikä on palavaa, mikä kelpaa kompostiin ja minne kärähtänyt loisteputki kuuluu. Saako laudanpätkät nakata puutarhajätteen sekaan? Entä mitä tehdä härskiintyneelle huulipunalle?

Malesialainen roskien käsittely on suomalaiseen toimintatapaan verrattuna käyttäjän kannalta rutkasti nopeampi, mukavampi ja helpompi. Roskamies hoitaa kaiken puolestasi. Ja tässä piileekin malesialaisen jätteenkäsittelyn toinen vahvuus. Vaikka roskien lajittelu on likaista työtä, se on työtä, josta maksetaan palkkaa. Suomessa moni ei ryhtyisi roskamieheksi kirveelläkään. Eikä tietysti ole tarvettakaan, kun suomalaiset lajittelevat jätteet omatoimisesti ja ilmaiseksi.

Mitä tekemistä malesialaisella roskamiehellä on työpaikkojen säilyvyyden kannalta?

Paljonkin.

Kysymys on työn tuottavuudesta ja siitä, miten työn tuottavuutta voidaan parantaa. Edellä kuvattu malesialainen jätteenkäsittelysysteemi perustuu halpaan työvoimaan. Palkkataso ja työn tuottavuus kulkevat käsi kädessä. Työn tuottavuus kohenee, jos samassa ajassa saadaan enemmän aikaiseksi. Yleinen ratkaisu työn tuottavuuden parantamiseksi on ottaa käyttöön uutta teknologiaa. Suomessakin moottorisaha on vaihdettu harvesteriin ja hevonen traktoriin. Sopivan teknologian avulla tuottavuutta voidaan parantaa huimasti.

Suomalainen ZenRobotics myy järjestelmiä, jotka tekevät käytännössä samaa työtä kuin malesialainen roskamies. Paitsi, että robottikoura lajittelee jätteitä 24 tuntia vuorokaudessa, se tekee sen myös nopeammin ja huolellisemmin kuin ihminen. Eikä kone kaipaa vapaapäiviä. Tekoälyn ansiosta asiakas voi opettaa robotin lajittelemaan jätteet juuri halutulla tavalla. ZenRobotics on toimittanut jätteenkäsittelyrobotteja mm. Ruotsiin, Australiaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin. ZenRobotics Recycler -järjestelmän kehittäminen on luonut Suomeen kymmeniä uusia työpaikkoja. Mutta kaikkialla siellä, missä järjestelmä otetaan käyttöön, käsipelillä tehtävässä jätteenlajittelussa on tarjolla vähemmän työmahdollisuuksia.

Toisen maailmansodan jälkeen aina vuosituhannen taitteeseen saakka tuottavuus ja työpaikkojen määrä kasvoivat Yhdysvalloissa samaan tahtiin. Yritykset takoivat tulosta ja kansakunta vaurastui. Vauraus ruokki uutta liiketoimintaa ja sitä kautta syntyi taas uusia työpaikkoja. Tämän vuosituhannen puolella tuottavuus on parantunut edelleen melko tasaisesti, mutta työpaikkojen määrä ei ole enää kasvanut vastaavasti. MIT:n tutkijat Erik Brynjolfsson ja Andrew McAfee ovat esittäneet, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa teknologian kehittyminen tuhoaa työpaikkoja nopeammin kuin synnyttää uusia.

Teollisuudessa automaatioasteen nostaminen on alusta asti ollut pettämätön keino kohentaa tuottavuutta. Nyt ollaan kuitenkin tavallista suuremman murroksen kynnyksellä. Tekoälyllä varustetut robotit ja automaattiset järjestelmät ovat yhä älykkäämpiä. Ne tunkeutuvat kaikille elämänaloille. Itsepalvelukassat yleistyvät marketeissa. Postipaketteja lähetetään ja noudetaan pakettiautomaateista. Maanteillä huristelee itseohjautuvia autoja, joiden kulkua seuraavat automaattiset nopeusvalvontalaitteet. Ystäväni kotona pölynimuri puhdistaa lattiat itsenäisesti työpäivän aikana. Luettelo automatisoiduista töistä ja palveluista kasvaa joka päivä pitemmäksi.

Googlen teknologiavelho Ray Kurzweil ennusti pari vuotta sitten, että jo lähitulevaisuudessa robotit ymmärtävät puhetta, oppivat kokemuksesta, kertovat vitsejä ja osaavat jopa flirttailla. Reilun vuosikymmenen kuluttua robotit tekevät Kurzweilin mukaan kaiken sen minkä ihmisetkin, mutta vain paljon paremmin. Alle neljännesvuosisadassa jopa puolet työpaikoista korvataan tekoälyllä. Tähän tulokseen ovat päätyneet useat tutkijat (mm. Frey ja Osborne 2013). F-Securen Mikko Hyppönen ennustaa, että jokusen vuoden kuluttua tietokoneet kirjoittavat virheetöntä ohjelmakoodia. Mihin sitten enää tarvitaan koodareita?

Joko aloit huolestua työpaikkasi puolesta?

Edessä oleva muutos on suurempi kuin teollinen vallankumous 1800-luvulla. Yhteiskuntien rakenteet järkkyvät. Talousjärjestelmät mullistuvat. Työ- ja vapaa-aika määritellään uudelleen. Eläkekuviot on mietittävä uusiksi. Poliittiset kriisit seuraavat toisiaan poliitikkojen reagoidessa liian myöhään kaikkialla paitsi Ruotsissa, missä vuoden 2017 budjetissa panostetaan erityisesti koulutuksen kehittämiseen ja tutkimukseen. Suomessa hallitus jatkaa yliopistojen näivettämistä. Hallinnollisten töiden ja opettamisen uuvuttamat professorit ennättävät tutkia lähinnä kesällä lukukausien välissä.

Kun tekoälyllä varustetut järjestelmät kehittyvät aina vaan fiksummiksi, millaiset työt lopulta jäävät ihmisille?

On paljon töitä, joissa inhimillinen kontakti on tarpeen. Kampaajalla tai jalkahoidossa käynti on työn ilmeisen kohteen lisäksi myös sosiaalista toimintaa. Hieroja käsittelee lihaksia, mutta sen lisäksi syntyy fyysinen kosketus kahden ihmisen välille. Automaatti voi muistuttaa potilasta lääkkeen ottamisen tarpeesta, mutta vain toinen ihminen voi varmistaa, että tabletti oikeasti niellään. Tekoälyllä varustettu automaatti tarvitsee mittaustietoja toimintansa perustaksi. Kaikkea inhimillistä toimintaa ei kuitenkaan voi muuttaa numeroarvoiksi ja mallintaa loogisesti eteneviksi tapahtumasarjoiksi. Potilaan ilmoittama kipu voikin oikeasti tarkoittaa yksinäisyyttä. Robotti ei voi lohduttaa kuolevaa tai ottaa lasta syliin.

Inhimillisen kontaktin lisäksi ihminen peittoaa fiksuimmankin koneen uusien asioiden ajattelussa. Me ajattelemme kahdella eri tavalla. Konvergentti ajattelu tähtää yksiselitteisen ratkaisun löytämiseen. Konvergenttia ajattelua käytämme esimerkiksi matemaattisten ongelmien ratkaisemisessa. 2 + 3 = 5. Ajattelu suppenee tarkoituksenmukaisten, opeteltujen ajattelumallien ja sääntöjen kautta kohti tiettyä ratkaisua. Konvergentti ajattelu tuottaa tavanomaisia ratkaisuja. Tietokoneohjelma on konvergentissa ajattelussa monin verroin ihmistä tehokkaampi. Mutta sitten on se toinen ajattelun laji, jossa ihminen hakkaa tekoälyn mennen tullen. Divergentti ajattelu viittaa monien erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen hahmottamiseen. Divergentti ajattelu tuottaa uudenlaisia näkökulmia ja omaperäisiä sovelluksia. Se on keskeinen osa kaikkea luovaa toimintaa. Tutkija ja taiteilija käyttävät divergenttiä ajattelua tutkiessaan tuntemattomia maailmoja. Divergentin ajattelun avulla pohdimme tarkoituksia, arvoja ja eettisiä kysymyksiä. Ne työtehtävät, joissa divergentti ajattelu on ammatillisen osaamisen ytimessä, eivät ole vaarassa tekoälyn ja robotiikan yleistyessä.

Divergentti ajattelu tuottaa useita erilaisia ratkaisuja

Divergentti ajattelu sujuu toisilta helposti, toisilta kankeammin. Tein viime kesänä yksinkertaisen kokeen, jonka avulla testasin divergentin ajattelun eroja yksilöiden välillä. Kokeeseen osallistuneiden 13 koehenkilön piti kirjoittaa paperille mahdollisimman monta syytä lähteä kävelylenkille. Aikaa oli viisi minuuttia. Tulokset olivat ällistyttäviä. Tuotteliain ajattelija kehitti peräti 35 motiivia lähteä ulos jaloittelemaan. Sen sijaan kokeessa heikoiten pärjännyt osallistuja sai keksittyä vain neljä syytä lähteä kävelylenkille. Kekseliäin koehenkilö tuotti siis miltei yhdeksänkertaisen määrän näkökulmia verrattuna heikoiten menestyneeseen koehenkilöön.

Jos pelkäät työpaikkasi katoavan teknologisen kehityksen seurauksena, voit siis tehdä ainakin kaksi asiaa. Voit pyrkiä kehittämään työsi sisältöä siihen suuntaan, että inhimillinen vuorovaikutus ja divergentti ajattelu ovat entistä keskeisemmässä roolissa. Mutta mitä tehdä, jos divergentti ajattelu ei ota sujuakseen? Divergentti ajattelu on persoonallisuuden piirre, joka on toisille luontaisempaa kuin toisille. Mutta siihen voi vaikuttaa. Divergenttiä ajattelua voi tehostaa yllättävän helposti. Oppezzo ja Schwartz julkaisivat vuonna 2014 Journal of Experimental Psychology -lehdessä tutkimusartikkelin ”Give Your Ideas Some Legs: The Positive Effect of Walking on Creative Thinking”. Koko artikkelin voi lukea täältä. Kuvaan seuraavissa kappaleissa koesarjan toteutuksen ja tulokset.

Ensimmäiseen kokeeseen osallistui 48 opiskelijaa (n=48). Koehenkilöt istuivat pöydän ääressä ja tekivät GAU- ja CRA-testit. GAU-testi (Guilford’s alternate uses test) mittaa divergenttiä ajattelua ja on samankaltainen kuin edellä kuvattu testi, jossa pyysin osallistujia keksimään mahdollisimman monta syytä lähteä kävelylenkille. CRA-testi (Compound remote-association test) puolestaan mittaa konvergenttia ajattelua. Kokeen seuraavassa vaiheessa koehenkilöt kävelivät kävelymatolla ja tekivät samat GAU- ja CRA-testit uudestaan. 81 prosenttia koehenkilöistä paransi GAU-testin tulosta (eli konvergenttia) ajattelua vaihdettaessa istuminen kävelyyn. Kävellessä tuotettiin 50 prosenttia enemmän ideoita verrattuna istumiseen. CRA-testin tulos parani vain 23 prosentilla koehenkilöistä tulosten keskiarvon laskiessa hieman. Käytetyn koeasetelman heikkoutena kuitenkin oli, että kävely tapahtui aina istumisen jälkeen. Olivatko osallistujat istuessaan oppineet miten GAU -testiin voidaan tuottaa nopeasti ratkaisuja?

Toisessa kokeessa (n=48) pyrittiin pois sulkemaan mahdollinen oppimisefekti. Kokeessa testattiin vain divergenttiä ajattelua GAU-testillä ja siinä oli kolme vaihetta. Aluksi GAU-testi tehtiin istuen ja sitten kävelymatolla kävellen. Seuraavaksi GAU-testi tehtiin kahdesti istuen. Lopuksi GAU-testi tehtiin kävelymatolla kävellen ja sitten istuen. GAU-testin tulos parani jälleen vaihdettaessa istuminen kävelyyn. Kun GAU-testi tehtiin kaksi kertaa peräkkäin istuen, jälkimmäisen testin tulos oli hieman huonompi kuin ensimmäisen testin tulos. Näin ensimmäisen kokeen jälkeen jäänyt epäilys oppimisen vaikutuksesta voitiin sulkea pois. Kolmannen osan tulokset olivat mielenkiintoisimmat. GAU-testin tulos oli jälleen paras silloin kun koehenkilöt kävelivät. Samalla kävi kuitenkin ilmi, että kävelyn divergentille ajattelulle antama lisäpotku säilyi kävelyn jälkeenkin. Se vaikutti positiivisesti myös istuen tehtyjen GAU-testien tuloksiin. Toisen kokeen keskimmäisen vaiheen (GAU-testi istuen ja istuen) tulokset vaivasivat kuitenkin tutkijoita. Olivatko koehenkilöt mahdollisesti pitkästyneet tehdessään saman testin kahdesti? Pitkästyminen olisi voinut vaikuttaa tulosten luotettavuuteen.

Kolmannessa kokeessa (n=40) oli neljä osaa. Tällä kertaa kaikki kävellen tehtävät testit tehtiin ulkona. Aluksi koehenkilöt tekivät GAU-testin istuen, vaihtoivat sen jälkeen huonetta ja tekivät GAU-testin uudelleen. Tällä asetelmalla pyrittiin selvittämään mahdollisen pitkästymisen vaikutusta tuloksiin. Seuraavaksi toistettiin asetelma, missä koehenkilöt tekivät ensin GAU-testin kävellen ja sitten istuen. Kokeen kolmannessa osassa GAU-testi tehtiin ensin istuen ja sitten kävellen. Viimeisessä osassa koehenkilöt kävelivät ulkona tehdessään GAU-testin, pitivät pienen tauon ja toistivat GAU-testin kävellen. Huoneen vaihtamisella GAU-testien välissä ei ollut vaikutusta istujien luovuuteen, joten pitkästyminen ei todennäköisesti vaikuttanut edellisen kokeen tuloksiin. Kävelyn jälkeen istuneet säilyttivät luovuutensa jälleen melko hyvin. Kokeen neljännessä osassa kahdesti kävellen GAU-testin tehneet olivat kummallakin kävelykerralla suunnilleen yhtä luovia. Kolmannen kokeen mielenkiintoisin tulos oli, että kaikki osallistujat kehittivät ulkona kävellessään enemmän hyviä ideoita. Epäselväksi kuitenkin jäi, aiheuttiko luovuuden parantumisen kävely vai ulkoilu.

Neljännessä eli viimeisessä kokeessa (n=40) käytettiin divergentin ajattelun testaamiseen BSE-testiä (Barron’s symbolic equivalence task), jossa koehenkilöt hakevat analogioita annetuille ilmauksille. Analogia valaisimen polttimon kärähtämiselle voisi olla esimerkiksi, että joku menettää hermonsa. Koehenkilöt tekivät BSE-testit sisällä istuen, sisällä kävelymatolla kävellen, istuen pyörätuolissa ulkona ja kävellen ulkona. Neljännen kokeen tuloksena oli, että kävely sisällä ja ulkona parantavat luovuutta lähes samanveroisesti. Divergentin ajattelun tehostuminen kolmannessa kokeessa ei siis ollut johtunut ulkoilusta vaan kävelystä itsestään.

Yhteenvetona Oppezzon ja Schwartzin koko koesarjan tuloksista voidaan todeta, että 80 prosenttia koehenkilöistä muuttui luovemmiksi vaihdettaessa istuminen kävelyyn. Kävellessä tuotettiin keskimäärin 50 prosenttia enemmän ideoita verrattuna istumiseen. Lisäksi kävelyn luovuutta edistävä vaikutus säilyi jonkin aikaa kävelyn jälkeen. Kaikki osallistujat kehittivät enemmän hyviä ideoita kävellessään ulkona. Oppezzon ja Schwartzin tulosten perusteella kävely tukee voimakkaasti divergenttiä ajattelua.

Kävely on helppo keino lisätä uusien ideoiden, näkökulmien ja tulkintojen tuotantoa sekä parantaa niiden laatua. Kävelyn hyödyntäminen ei vaadi investointeja kuin korkeintaan liukuesteisiin talvikaudella. Luovuuden lisääntymisen kylkiäisenä tulevat kävelyn lukuisat terveysvaikutukset. Kun työpaikalla seuraavan kerran ryhdytään miettimään asiakaspalvelun kehittämismahdollisuuksia tai ideoimaan uusia tuotteita, lähtekää kävelylle.

Suomenkielinen kävelyä käsittelevä tietokirjallisuus ja kävelyn filosofia

Frédéric Gros: "Kävelyn filosofiaa"

Ranskalaisen kirjailijan ja filosofin Frédéric Gros’n Kävelyn filosofiaa tarjoaa monta näkökulmaa kävelemiseen. Ei ole samantekevää, taivaltaako pyhiinvaelluksella vai marssiiko mielenosoituksessa, sillä kävelemisen tapa vaikuttaa sekä ruumiiseen että sieluun. Oivaltava ja viihdyttävä teos pohdiskelee myös kuuluisien ajattelijoiden ja taiteilijoiden kävelytapoja, näiden elämään vahvasti eläytyen. Rimbaud käveli raivon vallassa, kun taas Rousseau ja Nietzsche hakeutuivat kävelylle haaveilemaan ja ajattelemaan. Kant puolestaan käveli kotikaupunkinsa läpi joka päivä - aina tismalleen samalla kellonlyömällä. Frédéric Gros on Pariisin yliopiston filosofian professori. Kävelyn filosofiaa on ollut myyntimenestys Ranskassa, ja se on julkaistu myös englanniksi.

Anne Keskitalo: "Tien päällä ja leirissä - Matkanteon kokemuksesta taideteokseksi."

Monet kirjailijat ja runoilijat ovat pohtineet kokemuksen ja kerronnan suhdetta, ja niiden vuorovaikutteinen suhde on myös tämän kirjan keskiössä. Teoksessa analysoidaan esittämisjärjestelmiä, joilla matkanteon kokemuskerroksista rakennetaan taideteos. Työssä tarkastellaan Timo Vartiaisen ja Jussi Kiven taideteoksia. Heidän teoksensa on rinnastettu kulttuurihistoriallisten matkaajatyyppien eli tutkimusmatkailijan, flanöörin, turistin, taiteilijan ja eräretkeilijän käyttämiin kuvaustapoihin. Toisena taideteosten vertailukohteena on ollut tutkimuksessa kehitelty kokeellinen kävelymetodi. Näin matkantekoa ja sen esittämistä on jäsennetty työssä sekä kulttuurisina merkityksinä että taideteoksen luonnetta tarkastellen ja siihen eläytyen. Taiteilijoiden matkantekoon nähdään liittyvän tietoista ja tavoitteelista toimintaa. Kävely- ja liftausmatkan sekä metsäretken kerronnalla on siten vankka sidos sekä nykytaiteen käytäntöihin että matkakerronnan perinteeseen.

Vasili Sleptsov: "Ensimmäinen oppitunti"

Ensimmäinen oppitunti aloittaa venäläisen radikaalikirjailija Vasili Sleptsovin (1836-1878) tutkimusmatkan Moskovan ulkopuoliselle maaseudulle tutkimaan pienteollisuutta ja kansanelämää. ”Mutta kaikki värisävyt kylmenivät äkisti, kuten taidemaalarit sanova, kaikkeen tuli jokin harmaus…” Naiivisti suunniteltu matka muuttua pian jalkapatikasta hevoskyydiksi eikä haastattelutekniikkakaan oikein toimi. Riemastuttavan absurdi antikliimaksi täydentyy suomentaja Martti Anhavan osuvalla jälkisanalla.

Robert Louis Stevenson: "Kävelyretkistä"

Skotlantilainen romaanin klassikko Robert Louis Stevenson (1850-1894) oli myös mainio esseisti. Kirjan kolme esseetä luotaavat kävelemisen filosofiaa ja maisemaestetiikkaa polveillen parhaaseen brittityyliin moniin suuntiin ja tiineesti – oli sitten kyse piipunpoltosta, kontemplaatiosta tai kulttuurihistoriasta kaikessa laajuudessaan. ”Ei voi aavistaa, miten loppumattoman pitkään jatkuu suvipäivä, jos sillä ei ole muuta mittaa kuin nälkä eikä muuta päätepistettä kuin uneliaisuus.” Kävelyretkistä on maltillisen kävelijän leppeän valohämyisen illan paras palkinto.

Minna Stolt & Riitta Saarikoski (toim.): "Terveet jalat"

Terveet jalat -kirja sisältää tutkimustietoon perustuvia ohjeita jalkojen omahoidosta. Kirjan 6., uudistetussa painoksessa sisältö on tarkistettu ja muokattu kauttaaltaan. Hyvien kenkien ominaisuudet sekä kevytjalkineiden ja paljasjalkakävelyn merkitys sekä erilaisten harjoitteiden merkitys jalkaterveyden edistämisessä on tuotu monipuolisesti esille.

Terveet jalat tuo esille jalkaterveyden merkityksen osana ihmisen kokonaisterveyttä. Kehon tasapainoista kuormittamista ja käyttöä kannattaa harjoitella, koska siten voi ehkäistä ja hoitaa monia alaraajojen ja jalkaterien vaivoja. Jalkaterveyden perusasioita ovat myös jalkojen ja koko kehon hyvinvointia tukevat hyvät ja sopivan kokoiset kengät, lievien jalkavaivojen omatoiminen hoito ja tarvittaessa hakeutuminen jalkaterapiaan.

Henry David Thoreau: "Kävelemisen taito"

Kävelemisen taito on amerikkalaisen luonnonfilosofin Henry David Thoreaun (1817-62) luonnon villeyden ja kuljeskelun taidon ylistys. Thoreau kirjoittaa ihmisestä, yhteisöstä sekä näiden suhteesta luontoon. Kävelemisen taito on puolustuspuhe ihmisen ja luonnon ykseydelle ja luonnolliselle vapaudelle. Thoreau tunnetaan yhteiskuntakriitikkona, runoilijana, filosofina ja kiihkeänä kansalaisoikeuksien puolustajana. Hänen suurin rakkauden kohteesa oli kuitenkin luonto ja luonnollinen vapaus, joka ihmiseltä uhkaa nykyään kadota yhteiskunnan syövereihin. Kävelemisen taito on viehättävä kartta päämäärättömään luonnossa kuljeskeluun ja vapauteen. "Kenties meidän tulisi lähteä lyhimmällekin kävelylle kuolemattoman seikkailun hengessä, koskaan palaamatta, valmiina lähettämään vain palsamoidut sydämemme maallisina jäännöksinä takaisin hylättyyn valtakuntaamme."

Jyrki Vainonen: "Askelia"

Kuljeskelua kaupungissa vai mietiskelyä metsäpolulla? Omista ja toisten kulkijoiden askelista syntyy kiehtovia, risteileviä polkuja. Jyrki Vainosen esseissä paikat ja maisemat vaihtuvat. Vainonen päätyy muun muassa Länsi-Afrikkaan, Irlantiin, Tampereen Pyynikinharjulle ja Kymenlaaksoon. Askeleet vievät myös syvälle muistoihin, menneeseen aikaan. Lopulta päädytään puutarhan kautta kävelemään hautausmaan vanhojen puiden alle. Matkakumppaneikseen näiden esseiden lukija saa niin historiallisia henkilöitä kuin kaunokirjallisuuden hahmoja. Heitä kaikkia yhdistää yksi asia: viehtymys kävelemiseen.

Suomenkielisiä matkakertomuksia pitkiltä vaelluksilta

Daniel Besace: "Valtameri"

Daniel Besace, nizzalainen työtön, rahaton ja rakkaudeton mies, sai kuulla että hänen isänsä oli kuollut Polynesiassa, 18000 kilometrin päässä. Daniel ei edes tiennyt tämän olleen sairaalassa. Vastauksena surulle, käsittämättömälle kuoleman kokemukselle ja umpikujaan ajautuneelle elämälle Daniel lähti kävelemään. Besace käveli pitkin Länsi-Ranskan hiekkarantoja ja entisiä "tullimiespolkuja", jotka nousevat, laskevat ja kiemurtelevat pitkin Bretagnen rannikkoa. Matkansa aikana Besace elelee niukasti, syö halvinta ruokaa ja nukkuu milloin missäkin, pystyttäen telttansa dyynien tai kallioiden suojaan tai puun alle. Niukkuus ja pitkä matka antavat tilaa kaiken vastaanottamiselle sellaisenaan. Kulkiessaan hän kohtaa paitsi merta, hiekkaa, lintuja, laivoja ja kanssaihmisiä myös kuoleman: kalan raatoina, tyhjinä simpukankuorina ja muistoina isästä. Daniel Besace (s.1970) on entinen laivan perämies, nykyään pienkustantaja ja kirjailija.

Antti Holopainen: "Kävellen läpi Suomen ja Vienan Karjalan 64 päivässä"

Neljä henkilöä kaksi naista ja kaksi miestä lähtivät 5. kesäkuuta Elias Lönnrotin syntymäkodista kävellen läpi Suomen Kainuuseen ja Vienaan Uhtualle Kalevalan piirin keskustaajamaan. Hankkeen vetäjä eläkeläislääkäri Antti Holopainen kokosi matkakertomuksen 192 sivuiseksi kirjaksi. Kirja ei ole vain matkakertomus, vaan tilannearvio suomalaisen maaseudun nykytilasta ja kulttuuri- ja luontomatkailupalvelujen kehittämistarpeista. 180 vuotta sitten Elias Lönnrotin Kalevalaksi kokoama tarina yhdistää suomalaisia ja karjalaisia rajan yli. Kansalliseepoksemme tarinat elävät edelleen sopien matkailijoita puoleensa vetäviksi kertomuksiksi matkailupalvelujemme kansainvälistymisprosessissa. Kirjassa visioidaan tulevaisuutta, jossa saamme Suomen nousuun arktisia mahdollisuuksiamme nykyistä monipuolisemmin hyödyntävänä lännen ja idän rajamailla elävänä kansakuntana. Kirjan on kirjoittanut yksi koko tuhat kilometrisen matkan  kävelleistä, eläkeläislääkäri ja osuuskunnan toimitusjohtaja Antti Holopainen. Kirjan voi tilata täältä.

Raila Marjaana Knuuttila: "Kävely Brysselistä Istanbuliin"

Raila Knuuttila ja Teemu Takatalo kävelivät Brysselistä Istanbuliin, Euroopan geopoliittisesta keskuksesta sen reunalle. Knuuttila kirjoitti Kävelystä tämän teoksen, jonka teksti ja kuvat ovat luettavissa selontekona pyhiinvaelluksesta, protestimarssista tai taiteellisesta tutkimuksesta. Aalto-yliopiston Taiteen laitoksen opinnäytetyöksi valmistunut Kävely Brysselistä Istanbuliin on mysteeriä ja ääretöntä tavoittava, kiehtova ja syvästi koskettava lukuelämys.

"...teos lähestyy taiteen henkistä ja eksistentiaalista tehtävää elämän merkityksen pohtijana ja muokkaajana; tehtävä ei ole mitenkään helppo, ja siksi siinä onnistuminen niin vakuuttavasti kuin nyt tapahtuu on erityisen huomionarvoista. Teksti onnistuu siinä, missä kertoja kertoo Kävelyn onnistuneen: luomaan uutta henkeä ja kokemuksellista syvyyttä taiteellisen toiminnan ja jopa niinkin kuivan välineen kuin tekstin avulla." - Tere Vadén, filosofi

"Tämä on konkreettista Euroopan tutkimista, välineinä oma ajattelu ja ruumis. Rikkaan sivistynyt ja oppinut ote kuljettaa lukijaa, joka alkaa toivomaan että tästä tehtäisiin kirja." - Max Ryynänen

Erkki Lampén: "Neljä retkeä läpi Suomen - Kävellen, pyöräillen, hiihtäen, meloen"

Erkki Lampén teki neljä retkeä Suomen päästä päähän lihasvoimin: kävellen, pyöräillen, hiihtäen ja meloen. Siinä oli aikaa pohtia elämän peruskysymyksiä. "Neljäkymmentä vuotta täytettyäni en ollut löytänyt rakkautta enkä Jumalaa, minulla ei ollut perhettä, ja kirjava ammatillinen urani koostui katkelmista, jotka eivät vastanneet kysymykseen, mikä minusta tulee isona. Eräällä kävelyretkellä minulle valkeni, että haluan kävellä Helsingistä Jäämerelle." Kirja rakentuu päiväkirjamerkinnöille olematta silti pelkkiä arkisia muistiinpanoja. Erkki Lampén havainnoi ympäristöään tarkasti, piirtää monipuolista Suomi-kuvaa ja kommentoi terävästi maailman ilmiöitä - välillä hauskasti ja herkullista itseironiaa viljellen. Kirja on samalla kertaa antoisa retkiselostus ja keski-ikäisen miehen oman sielunelämän syväkartoitus.

Elias Lönnrot: "Vaeltaja. Muistelmia jalkamatkalta Hämeestä, Savosta ja Karjalasta 1828"

Elias Lönnrotin ensimmäinen runonkeruuretki Itä-Suomeen alkaa Sammatista ja jatkuu aina Valamoon ja Nurmekseen saakka päättyen lopulta Kuopion ja Tampereen kautta Laukkoon. Lönnrot halusi "nähdä laajemmin omaa maata, oppia tuntemaan sen kieltä eri murteiden mukaan, mutta varsinkin koota sen merkillisen ja kauniin kansanrunouden tuotteita". Hauskat vierailut monien tuttavien luona viivyttivät matkantekoa. Lönnrot poikkeaa pitäjien pappiloihin, jolloin runojen keruu jää sivuasiaksi, mutta kävijä saa kyllä kuulla ja kokea paljon muuta.

Lars Monsen: "Vaellus halki Alaskan"

Tämä kirja on jännittävä matkakertomus noin kymmenen kuukauden patikkamatkasta halki Alaskan. Matkan aikana luonto näyttää niin kauneutensa kuin ankaruutensa. Runsas kuvitus ja värikäs kerronta tempaavat lukijan mukaan unohtumattomaan seikkailuun. ”Sormet kohmettuvat ja käyvät valkoisiksi hetkessä, mutta jatkan puristamista. Kovempaa, aina vain kovempaa, kunnes [spriipullon] korkki viimein läjähtää auki. Keittimeen tipahtaa jäätynyt spriimöykky, jota tuskin erotan, koska ilma on täynnä hengityshuurua. Sormeni ovat nyt niin koppurat, että pystyn tuskin ottamaan tulitikun rasiasta. Ajattelen mitä seuraa, jollen saa tuohon helskutin rautatörppöön tulta, ja pelko vihlaisee mieltäni. Kovan ponnistelun jälkeen saa 10–12 amerikkalaisesta erikoistikusta muodostamani mininuotio spriin sulamaan ja viimein syttymään. Priimuskeittimen suhina ei ole kuulostanut koskaan yhtä kauniilta.” Lars Monsen on norjalainen toimittaja ja seikkailija, joka on tehnyt monia eräretkiä muun muassa Kanadassa ja Pohjoiskalotissa.

John Muir: "Pitkä kävely Meksikonlahdelle"

Tämä teos on kuvaus seikkailusta, joka oli alkusoittoa John Muirin elämän mittaiselle löytöretkelle. Kirja kertoo kävelymatkasta, jonka Muir teki vuonna 1867. Hän kulki jalan Indianasta Kentuckyn, Tennesseen, Pohjois-Carolinan, Georgian ja Floridan halki aina Meksikonlahden rannikolle. Muir kirjoittaa ihastuttavalla tyylillään matkallaan kohtaamastaan luonnosta, kylistä ja kaupungeista ja niiden asukkaista.

Muir kulki matkoillaan jalan ja kevyesti varustautuneena - "vain hieman teetä ja leipää repussaan". Hän tunsi syvää yhteyttä luontoon ja kuvaa tätä suhdetta usein uskonnollisin termein kokemuksena pyhästä, ylimaallisesta harmoniasta. Teoksessa Muirin syvä luonnontuntemus yhdistyy kaunokirjalliseen imlaisuvoimaan avaten lukijan eteen ihmeellisen näkymän luontoon ja luonnollisuuteen. Nykymaailman kamppaillessa tuhoutuvan luonnon ja ihmisten alati kasvavan kiireen keskellä Muirin tekstit ovat ajankohtaisempia kuin koskaan.

John Muir (1838-1914) on kiistatta yksi merkittävimmistä amerikkalaisista luontokirjailijoista ja -filosofeista vaikka onkin jäänyt erityisesti kotimaansa ulkopuolella Emersonia ja Thoreauta tuntemattomammaksi. Muiria pidetään myös luonnonsuojelun isänäi - vuonna 1892 hän perusti Sierra Clubin, Yhdysvaltojen ensimmäisen ruohonjuuritason ympäristöjärjestön. Nykyisin tällä Yhdysvaltojen suurimmalla ympäristöjärjestöllä on reilusti yli miljoona jäsentä. Muirin teoksia ei ole aiemmin ilmestynyt suomeksi.

Per ja Bjœrn Simonsen: "Kesytön erämaa - vaellus Norjan halki"

Kesällä 2006 veljekset Per ja Bjorn Simonsen päättävät lähteä vaeltamaan Norjan halki pohjoisesta etelään ja takaisin. Eränkävijäesikuviensa Lars Monsenin ja Trond Stromdahlin tavoin veljekset varaavat hyvin aikaa matkalle. He haluavat kokea uusia asioita, maata selällään kanervikossa, istuksia nuotion ääressä, testailla perhovapojaan tai jäädä vaikka aloilleen yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi, jos siltä tuntuu. Luontoelämykset ovat suurenmoisia, rasitusta ei voi välttää ja veljesten polulle sattuu monia mielenkiintoisia ihmisiä. Yllätykseksi lunta ei ensin olekaan riittävästi ja järvet jäätyvät myöhään. Vaeltajat jäävät sään vangeiksi moneksi päiväksi. Kaksikon parhaita eväitä erämaassa ovat omalaatuinen, ehtymätön huumorintaju, sopivan reipas kilpailuhenki ja kyky kääntää negatiiviset kokemukset positiivisiksi. ”Luonnossa tulee monta kertaa tunne, että juuri siinä paikassa ja juuri sillä hetkellä on niin kaunista kuin ylipäänsä vain voi olla.”

Robert Louis Stevenson: "Aasin kanssa matkalla Sevennien vuorimaalla"

"Minä en matkusta sen vuoksi että kävisin jossakin vaan matkustamisen itsensä vuoksi. Tärkeintä on olla liikkeellä, oppia tuntemaan elämä kaikkine kipuineen ja vaivoineen, nousta tältä sivistyksemme höyhenvuoteelta ja tuntea jalkojemme alla maapallon kova graniitti ja teräväsärmäiset piikivet.” Vuonna 1878 Robert Louis Stevenson pakeni monia vaikeuksiaan – terveysongelmia, piinaavaa rakkaussuhdetta, rahattomuutta – lähtemällä Ranskaan vaellusretkelle Sevennien vuoristoon. Matkaseurana ja kuormajuhtana hänellä oli itsepäinen aasi nimeltä Modestine. Matkalla Stevenson piti päiväkirjaa, jonka pohjalta hän kirjoitti Aasin kanssa matkalla Sevennien vuorimaalla, nautittavan kuvauksen tämän syrjäisen seudun maisemista ja ihmisistä.

Cheryl Strayed: "Villi vaellus"

Cheryl on tottunut elämään eri lailla kuin muut. Hänen perheensä on kasvattanut itse ruokansa ja elänyt hyvin maanläheistä elämää aina siihen saakka, kun perheen äiti menehtyy keuhkosyöpään 45-vuotiaana. Vahvat perhesiteet katkeavat, ja 22-vuotias Cheryl jää ajelehtimaan tyhjän päälle. Nähdessään mainoksen Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvasta ­Pacific Crest Trailin vaellusreitistä hän tekee elämänsä impulsiivisimman päätöksen. Hän päättää kävellä Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvaa vaellusreittiä sadan päivän ajan seuranaan vain hirviömäisiin mittoihin paisunut rinkkansa. Kuvitelmat sielukkaasta itsensä etsimisestä ja meditatiivizsen eteerisistä iltahetkistä vaihtuvat lihaskipuun, hiertymiin ja kovaan fyysiseen väsymykseen. Kuitenkin kehon vahvistuessa myös mieli vahvistuu, eikä hän jää rypemään menneeseen vaan suuntaa päättäväisesti eteenpäin, askel askeleelta. Villi vaellus on vakuuttanut lukijansa.

Reese Witherspoon on ostanut tarinan elokuvaoikeudet, ja Oprah nosti sen kirjalistansa kärkeen. Se on ollut Yhdysvaltojen bestsellerlistojen kärjessä kuukausia, ja käännösoikeudet on myyty 18 maahan. Cheryl vaelsi 1100 mailin mittaisen reittinsä vuonna 1995, ja tätä nykyä hän elää Portlandissa miehensä, elokuvaohjaaja Brian Lindstromin ja heidän kahden lapsensa kanssa. Yhdysvalloissa Cheryl tunnetaan myös suositusta kolumnistaan Dear Sugar.

Timo Tuomi: "Jalan halki Ranskan"

Säädä nojatuolisi tyynyt mukavaan asentoon ja lähde patikkamatkalle ranskalaisen maaseudun alaville viinimaille ja kirpeänraikkaaseen vuoristoon. Haista kesäsateiden jälkeinen tuoksujen tulvahdus, kuule hento poksahdus, kun majatalon isäntä avaa illalla pullollisen paikallista punaviiniä ja maistele emännän valmistamaa, rapein munuaisviipalein ryyditettyä salaattia uunituoreen patongin kera. Timo Tuomen kirja on kaikkiin aisteihin vetoava kuvaus kävelyretkestä läpi Ranskan, joskus suorinta tietä, monesti kiertotietä ja välillä harhapolkuja pitkin.


Camino de Santiago -pyhiinvaellusreittiin liittyvät matkakertomukset ja tietokirjat löytyvät täältä.

Camino de Santiago - Suomenkielistä kertomakirjallisuutta

Paulo Coelho: "Pyhiinvaellus"

Paulo Coelhon esikoisromaani Pyhiinvaellus julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1987. Se on tarina Coelhon pyhiinvaellusmatkasta Santiago de Compostelaan Espanjaan. Matkasta tulee käänteentekevä kokemus, ja Coelho kokee sisäisen muutoksen oppiessaan tuntemaan totuuden elämän yksinkertaisuuden kautta. Hän päättää sitoutua kirjailijanuraansa ja jakaa sisäisen kokemuksensa lukijoidensa kanssa. Pyhiinvaellus on merkittävä teos Paulo Coelhon uralla: se on Alkemistin edeltäjä ja teos, jossa tiivistyy tämän rakastetun kirjailijan humaani filosofia.

Mirja Karna: "Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä"

Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä on romaani syvän onnellisuuden etsinnästä, ihmissuhteista, rakkaudesta, henkisestä kasvusta ja kävelemisestä. Kirjan mukaansatempaava tarina vie lukijan Valamon luostarin kautta Etelä-Ranskassa sijaitsevalle Le Puyin -pyhiinvaellusreitille.Vuonna 2005 Mirja Kärnä näki unen, jossa hänelle annettiin kirjan nimi Julia Bickwilke: Neljä valkoista koiraa. Etsittyään vuosia tuloksetta sen nimistä kirjaa, Kärnä alkoi ajatella, että ehkä kirja tulee fyysiselle tasolle hänen kauttaan. Lopulta teos sai innoituksensa neljän pitkän kävelyn aikana, joista viimeisin oli seitsemän kuukauden kävely Suomesta Espanjaan. Sonkajärveläinen Mirja Kärnä (34) on kävelijä, luennoitsija ja luova yrittäjä, joka seuraa sydäntään ja tekee sitä mitä rakastaa. Kärnä on kävellyt useita pitkiä vaelluksia eri puolilla Eurooppaa etsien syvää onnellisuutta. Vuosina 2013-2014 Kärnä käveli 3 650 kilometriä Suomesta Espanjaan. Luovuuttaan ja intuitiotaan jokapäiväi- sessä elämässään käyttävä Kärnä on ollut aina kiinnostunut henkisyydestä. Hän on myös tuottanut ja markkinoinut kulttuurialan tapahtumia ja opettanut luovuutta improvisaation keinoin. Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä on Kärnän esikoisteos.

Timo Krogerus: "Jaakopin tie - Pyhiinvaellustarina keskiajalta"

Jaakopilla oli tosi hätä. Hirttämisen vielä kestäisi. Hän oli nähnyt, kun rälssitilan metsästä hirven tappanut tilaton oli vedetty puuhun verekseltään. Salametsästäjä ei ollut pitkään sätkinyt köyden päässä. Melko pian olivat jalat käpristyneet koukkuun, kieli tunkeutunut suusta, ja silmät pulpahtaneet ulos. Korppien oli ollut helppo kuopaista ensitöikseen ne uhrin päästä. Tuokion kitumisen jälkeen narun jatkoksi vedetty oli kuollut kuin kivi. Sieluparka oli tietenkin lentänyt hetsiltään kiirastuleen. Hirven salakaadosta taisi saada muutaman sata vuotta, mutta huorinteko oli paljon julmempi juttu. Kuohimista Jaakoppi ei kuitenkaan tahtonut kokea. Hän saattoi jo tuntea kuoharin kourat ja raudan jalkovälissään. Ei! Mitä tahansa muuta, mutta sitä ei hänelle tehtäisi elävänä.

Cecilia Samartin: "Senor Peregrino"

Jamilet on nuori meksikolainen nainen, jonka elämää varjostaa valtava syntymämerkki. Jamiletin kotikylän asukkaat karttavat häntä, koska pitävät verenpunaista merkkiä paholaisen kädenjälkenä. Tyttö pakenee ahdasmielisestä yhteisöstä Yhdysvaltoihin ja alkaa työskennellä määrätietoisesti unelmansa eteen: hän haluaa poistattaa syntymämerkkinsä ja olla kuin kaikki muutkin.Jamilet pääsee töihin mielisairaalaan ja saa hoidettavakseen pahansisuisen herra Peregrinon, vanhan espanjalaismiehen jonka kanssa kukaan ei tule toimeen. Pikkuhiljaa nämä kaksi siirtolaista ystävystyvät, ja heidän välilleen muodostuva yhteys hoitaa molempien haavoja tehokkaammin kuin mitkään lääkkeet. Kun herra Peregrino kertoo elämäntarinaansa, Jamilet tekee matkaa itseensä ja etsii sitä tyttöä, joka olisi ollut ilman rujoa kauneusvirhettään.Samartin on kertonut koskettavan tarinan toivosta, rakkaudesta ja kauneudesta. Kirjan henkilöhahmot ovat riipaisevan todentuntuisia ja eläviä vikoineen ja oikkuineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Senor Peregrino ei ole kirja suurista teoista; se on kertomus pienten ihmisten pienistä tarinoista, joiden merkitystä ei mitata numeroilla vaan sydämellä.

Cecilia Samartin: "La Peregrina"

La Peregrina on itsenäinen jatko-osa Cecilia Samartinin menestysromaanille Senor Peregrino, ja Peregrino-trilogian toinen osa. Kirja vie lukijat mieleenpainuvalle matkalle kauniiseen ja dramaattiseen Espanjaan. Nuori ja kaunis meksikolaisnainen Jamilet on jättänyt kotimaansa Meksikon ja muuttanut paremman elämän toivossa Los Angelesiin. Hän haluaa päästä eroon verenpunaisesta syntymämerkistään, joka varjostaa hänen elämäänsä. Uudessa kotimaassaan Jamilet on ystävystynyt vanhan ja karismaattisen herra Peregrinon kanssa. Miehestä on tullut tytölle läheinen, melkein kuin isoisä. Tarinat miehen menneisyydestä ovat herättäneet Jamiletin uteliaisuuden. Mitä herra Peregrinolle ja tämän suurelle rakkaudelle lopulta tapahtui? Vuosikymmeniä aikaisemmin pienessä espanjalaiskylässä asui Rosa-niminen nuori tyttö. Eräänä päivänä kylän torilla tapahtuu jotain, mikä saa tytön pakenemaan kotikaupungistaan ja liittymään mustalaisten joukkoon. Häpeä ja syyllisyys estävät häntä palaamasta kotiinsa. Rosa otetaan mustalaisyhteisöön avosylin vastaan, ja pian tytön erityislahjat huomataan. La Peregrina on lumoava tarina kahdesta kauniista naisesta, joilla on molemmilla suuri salaisuus kannettavanaan. Salaisuus, jonka merkitys on arjen ymmärrystä suurempi.

Cecilia Samartin: "Los Peregrinos"

Unohtumaton tarina rohkeudesta, kauneudesta ja rakkauden voimasta! Peregrino-trilogian päätösosa vie lukijan Santiage de Compostelaan. Alku on dramaattinen: sekä Jamilet että herra Peregrino ovat sairaalassa koomassa, eivätkö Rosa, Carmen, Eddie ja Tomas voi kuin odottaa. Rosa siirrättää potilaat yhteiseen huoneeseen, sillä heitä kaikkia uhkaava vaara ei vieläkään ole ohi. Helpottaakseen odottajien tuskaa Rosa turvautuu tarinoiden parantavaan voimaan. Legenda Sinisestä ruususta kuljettaa kuulijat kauas menneisyyteen, joka liittyy odottamattomalla tavalla Jamiletin tulevaisuuteen ja myös Rosan omaan tarinaan...

Raija-Liisa Viirret: "Toinen avain"

On toukokuu. Laura elää huoneessa, johon hänellä ei ole avainta. Avain on sisarella, joka pistäytyy usein Lauran luona. Sisartaan enemmän Laura odottaa entistä miesystäväänsä, espanjalaista Joaquíniä, joka on tulossa konferenssimatkalle Suomeen. Laura on kohdannut hänet vuosia aiemmin Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmatkan jälkeen, ja päätynyt silloin asumaan tämän luokse Zaragozaan. Odottaessaan Laura käy läpi suhdettaan Joaquíniin, jolta hän on salannut lapsuutensa valkoisen sairaalahuoneen. Nykyhetken huoneessakin Laura toipuu sairaalassa tehdystä jalkaleikkauksesta. Hän tutustuu sisaren uuteen miesystävään, jolla on myös toiveita Lauran suhteen. Romaanissa käsitellään itseohjautuvuutta ja kesken jättämisen tematiikkaa. Ytimeltään romaanissa on kysymys vapaudesta: onko vapaus rajoitusten poistamista vai kiinnekohtien saamista elämään ja sitä kautta itsensä toteuttamista. Romaania voi lukea matkakertomuksena, rakkauskertomuksena tai sairauskertomuksena. Kerronta liukuu nykytilan huoneesta vuoroin Espanjaan Santiagon tien kulkemiseen ja Joaquínin viiteen huoneeseen, vuoroin lapsuuden valkoiseen huoneeseen. Vaikka kerronta etenee nopeatempoisesti ja rytmikkäästi, teosta leimaa unenomainen tenho.

Katso myös Camino de Santiago -pyhiinvaellusreittiin liittyvät matkakertomukset ja tietokirjat täältä.

Camino de Santiago - Suomenkieliset matkakertomukset ja tietokirjat

Birgitta Björn: "Onnellisesti perille - Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan"

Nainen, jonka hartiat eivät kestä talvitakin painoa, haikailee kävelystä pyhiinvaellusreitille Espanjaan. Kaikki todennäköisyydet ovat matkaa vastaan, sillä vain kerran hän on kävellyt yhtäjaksoisesti 15 kilometriä. Ja rinkkaan hän tutustui viiden minuutin ajan todetakseen, että u-käännös ja kotiin palaaminen on parempi vaihtoehto kuin taakan kantaminen. Järkisyistä huolimatta vaelluskuume ei laannu. Miehen vanhat vaelluskuvat ovat piirtyneet naisen verkkokalvoille. Samoin TV tuntuu näyttävän pelkkiä pyhiinvaellussarjoja. Kun työpaikalla tulee mahdollisuus pitää kesä vapaata, nainen sulkee korvansa omilta epäileviltä ajatuksiltaan ja hiljaa, kuin salaa itseltään, kuiskaa miehelleen: "Kuule, haluaisin niin kovasti lähteä kävelemään Santiago de Compostelaan. Siinä on vain pari muttaa. Haluaisitkos sinä lähteä mukaani matkalle? Ja haluaisitkos kantaa minunkin tavarani, koska kroppani ei kantamista kestä?" Mies lupautuu auliisti ja näin tämä tarina alkaa... Kirjan kotisivut

Heli & Mikko von Bruun: "Linnunradan tiellä - Pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan"

Kaksi vaeltajaa kulkee kohti Santiago de Compostelaa. Toinen heistä on vaeltanut reitillä lukemattomia kertoja, toinen lähtee ensimmäistä kertaa matkaan. Mitä heidän mielessään liikkuu? Miten ikiaikainen pyhiinvaellusreitti vaikuttaa heidän elämäänsä ja persoonaansa niinä päivinä ja viikkoina, joina he aamusta iltaan kulkevat yhdessä? Santiagon tie, Linnunradan tie, ei ole mikä tahansa tie tai polku. Vuosisatojen aikana tietä ovat vaeltaneet lukemattomat itseään, elämäänsä ja Jumalaa etsivät ihmiset. Jotain heistä kaikista on jäänyt niihin askeliin, joita tämän päivän kulkija seuraa. Siksi kokemus on jokaiselle vaeltajalle ainutlaatuinen, yksilöllinen ja samalla koko ihmiskunnalle yhteinen.

Kalle Elonheimo: "Pieni pyhiinvaelluskirja"

Pyhiinvaelluksesta on tullut yhä suositumpi tapa etsiä rauhoittumista ja kosketusta pyhään. Pyhiinvaellukseen liittyy vaeltamisen lisäksi Raamatun lukeminen ja rukouselämä.Käytännönläheinen Pieni pyhiinvaelluskirja sisältää rukoushetkien kaavat kaikkiin pyhiinvaelluspäiviin alkaen kotoa lähtemisestä ja matkaan siunaamisesta päättyen määränpäähän saapumiseen ja kotiin palaamiseen. Siinä on myös psalmeja, muita Raamatun tekstejä sekä virsiä. Lisäksi se tarjoaa katsauksen kristillisten pyhiinvaellusten historiaan sekä ohjeita pyhiinvaelluksen järjestäjälle ja vaeltamaan valmistautuvalle. Pieni pyhiinvaelluskirja sopii vaeltajan taskuun ja pyhiinvaelluksen järjestäjän työpöydälle. Ekumeenista hartausaineistoa voi soveltaa myös seurakuntatyössä, erityisesti retkillä ja leireillä. Kirja on vuonna 2003 ilmestyneen teoksen 2., laajennettu laitos.

Carl Jacob Gardberg: "Santiago de Compostela - Matka apostoli Jaakobin haudalle"

Vuoden 813 tienoilla, kun maurit marssivat Pohjois-Espanjan kristittyjä vastaan, erakko nimeltä Pelagius näki unessaan kummallisen näyn. Tähdet loistivat kirkkaina, ja erityisen kirkas tähti näkyi Ullajoen rannalla kasvavan tammen yllä. änet kertoivat unessa Pelagiukselle, että tammi kasvoi apostoli Jaakobin pyhäinjäännösten päällä. Paikalle alkoi pian saapua pyhiinvaeltajia kaikkialta Euroopasta. Vaeltajat saivat matkallaan uudenlaisia vaikutteita, jotka koskivat mm. taidetta ja kaupankäyntiä. Monet apostoli Jaakobia esittävät puuveistokset myös Suomen ja Ruotsin keskiaikaisissa kirkoissa on tehty luultavasti sellaisten henkilöiden aloitteesta, jotka ovat matkanneet pyhiinvaeltajina Santiagoon. Carl Jacob Gardberg kuvaa Etelä-Ranskan ja Pohjois-Espanjan keskiaikaisia vaellusreittejä - unohtamatta kuitenkaan nykyajan nähtävyyksiä. Pohjoismaisesta näkökulmasta kirjoitettu kiehtova matkakuvaus on samalla matka keskiajan kulttuurihistoriaan.

Erkki Hautaniemi: "Pieni pyhiinvaellus Pyhän Jaakobin tiellä : arvojen ja asenteiden pohdintaa matkalla Santiago de Compostelaan"

Martti Issakainen: "Jaakon tiellä - Santiagon vaeltajan päiväkirja"

Pyhän Jaakon tie on Euroopan suosituin pyhiinvaellusreitti. Joka vuosi kohti Santiago de Compostelaa Espanjan Galician maakunnassa vaeltaa noin 150 000 pyhiinvaeltajaa. Martti Issakainen on heistä yksi. Harharetkineen matkaa kertyi hänelle liki 850 kilometriä. Päiväkirjanomaisessa kertomuksessaan hän kuvaa hengellistä ja maallista taivallustaan, matkalla herääviä tuntoja ja mietteitä, kokemuksia ja vaikutelmia. Vaatimattomasti varustellut majapaikat, satojen kilometrien taivallus ja tämän kaiken jakaminen toisten ihmisten kanssa tuo takaisin perusasioiden äärelle. "Lopulta ymmärrän, että koko elämäni on pyhiinvaellusta", Issakainen toteaa matkansa päättyessä.

Kati Jansa: "Pyhiinvaellus"

Mitä on pyhiinvaellus? Mikä on liikkeen ja rukouksen yhteys? Pitääkö pyhiinvaellusta varten matkustaa Espanjaan vai kelpaako lähiökirkon takapiha? Pyhiinvaellus on monipuolinen matkaopas pyhiinvaellukselle. Se lähtee vaeltamisen perusteista, kertoo erilaisista reiteistä ja tavoista toteuttaa pyhiinvaellus sekä antaa esimerkkejä vaellukselle sopivista lauluista ja rukouksista. Kirjan lähtökohtana on, että pyhiinvaellukset sopivat kaikenikäisille, ja siksi myös lapset, nuoret ja perheet on huomioitu.

Mauri Joutjärvi: "Apostolin kyydillä pyhien polkuja"

Mauri Joutjärvi: "Camino Portugués: Porto - Santiago de Compostela 10.-25. huhtikuuta 2012"

Liisa Jäppinen & Pirkko Vekkeli: "Tätinä taipaleella - Erilainen vaellus Santiago de Compostelaan"

Kaksi aikuista naista tapaavat ja tekevät viidessä minuutissa päätöksen lähteä yhteiselle vaellukselle Espanjan legendaariselle Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille. Matkoilla tuore kumppanuus syvenee ystävyydeksi, yhdessä jaettujen koettelemusten ja elämysten myötä. Santiagon tietä, Pyhän Jaakon polkua, on kuljettu jo yli tuhat vuotta. Pyhiinvaellusreittejä on useita, mutta niistä suosituin on liki 800 kilometriä pitkä, historialtaan kiehtova ja maisemiltaan poikkeuksellisen kaunis Camino Frances, Pyreneiltä lähtevä "ranskalainen reitti", joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Vaikka keltaisilla nuolilla tai simpukan kuvilla merkityllä vaellusreitillä on määränpää, näiden naisten varsinainen tavoite ei ole saapua perille Santiago de Compostelaan. Tarkoitus on itse vaellus. Sen he tekevät etappeina neljänä eri vuonna. Toki he päätyvät Santiago de Compostelaan, kaksikin kertaa. Erilaiseksi tämän vaelluksen tekee vaeltajien asenne: ei ole tarpeen paahtaa kymmeniä kilometrejä päivässä jalat rakoilla ja tuskan hiki otsalla. Vähempikin riittää, matkan voi tehdä voimiensa mukaan ja siitä nauttiminen on sallittu. Naiset kulkevat hitaasti, pysähtyvät ihmettelemään ja ihastelemaan näkemäänsä, ottavat upeista maisemista ja historiasta kaiken irti. Välillä he istuskelevat vuoristoniityillä tai metsäpurojen partaalla piirtelemässä, syömässä eväitään tai jopa ottamassa nokoset. Pohjois-Espanjan kauniit ja valloittavat kaupungitkin ansaitsevat läpijuoksua syvällisemmän tutustumisen. Herkullisesti kuvitettu ja elämyksellisesti kirjoitettu Liisa Jäppisen ja Pirkko Vekkelin teos vie lukijan erilaiselle vaellusmatkalle, keskelle elävää historiaa ja mielenkiintoisia kohtaamisia.

Sinikka Kallio-Visapää: "Santiagon simpukka - Matkaesseitä ja kuvasarjoja Espanjasta"

Sari Katajala-Peltomaa, Christian Krötzl & Marjo Meriluoto-Jaakkola (toim.): "Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla"

Keskiajalla lähes jokainen kristitty osallistui ainakin kerran elämässään pyhiinvaellukselle. Myös suomalaisia toivioretkeläisiä matkasi Euroopan toiselle puolelle Santiago de Compostelaan, Roomaan ja Jerusalemiin. Suositumpia olivat kuitenkin lähempänä sijaitsevat kohteet, kuten Turku, Vadstena ja Nidaros. Teos kertoo miksi pyhiinvaellukselle lähdettiin, millaista matkanteko keskiaikaisilla teillä oli, mitä pyhiinvaeltajat matkallaan kokivat ja mikä heitä odotti määränpäässä. Kirjassa tarkastellaan myös vaellusten vaikutusta maailmankuvan avartumiseen kotiseudulla. Kirjoittajat ovat keskiajan tutkimuksen johtavia asiantuntijoita. Teos julkaistiin yhteistyössä Museokeskus Vapriikin kanssa, ja se liittyy alkuvuodesta 2015 Vapriikissa avautuvaan samanteemaiseen näyttelyyn.

Pentti Korpela: "Pakana pyhiinvaelluksella - Kuusi viikkoa Jaakopintiellä"

Camino Santiago on suuri seikkailu, jollaisen kokee vain kerran elämässään. Se on legendaarinen vaellusreitti, jolle mahtuu yhtä monta tarinaa kuin vaeltajaakin. Suomalaismiehen 900 kilometrin taival vie Etelä-Ranskasta Espanjan läpi Atlantin rannikolle. Mies tapaa pyhiinvaeltajia Aasiasta Amerikkaan. Hän tarkkailee heidän tapojaan ja kuuntelee heidän ajatuksiaan. Korpela kertoo avoimesti itsestään ja polulla tapaamistaan ihmisistä. Kulkijan kertomus rönsyilee moneen suuntaan. Tekijä tilittää tuntemuksistaan, kuvailee tarkkanäköisesti ja tuorein silmin näkemäänsä, niin katedraalien arkkitehtuuria, kuin luontoa ja maisemia. Kirjoittaja pureutuu historiaan ja nykypäivän elämään Espanjassa. Pyhiinvaeltaja pohtii uskonnollisuutta. Hän näkee ihmiseen kätkeytyvän hyvyyden, mutta myös sen kääntöpuolen tekopyhyyden takana. Matkalla on aikaa miettiä elämän tarkoitusta.Seikkailijan hengessä Korpelalle sattuu ja tapahtuu, eikä kaikki suju aina turvallisesti. Kärsimys uupumuksen, unenpuutteen ja jalkavaivojen muodossa sekä mielihyvä ja ilo hetkessä elämisestä vuorottelevat. Vaeltaja ylittää kolme vuoristoa, laskeutuu jokilaaksoihin ja taivaltaa mesetan loputtomat lakeudet. Pyreneiden kesäinen auringonpaiste ja viinirypäleiden syönti La Riojassa vaihtuu lumisateeksi keskustasangolla. Myrskytuuli ja sade piiskaavat Galician vuorilla. Vaellus päättyy maailman loppuun Atlantin rannikolle, mistä Jaakontien legenda sai alkunsa.Teos on samalla kuin kävelevä Pohjois-Espanjan tietosanakirja. Mukana myös kulkijan ottamia valokuvia.

Marjatta Lehtovirta: "Druidiset sirut - Santiago de Compostela kutsuu"

”Pyhiinvaellus on tapa hahmottaa hahmotonta.” Camino de Santiago, Pyhän Jaakobin tie on Euroopan suosituin pyhiinvaellusreitti. Ensimmäinen sen poluista avautui jo toistatuhatta vuotta sitten, ja nykypäivänä sen Luoteis-Espanjassa sijaitsevaan kohteeseen Santiago de Compostelaan vaeltaa eri reittejä myöten vuosittain liki kolmesataatuhatta kulkijaa. Kulkijat ovat kotoisin maailman eri puolilta, ja he ovat liikkeellä monenlaisin motiivein. Se mikä on yhdelle iloinen patikointireissu on toiselle vahva henkinen kokemus. Monelle reitin varren asukkaalle pyhiinvaellus on lisäksi elinkeino. Tamperelainen psykologi, Marjatta Lehtovirta, astui Tielle ensimmäistä kertaa vuonna 2000. Kokemus teki häneen suuren vaikutuksen, ja se sai hänet palaamaan askelten virtaan ja perehtymään syvällisesti Tiehen ja sen historiaan. Näin sai alkunsa teos Druidiset sirut Santiago de Compostela kutsuu Vaikka teoksen lähtökohtana ovat kirjoittajan omat kokemukset, se laajenee monipuoliseksi yleisesitykseksi caminoista ja niiden kulkijoista. Vahva historiallinen perspektiivi ei estä kirjoittajaa uskaltautumasta myös subjektiivisille ja henkisille alueille. 192 sivua.

Susanna Linna: "Simpukankuorelta kotiin - Matkani Santiago de Compostelaan"

Matkakirja kertoo jalkaisin tehdystä, 778 kilometrin mittaisesta pyhiinvaelluksesta ikivanhaa tietä pitkin Ranskan rajalta Luoteis-Espanjan Santiago de Compostelaan. Kertomusta täydentävät upeat valokuvat. Pyhiinvaellusreittiä kulkevat tänäkin vuonna tuhannet ihmiset joka puolelta maailmaa. Kirjassa esitellään ensimmäisen kerran suomeksi yksityiskohtainen reitti Santiagoon. Teos ei kuitenkaan ole pelkkä matkaopas: se on huikean elämyksen jakamista syvimpien kysymysten partaalla. Se on myös kaunis kertomus rakkaudesta ja yllätyksistä, jotka muuttavat elämän. Jaakobin päivän juhlallisuudet tulevat saamaan kansainvälisesti huomiota, koska Santiagossa vietetään ns. Pyhää vuotta heinäkuun 25. päivän ollessa sunnuntai. Kirja toimii sekä kimmokkeena pyhiinvaelluksen toteuttamiseen että kulttuurimatkaoppaana niille, jotka kaipaavat tuoretta tietoa reitistä etäisyyksineen ja matka-aikoineen.

Johannes Marjakangas: "Elämäni vaellus - Lähdin ja sain paljon"

Vielä uljas kaari taivaalla kotipihan yllä ja sitten matka talvehtimaan jatkuu sepelkyyhkyjen parvessa etelän maille. Johannes-poika on kasvattanut sepelkyyhkyn pienestä untuvikosta kykeneväksi pitkälle lentomatkalle. Kaihoten hän katselee sepelkyyhkynsä etääntymistä. Millaista siellä etelän lämmössä mahtaa olla? Eihän hyökkäyskesänä -41 syntynyt maalaispoika ole saanut paljon kotikylän ulkopuolista maailmaa nähdä. Kaipuu kauas uusiin ihmeellisiin maailmoihin jäi. Mieheksi varttunut Johannes hakeutui 60-luvulla YK:n rauhanturvajoukkoihin Kyprokselle. Tännekö ne lentävät Välimeren rannoille ja saarille meidänkin muuttolintumme. Nuorimies eli voimakkaasti uusissa oloissa. Lapsena syntynyt kaipuu löysi muotonsa. Nyt tulisi avaran maailman tutkimisen aika. Elämällä on kuitenkin aikansa. Perhe, työ, kielitaito ja raha asettivat matkustelemiselle ankarat reunaehdot. Sitkeästi Johannes opiskeli englannin kieltä uskoen, että vielä elämä antaa mahdollisuuden matkaunelmien toteuttamiselle. Terveyden arvo kirkastui, kun yllättäen reipas viisikymppinen mies makasi aluesairaalan hämärretyssä huoneessa aivoverenkierron kaatamana. Oliko elämän raja tullut jo nyt vastaan. Siitä selvittiin aina eläkeikään asti. Nyt niitä haaveita voisi ruveta toteuttamaan. Elämällä oli varastossa jälleen yllätys. Rintaa puristi vähäinenkin ponnistus. Oli asetuttava jälleen lääkäreiden käsiin, tukkeutuneita suonia aukaistiin. 66-vuotias isoisä pakkaa reppunsa ja lähtee 750 kilometrin matkalle, pyhiinvaeltajien poluille. Kielitaito on kohentunut pienemmillä matkoilla niin, että uskaltautui lähtemään tälle vaativalle vaellukselle elämään ja kokemaan elämänsä hienoimpia hetkiä yhdessä kaikkialta maailmasta tulleiden vaeltajaystäviensä kanssa. Elämän raskaimmat huolet ovat jo toisten harteilla. Voi rauhassa istahtaa vuoren rinteelle ja katsella espanjalaiseen laaksoon, tarkkailla mennyttä ja tulevaakin. Rinkka selkään ja taipaleelle, elämän vaellukselle. Uskon ymmärtäväni, miltä sinussa tuntui kasvinkumppanini. – Veljesi Aaro

Anneli Mylläri: "33 päivää Santiago de Compostelaan - Vaeltajan päiväkirja"

”Camino, vaellus, on kuin elämä pienoiskoossa ylä- ja alamäkineen, iloineen ja huolineen. Kumpaakin edetään vain askel ja hetki kerrallaan. Tiedämme vain kulkemamme matkan määrän, emme sitä, mihin saakka pääsemme tänään tai huomenna.” Tämä kirja on kuvaus suomalaisen pariskunnan tekemästä 33 päivän mittaisesta pyhiinvaelluksesta halki Pohjois-Espanjan, sen luoteiskolkassa sijaitsevaan Santiago de Compostelaan. Matkalla tulevat tutuiksi niin jylhät vuoristot kuin haastava ylätasanko, mesetakin. Vaelluksen aikana on aikaa pohtia itselle tärkeitä kysymyksiä tai vain kulkea levollisena ja mieli tyhjentyneenä. Kirja innostaa ja rohkaisee lähtemään taipaleelle ja tarjoaa hyödyllisiä vinkkejä vaellusta suunnittelevalle.

Anneli Mylläri: "Kolmea reittiä Santiagoon - Vaeltajan päiväkirja 2"

Suosittuun pyhiinvaelluskohteeseen, Espanjan Santiago de Compostelaan, kulkee lukuisia reittejä eri puolilta Eurooppaa. Kirja kuvaa suomalaisen pariskunnan pyhiinvaellusta Santiagoon kolmea vähemmän tunnettua reittiä käyttäen. Matka alkaa Ranskan keskiylängöltä, Le Puy-en-Velaysta, ja jatkuu Pohjois-Espanjassa Biskajanlahden rannalla. Vaeltajat pääsevät määränpäähänsä Luoteis-Espanjasta lähtevää, englantilaisten suosimaa reittiä pitkin. Matkalla kuljetaan idyllisissä ranskalaiskylissä, lumisissa vuoristomaisemissa, sinisenä hohtavan ja vaahtoavan meren äärellä, korkeilla kukkuloilla ja alhaalla laaksoissa. Reitit ovat haastavia, vaeltajilta vaaditaan sisua ja kärsivällisyyttä. Maisemat kuitenkin palkitsevat vaivannäön, ja perille Santiagoon on mukava päästä - jo toistamiseen. Tämä on Anneli Myllärin toinen pyhiinvaelluksesta kertova kirja. Ensimmäinen, 33 päivää Santiago de Compostelaan (2009), kertoo pariskunnan matkasta perinteistä Camino Francés'ta pitkin.

Pirjo Poutanen (toim.): "Hämeen Härkätiellä"

Pirkko Probst: "Pieniä ihmeitä Santiagon tiellä"

Jean-Christophe Rufin: "Vaellus - Santiago de Compostelan kulkijat"

Pohjoisespanjalainen pyhiinvaeltajan maisema. Luostarinhiljaisuus. Seuraavassa hetkessä hälisevä tienvarsibaari, jossa humalaiset rekkakuskit nipistelevät tarjoilijatytön takamusta. Kilometristä toiseen jatkuva asvaltti, rumat teollisuusalueet, tyhjilleen jääneet rantahuvilat ja uhkaavanoloiset modernit tuulimyllyt ärsyttävät ja herättävät sitten filosofisia pohdintoja. Kirjailija retkuuntuu vaelluksellaan ja kokee olevansa kummajainen, koska ei ole uskovainen. Mutta vaellus saa hänet pohtimaan historiaa, uskontoa, yhteiskuntaa. Ja täältä löytämäänsä pyhyyttä. Kirjan jälkikirjoituksessa toimittaja ja Compostelan tien kulkija Suvi Ahola pohtii Rufinin kirjan herättämiä muistoja ja ajatuksia: millaista oli lähteä pohjoisesta ja maallistuneesta Suomesta kuukaudeksi kulkemaan 800 km katolisten pyhiinvaeltajien vuosituhantisia jälkiä? Miltä tuntui seesteisten maalaismaisemien ja teollisten laitakaupunkien vaihtelu ja miten lähelle pyhyyden kokemus ja tyhjyys tulevat vaeltajaa, jonka välittömin tuntemus on usein väsymys ja jalat rakoille hiertävät kengät. Ja miten kirjan lukeminen herättää muistoja paitsi mielessä myös ruumiissa ja innostaa suunnittelemaan seuraavaa matkaa.

Heikki Saari: "Hämeen härkätie"

Jukka Salminen: "Tie, mies ja tähtitaivas: pyhiinvaellus - Santiago de Compostela"

Sydämeni ja jalkani kutsuivat kulkemaan. Selittämätön kaipaus kuljetti pyhille poluille. Uskaltauduin kuuntelemaan sisäistä ääntäni ja asettumaan kaipauksen kutsun vietäväksi. Halusin kulkea yksin. Halusin nousta ylös vuorille ja laskeutua laakson hämärään. Halusin tuntea poskillani helteen kuumuuden ja tuulien tuiskun. Halusin väsyä, kulkea rajoilleni. Halusin astua pimeydestä herääviin auringonsäteisiin. Hiljaisuus ja vaeltaminen kutsui ja odotti aarteineen. Askel askeleelta kuljin kohti päämäärää, joka olikin itse matka. Tiesin tulleeni perille ja tiesin, että matka jatkuu. Eräänä elokuisena aamuna Jukka Salminen toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja lähti yksin pyhiinvaellusmatkalle Santiago de Compostelaan. Taival alkoi Pyreneiden vuoristossa sijaitsevasta ranskalaisesta Saint-Jean-Pied-de-Portin kylästä, kulki sieltä Espanjan puolelle Roncesvallesin kylään ja päättyi Pohjois-Espanjan viiden maakunnan halki Santiago de Compostelaan. Reitin pituus oli noin 800 kilometriä. Matkasta tuli elämys, joka synnytti kiehtovia päiväkirjamerkintöjä matkamiehen mietteistä ja havainnoista sekä upeita, puhuttelevia valokuvia. Tämä kirja vie meidätkin samalle matkalle etsimään, ihmettelemään, löytämään. Buen camino! Hämeenlinnalainen lauluntekijä Jukka Salminen tunnetaan kautta Suomen paitsi lauluistaan, myös vierailuistaan kouluissa ja seurakunnissa. Vuonna 2002 hän voitti Salon Vuoden lastenlaulukilpailun sävelmällään Kirje kuulle. Vuonna 2009 Kirkkohallitus palkitsi Salmisen hänen elämäntyöstään lauluntekijänä. Häneltä on ilmestynyt kunnioitettava määrä äänitteitä, nuottikirjoja ja musiikkinäytelmiä.

Kari Selén: "Simpukan tähden - Vaellus Santiago de Compostelaan"

Apostoli Jaakob vanhemman hauta Santiago de Compostelassa Espanjassa on Euroopan tunnetuimpia pyhiinvaelluskohteita. Keskiaikainen pyhiinvaellusreitti katolisen maailman kolmanneksi pyhimpään kaupunkiin kulkee Pyrenneitten yli halki Pohjois-Espanjan. Nykyisin reittiä vaeltaa yli 50 000 ihmistä vuodessa. Suosituin reitti on Camino Franc`s. Se alkaa Pyreneiltä Roncesvallesin luostarilta ja päättyy n. 750 km myöhemmin Santiagon katedraalille. Vanhan pyhiinvaellusreitin kulkeminen Pohjois-Espanjan upeiden maisemien halki on voimakas henkilökohtainen kokemus. Se on ilon ja tuskan tie. Pyhiinvaelluksella pääsee irti ajasta ja paikasta. Matkaaminen vaihtelevien sääolojen ja maisemien halki sekä yöpymiset yhteismajoituksessa refugioissa vaativat kärsivällisyyttä, kekseliäisyyttä, sopeutumista ja hyvää kuntoa. Kari Selénin mukaansa tempaava matkapäiväkirja tutustuttaa lukijansa alueen historiaan, espanjalaiseen keittiöön, paikallisiin pikkukyliin, nähtävyyksiin ja pyhiinvaeltajaystäviin eri puolilta maailmaa. Kirjassa mukana paljon hyödyllistä tietoa vaelluksella tarvittavista varusteista, refugioista sekä muista majapaikoista, ruokailuista jne.

Janne & Valeriina Silas: "Perheloma El Caminolla - Kävellen yli 800 km Pohjois-Espanjassa"

El Camino eli Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmatka. Satoja kilometrejä teitä ja polkuja. Matkaan lähtee sokea isä opaskoiransa kanssa, juuri kolme ja neljä vuotta täyttäneet lapset sekä äiti, joka työntää jälkikasvua kärryissä. Kyseessä ei siis ole tyypillinen pyhiinvaellusmatka. Yhteiseen seikkailuun perheen vie rakkaus kävelyyn. Yli kuusi-viikkoisen vaelluksen aikana päiväkirjan sivuille tallentuu per-hevaelluksen arki vastoinkäymisine ja saavutuksineen. Vuoroilloin vanhemmat kirjaavat päivän tapahtumat talteen ja näistä merkinnöistä muodostuu erilainen kertomus matkasta, jonka taittaa kymmenet tuhannet ihmiset vuosittain. Asettaako sokeus ylitsepääsemättömiä esteitä matkan varrelle? Pystyykö Uuno-koira opastamaan tarvittavat päivämatkat? Jaksavatko lapset istua kärryissään päivästä toiseen? Kykeneekö äiti pyörittämään arkea alati muuttuvissa olosuhteissa? Lähtiessä he eivät tienneet, olisiko kokoonpanolla ylipäätään mahdollista päästä määränpäähän. Halusta ja sisusta se ei ainakaan jäisi kiinni.

Janne & Valeriina Silas: "Uusi perhecamino - Kävellen yli 600 kilometriä Portugalissa ja Espanjassa"

Kesällä 2014 Silaksen perhe vaelsi yli 800 kilometriä Pohjois-Espanjan Camino Francés –reitillä. Kaipuu polulle jäi kytemään ja vuotta myöhemmin he aloittivat uuden matkan. Tällä kertaa tie vei Portugalista Espanjaan Camino Portuguésea pitkin, jolla kilometrejä kertyi yli 600. Matkaa tekivät sokea perheenisä opaskoiransa kanssa, äiti sekä neljä- ja viisivuotiaat lapset. Vaikka heillä oli kokemusta perhevaelluksesta, ei uudesta matkasta tullut vanhan toisintoa. Uusi maa, maisemat ja tavat sekä uusi kieli ja kulttuuri. Uusi perhecamino. Matkapäiväkirjan sivuille tallentuivat vanhempien ajatukset, tunteet ja kokemukset muiden iloksi ja inspiraatioksi. Terveysongelmista huolimatta he sinnikkäästi taittoivat matkaa, päästen päivä päivältä lähemmäksi määränpäätään Santiago de Compostelaa. Tarvittiin jälleen roppakaupalla sisua, jotta kummallinen karavaani pääsi perille.

Markku Tenho: "Pyhiinvaellus : pyhältä vuorelta Santiagon tielle"

Tom Tiainen: "HYVÄLLÄ TIELLÄ -Pyhiinvaellus Ranskan ja Espanjan halki"

Vaelluksella tapahtuu kaikenlaista. HYVÄLLÄ TIELLÄ kertoo vaeltamisesta sanoin ja kuvin. Matkalla kohdataan ylipainoisia ateisteja, ruipeloita fransiskaanimunkkeja ja muita pyhiinvaeltajia. Kaikilla on halu tietää, minne tie vie. "Kirjan vahvuutena on matkakertomuksen rauhaisa ja vapaasti etenevä, rehellinen pohdiskelu." (Yrsa Slotte, Vasabladet)

Helienda Toivio: "Santiagon camino - Tie Henkiseen Kotiin"

Helienda Toivio on Santiago de Compostelan pyhiinvaeltaja, joka on seurannut johdatusta Pohjois-Espanjaan, ja saanut sieltä arvokkaan vastauksen. Tätä vastausta, rakkauden olotilaa, jumalallista rakkautta, hän on jakamassa maailmalle. Taustalla on oma valaistumiskokemus sekä ymmärrys siitä, mitä rakkauden olotila tarkoittaa maan päälle jokapäiväiseen elämään tuotuna. Santiagon Camino – Tie Henkiseen Kotiin on kaksitasoinen matkakertomus. Sen alkuosa kertoo konkreettisesta matkasta kotiin uuteen maahan, Toivion pyhiinvaelluksista, muutosta Espanjaan sekä hänen elämästään Finisterrassa ja Muxíassa. Kirjan toinen osa kuvaa sisäisen tien löytymistä sielun kotiin – uusien ymmärrysten ja uhrauksien kautta. Miten irrottautua omasta mielestä ja päästä ihmisyydestä vapauteen? Millaiseksi elämä muuttuu, kun on oman minän löytymisen kautta löytänyt sielun kodin? Oivalluksena on lopettaa elämisen näytteleminen ja kohdata se sydän, kuka oikeasti on. Henkisyys on tässä hetkessä. Rakkaus itseä kohtaan avaa tien suurimpaan rakkauden olotilaan, valaistumiseen. Kirja on myös henkinen opas pyhiinvaeltajille sekä niille, jotka haluavat löytää syvimmän tarkoituksensa. Se antaa rohkaisua ja uutta näkökulmaa toisenlaiseen elämään ja etsintään: Kuka minä olen? Kuinka löydän täyden vapauden ja luottamuksen? Kuinka elän sydämelläni ja saan lahjaksi elämääni ilon, onnellisuuden ja rakkauden olotilan? Elämämme tarkoitus on seurata omaa iloamme ja ajatella sydämellämme – kulkea vapauden, ilon, onnen ja rakkauden caminolla, pyhiinvaelluksella.

Tapani Tukiainen: "Kivipallo - Matkalla pyhiin"

Kuvaus tekijän, lahtelaisen sairaalapastorin ja psykoterapeutin osallistumisesta Espanjan läpi kulkevalle pyhiinvaellukselle ja matkan herättämistä tunnelmista, joita kirjoittaja peilaa myös uniensa kautta.

Tuija Wetterstrand: "Kävellen Santiago de Compostelaan - Matkakirja, muun muassa"

Palkittu vaelluspäiväkirja uudistettuna, kokonaan nelivärisenä laitoksena! Lähde pyhiinvaellusmatkalle kanssani. Matka alkaa Roncesvallesista Ranskan ja Espanjan rajalta ja päättyy 750 km myöhemmin Santiago de Compostelaan. Lisänä käytännön vinkkejä! Kirja palkittiin Päätalo-instituutin Möllärimestari-kilpailussa vuoden 2005 parhaana omakustanteena sarjassa dokumentit. Palkintoraati perusteli valintaansa seuraavasti: "Lehtonen on kirjoittanut helppolukuisen ja mielenkiintoisen kertomuksen pyhiinvaelluksesta Pohjois-Espanjassa. Teoksessa kuvataan ...myös katolisen alueen historiaa. Kirja on kirjoitettu selkeällä kielellä... Erinomainen lukukokemus, herättää kyllä vähemmänkin kiinnostuneet."uudistettuun laitokseen on lisätty vaelluskertomus Ranskassa, reilun 200 kilometrin matkalta Le Puyistä Conquesiin.

Marja-Liisa Zotow: "Kirkontorni näkyy jo! Camino Santiago de Compostelaan"

Kirkontorni näkyy jo! on matkakertomus kahden varttuneempaan keski-ikään ehtineen yrittäjän viiden viikon pituisesta vaellusmatkasta Santiago de Compostelaan pitkin Camino Francésia syksyllä 2008. Kirjassa on kuvattu kokemuksia siitä miten keho selviää parinkymmenen kilometrin päivämatkoista, mitä on hyvä ottaa huomioon Caminoa suunniteltaessa ja minkälaisia elämyksiä matkan varrella voi kokea. Camino Francés on 774 kilometriä pitkä pyhiinvaellusreitti, jota on kuljettu useiden vuosisatojen ajan. Se lähtee Ranskan puolelta Saint Jean Pied de Portista ja kulkee Pohjois-Espanjassa Navarran, La Riojan, Kastilia & Leónin sekä Galician itsehallintoalueiden läpi päätyen Apostoli Jaakobin kaupunkiin Santiago de Compostelaan. Hyvin viitoitetulla vaellusreitillä kuljetaan vaihtelevissa maastoissa; vuoristoalueilla, laajoilla ylätasangoilla, peltoaukeilla, viininviljelysalueilla, ystävällisten pikkukylien sekä muutaman suurkaupungin läpi. Caminon varrella on hyvä retkeilymajojen sekä eritasoisten majatalojen verkosto. Kirjan kolmannessa painoksessa on mukana myös lyhyt kuvaus seuraavana vuonna tehdystä paikkausCaminosta.

Katso myös Camino de Santiago -pyhiinvaellusreittiin liittyvä suomenkielinen kertomakirjallisuus täältä.