Product reviews

Here you can find all the product reviews made by Pitkänmatkan Kävelijä. If you're interested in co-operation please send email to pitkanmatkan.kavelija@gmail.com.

Review: Helinox Chair One – A wonderful camping chair

On Saturday morning I closed the front door at 6:40 a.m. and steered my steps towards Kuusamontie (main road 20). After the lousy months of June and July, it seemed that summer had finally arrived in August. The sun was shining and the sky was almost clear. Hardly anyone was out this early in the day. In my backpack I had a brand new Helinox Chair One camping chair... read more.

Barefoot Shoes Review: Feelmax "Panka"

Within the last year, I had many times come across barefoot walking and barefoot shoes. One of the reasons for paying more attention on barefoot walking was the faint feeling of plantar fasciosis on my left sole. Typically, plantar fasciosis is related to poor footwear, obesity, excessive training, continuous standing on hard surfaces, and tightness of the rear leg, especially on calf muscle and achilles tendon but also rear thigh muscles... read more.

Barefoot Shoes Review: Feelmax "Panka"

Within the last year, I had many times come across barefoot walking and barefoot shoes. One of the reasons for paying more attention on barefoot walking was the faint feeling of plantar fasciosis on my left sole. Typically, plantar fasciosis is related to poor footwear, obesity, excessive training, continuous standing on hard surfaces, and tightness of the rear leg, especially on calf muscle and achilles tendon but also rear thigh muscles.

Feelmax Panka 

Last winter I reduced walking and increased stretching. Plantar fasciosis didn’t go away entirely, although the symptoms were reduced. Since I’m not a fat guy and don’t much practice standing on hard surfaces, the only thing that was left to help my plantar fascias to recover was to increase barefoot walking. The idea of barefoot walking is to let your feet function as naturally as possible. Normal shoes disturb walking by hindering natural joint movement, by deteriorating certain small muscles and by preventing shock absorbing system of the feet.

Barefoot walking has been associated with e.g. reduced back pain, improved blood circulation and good night sleep. The main purpose of barefoot shoes is to provide feet with protection against cuts, abrasions, frostbite and parasites. In the following lines you’ll find my experiences of using Feelmax® “Panka” barefoot shoes for the first ten days during which snow melted and grass became green.

Day 1

There is quite a lot of sharp edged ice on the ground. It is actually fun to feel the crushing ice underneath the shoe! The outsole of Panka is only 1.3 mm thick so you really feel even the smallest bulge very well. Occasionally heel hits the ice too hard. I realize that I have to adjust my gait so that I use the whole sole of my foot. Although some of the articles warned that starting to use barefoot shoes might cause pain to the foot that has been deteriorated in “normal” shoe I did not feel any pain after my first 2 kilometer walk.

Day 2

After few days, it’s time to wear Pankas again. Ice has started to melt and streets are wet and quite slippery. During my walk to the office it drizzles but to my surprise socks remain dry. However, legs got wet because Pankas do not have heels like in my normal shoes. From now on, I will fold my legs of my trousers when I use Pankas. My way of walking has already changed. Heel strike is weaker, gait has become more flexible. Small stones did not cause painful stings in my heels. Couple of kilometers walk today.

Day 3

Heel strike has continued to weaken. During my less-than-a-kilometre walk to the office my feet did not get cold although the streets are still icy. I’m eagerly waiting for a chance to try Pankas on grass and forest trails. At the office I noticed that Panka-walking is virtually silent, almost as if one was walking with socks. I managed to sneak into my wife’s office and got rewarded with an excellent shriek.

Day 4

In the morning ground was frozen once again. Snow has melted on the edges of bikeways and exposed grey grass...and shitload of dog excrement. Really not that tempting to walk on that... At this point I think that Pankas are best for walking on soft ground. Now I still have to walk on asphalt and other hard surfaces. During my walk home from the office I walked on gravel bed that has been created from material used for sanding during winter. It felt nice in the soles of my feet.

Day 5

Panka-walking in the city centre of Oulu. Walking feels quite natural already. In the city centre thin soles feel a bit unsafe. I keep looking for broken glass and other dangers of urban environment. Although Continental rubber composite sole is thin manufacturer promises that it is very durable. I asked about the protection the shoes provides to my feet from the manufacturer and they replied very quickly to my email. Sharp objects like nails and broken glass can penetrate the sole. On the other hand people running with Pankas have ran over broken glass with no problems. Customer service told that they haven’t got any reclamations concerning problems caused by sharp objects.

Only today I realized that Pankas have pads. They bring a bit more thickness to the mentioned 1.3 mm. In the store I also tried Feelmax® “Osma 2” barefoot shoes that have slightly thicker (2.5 mm) rubber sole. I eventually chose Panka’s because I wanted as authentic barefoot experience as possible.

Day 6

My heel strike has almost disappeared on flat surfaces. On the up and downhills - the few that we have in Oulu area - I hit the ground always with the ball of my foot first. Today, I found myself walking on asphalted bikeway instead of nearby sweep of lawn, newly uncovered by vernal sunshine. I took a couple of trial steps on brown-gray grass - felt like walking on cotton wool.

Day 7

Pankas have superseded my old sandals as office shoes. In the afternoon, I noticed that I had used Pankas all day. This may not be a desirable development, since my feet feel a bit sweaty now, and I share my office with another researcher who may not appreciate the odour. On the other hand, this tendency of wearing Pankas all day long tells a lot about the excellent user experience. The customer service of Feelmax explained that at the first phase feet may sweat more than usually, as may small decayed muscles of the feet start to recover and produce excess heat. Anyhow, sweating should return to normal level after some time of barefoot shoe usage.

Day 8

Today, I’m taking my first longer Panka-walk. When I’m on a forest trail, I notice myself trying to spot all possible small stones, twigs and pine cones to step on them to get more lovely massage for my soles, which now feel vivid and strong. I notice that stride length has decreased along with the change in gate style. Consequently, pedometer needs to be calibrated. I was pretty sure, that 11 km walk with Pankas would cause some pain, but afterwards my feet feel rested and ...revived! Not a slightest sign of stress.

Day 9

Again, Panka-walking to the office in the morning and back home in the evening. I assume, that I’ve started barefoot walking in just about the right way. There has always been one or two days break between the Panka-walks. There are certain exercises (video) that can be used to strengthen the feet for barefoot experience, but I’ve never felt that I needed any.

Panka's construction is extremely light

Although Panka-like barefoot shoes can be readily used in office work environment, they are not suitable for construction or industrial sites where feet must be protected from e.g. falling hammers and wrenches, and dangers of getting squashed between moving things. On the other hand, due to their lightness, Pankas are a nice option as evening shoes for camino and other hikes.

Day 10

11 km walk to play badminton and afterwards back home. It seems clear that Panka-walking is slightly slowlier than than walking with normal shoes. Today, the walking distance that usually takes one hour took one hour and ten minutes. Due to the thinness of the sole of Pankas, the positioning of the foot on the ground needs to be paid more attention to.

Along with the use of barefoot shoes, I’ve been increasingly going barefoot at home and in the garden. My feet have grown stronger and more ...aware, so to speak. Today, for some reason, I wore regular jogging shoes for a while. It felt like my feet were treated by some medieval device, like some horrible torture gadget from the time of Spanish Inquisition.

Kävelijän adventtikalenteri

Kävelijän adventtikalenteri

Kauhisteltiin suklaajoulukalenterien hintoja kuopuksen kanssa. Suklaan hinta vaihteli vajaasta 30 eurosta aina tyyriinpuoleiseen 160 euron kilohintaan asti. Myös suklaan määrä kalenteria kohden vaihteli hurjasti. Disneyn Frozen ja Star Wars -kalentereihin oli kätketty suklaata vaivaiset 50 grammaa, osapuilleen suklaapatukan verran. Kinderin joulukalenterissa on suklaata muhkeat 351 grammaa eli parin suklaalevyn verran. Suklaasta maksettavan ylihinnan ohella alituinen itsensä makealle altistaminen on suklaajoulukalenterin huono puoli. Joulusuklaat eivät maistu niin makoisalle, jos koko joulukuun mässäilee makealla. Näissä mietteissä Jaakoppi luopui suklaakalenterin tavoittelusta. Suklaakalenterin tilalle lupasin kehitellä jonkinlaisen hauskemman, yllättävämmän ja henkilökohtaisemman joulun vartomisen instrumentin.

Kipitin markettiin. Kymmenen tulitikkuaskin puntti maksoi 0,45 senttiä. Laskeskelin, että liimaamalla tavallisen kokoisia (51x35x15 mm) tulitikkuaskeja kuusi rinnakkain ja 19 päällekkäin muodostuisi suurin piirtein A4-paperiarkin kokoinen seinämä, joka koostuisi 114 vetolaatikosta. Sitten päätin ostaa myös muutaman isompikokoisen (71x53x25 mm) tulitikkuaskin hintaan 0,65 senttiä kappaleelta. Niihin voisin piilottaa kookkaampia pikkuyllätyksiä ja samalla ne piristäisivät muutoin turhan yksitoikkoista vetolaatikkoseinämää. Kahdeksan isoa tulitikkuaskia syrjäyttäisi 22 pikkuaskia, joten seinämä koostuisi lopulta 100 vetolaatikosta; 92 pientä ja kahdeksan isoa tulitikkuaskia. Tulitikkuaskeille kertyi hintaa yhteensä 4,14 + 5,2 = 9,35 euroa. Pelkkä tulitikkuaskien hankinta maksoi jo enemmän kuin useimmat suklaajoulukalenterit. Homman olisi siis parasta onnistua.

Kaadoin tulitikut pois askeista. Löysin siivouskaapin ylähyllyltä pullon, jonka kyljessä luki ”Kiilto Yleis-/Puuliima 66”. Avasin pullon korkin ja puristin voimalla. Vastoin odotuksia liima ei ollutkaan kuivanut kiinteäksi klöntiksi pullon korkin kärkeen, vaan turskahti iloisesti ja runsaasti pöydälle. Siivosin sotkun. Seuraavalla yrityksellä onnistuin puristamaan ohuen viivan liimaa tulitikkuaskin raapaisupinnalle. Painoin toisen tulitikkuaskin raapaisupinnan liimavanaa vasten ja asettelin askit huolella kohdakkain. Jokunen vuosi sitten olin jostain ale-laarista löytänyt kuusi pientä puristinta. Nyt niille olisi käyttöä. Nipistin kahden tulitikkuaskin raapaisupinnat kiinni toisiinsa kahdella pikku puristimella. Annoin liimauksen kuivaa puolisen tuntia. Sitten vain toistaisin saman operaation uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan… kunnes koko vetolaatikostoseinämä oli valmis…

…paitsi, että tulitikkuaskien liimaaminen vain kuuden puristimen avulla osoittautui tuskastuttavan hitaaksi. Puolessa tunnissa pystyin tekemään vain kolme liimausta. Pengoin taas siivouskomeroa ja löysin pussillisen pyykkipoikia. Nyt liimaustyö alkoi edetä rivakasti. Mutta kotvan kuluttua käsi kipeytyi liimapullon puristamisesta. Liiman virtaus oli ehtynyt ja sitä tuli ulos vain rusentamalla pulloa hampaat irvessä. Rassasin liimapullon nokkaa avonaisemmaksi paperiliittimellä. Ei auttanut. Sitten hoksasin kiertää liimapullon korkin auki ja kurkistaa sisään. Himputti! Korkin sisään oli hyhmettynyt eräänlainen liimasukka. Sukan kärjessä oli pieni reikä, jonka läpi olin pakottanut liiman ahtautumaan. Ei ihme, että puristusvoimaa oli tarvittu ylen määrin. Tongin liimasukan korkista ja nakkasin roskikseen. Nyt liima alkoi virrata herttaisen helposti.

Isot tulitikkuaskit liimasin seinämän keskelle. Kahdeksan isoa luukkua avattaisiin joulukuun erityisinä päivinä, joita ovat adventtisunnuntait, itsenäisyyspäivä sekä joulua edeltävät päivät. Jaahas, joulukalenterin sijaan olinkin siis rakentamassa adventtikalenteria. Ensimmäinen luukku avattaisiin ensimmäisenä adventtisunnuntaina eli 27.11. Isojen tulitikkuaskien asettelu seinämään vaati hieman kokeilua ja sovittelua. Jouduin sijoittamaan kuusi pientä tulitikkuaskia pystyasentoon. Muutaman askin "menetys" ei tuottaisi ongelmia, sillä seinämässä tulisi olemaan luukkuja niin paljon, että suurin osa jäisi joka tapauksessa käyttämättä. Isojen tulitikkuaskien yläreuna asettui hieman eri korkeudelle kuin pienten tulitikkuaskien yläreuna. Leikkasin pahvista sopivan kokoiset täytepalat, joilla tasoittelin korkeuserot. Sitten liimasin pitkän pahvisuikaleen välipohjaksi, sekä loput pienet tulitikkuaskit seinämän yläosaan. Nyt oli A4-kokoisen vetolaatikoston runko valmis.

Adventtikalenterin tukiranka on valmis. Välipohja erottuu
valkoisena tasona isojen tulitikkuaskien yläpuolella.

Seuraavaksi työntelin tulitikkuaskien sisäosat eli adventtikalenterin vetolaatikot paikoilleen ja annoin 28 laatikolle yksilölliset numerotunnukset: 27.11., 28.11., 29.11. ja 30.11. sekä 1, 2, 3,…  …22, 23 ja 24. Täytin numeroidut vetolaatikot pienillä joulu- ja kävelyaiheisilla jutuilla. Kesällä 2017 olisi Jaakopin kanssa tarkoitus tehdä pitkät kävelyretket sekä Lapissa että Jaakontiellä Pohjois-Espanjassa. Jaakopin retkeilyvarusteiden kokoelma tulisi täydentymään adventtikalenterin luukkuja aukomalla. Saattaisi mukana olla jokunen suklaakonvehtikin, vaikka suklaakalenterien kritiikistä liikkeelle lähdettiinkin. Muutama yllätys oli sen verran kookas, etteivät ne mahtuneet edes isoon tulitikkuaskiin. Tällaisessa tapauksessa kalenterin luukun avaaja eli Jaakoppi löytää vetolaatikosta paperilapun tai aarrekartan. Sen avulla pääsee sitten johonkin toiseen paikkaan kätketyn yllätyksen jäljille.

Laatikostoseinämän etupuoli

Burgosin katedraali

Tulostin edellisen kesän caminolla otetun kuvan Burgosin katedraalista A3-kokoisen paperin keskelle. Sitten liimasin pari A4-arkkia katedraalin kuvan vahvikkeeksi, jotta se pysyisi suorana ja siistinä ja toisaalta jotta se ei kupruilisi, kun hieman myöhemmin kiinnittäisin sen paikalleen. Kupruili se kumminkin. Olisi pitänyt tulostaa kuva paksummalle paperille. Vahvikkeiden liimaus olikin ainoa työvaihe, jossa käytin tavallista askarteluun tarkoitettua liimapuikkoa. Yleis-/puuliimaa olisi ollut hankala levittää tarpeeksi ohuesti ja tasaisesti. Seuraavaksi kiinnitin katedraalin kuvan adventtikalenterin etupuolelle levittäen liimaa vain käyttämättömiksi jäävien vetolaatikoiden etupuolelle. Tämän operaation ajaksi olin poistanut adventtikalenterin varsinaiset 28 vetolaatikkoa paikoiltaan varmistaakseni etten vahingossa liisteröisi niitä kiinni kehikkoon. Seuraavaksi liimasin A3-paperin ylimääräiset, laatikostoseinämän reunojen yli lerppuvat liepeet vasten adventtikalenterin sivuja, kantta ja pohjaa. Kun liima oli kuivunut, pökkäsin pitkällä neulalla takakautta eli tulitikkulaatikon "27.11." ulkokuoren muodostaman tunnelin läpi neljä pientä reikää katedraalin kuvaan. Reikien ja viivoittimen avulla piirsin katedraalin kuvaan luukun ääriviivat sekä tunnuksen ”27.11”. Toistin saman operaation kaikille numerotunnuksella merkityille luukuille aina jouluaaton tunnuksella ”24” varustettuun vetolaatikkoon asti.

Luukkujen tunnukset on merkitty niiden taustoihin

Vetonaru asennettu

Löysin kirjahyllystä pahvilaatikon, joka oli alun perin ollut täynnä A4-papeririisejä. Se olisi juuri passelin kokoinen joulukalenterin taustan ja sivujen suojaamiseen. Mittasin ja leikkasin pahvilaatikosta sopivan kokoisen kotelon, jonka verhosin joulupaperilla. Liian myöhään äkkäsin, että käärepaperin joulukuuset olisivat kyljellään silloin, kun adventtikalenteri on pystyasennossa. No, aina ei voi mennä niin kuin Strömsössä. Asensin vetolaatikoiden etuseinämiin pienet vetonarut. Luukkujen aukaisun suunnittelin tapahtuvaksi siten, että ensin terävällä veitsellä leikataan varovasti luukun sijaintia osoittavaa viivaa pitkin. Sen jälkeen vain kiskaistaan aukosta paljastunut vetolaatikko auki narusta vetämällä.

Isot tulitikkulaatikot törröttävät
laatikostoseinämän selkäpuolella

Isojen tulitikkuaskien takaosat törröttivät tuuman verran ulos vetolaatikoston selkäpuolelta. Leikattaessa vetolaatikkoa näkyviin adventtikalenteri olisi kellistettävä selinmakuulle. Seinämän pienet tulitikkuaskit olisivat tässä tilanteessa tyhjän päällä ja vaarana olisi koko rakenteen vääntyminen ja murtuminen. Tämän ehkäisemiseksi liimasin kotelon takaseinään muutaman tukea tarjoavan tulitikkuaskin.

Adventtikalenterin taka- ja sivuseiniä suojaava kotelo

Joulukalenterin rakentaminen olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin jättänyt isot tulitikkuaskit pois. Ne aiheuttivat monenlaista säätämistä ja ylimääräistä työtä. Esimerkiksi välipohjan rakentaminen oli tarpeen vain isojen tulitikkuaskien aiheuttamien korkeuserojen tasoittamiseksi. Myös kalenterin takaosan viimeistely oli isojen tulitikkuaskien vuoksi työläämpää kuin sen olisi tarvinnut olla. Kartonkisten juomapakkausten kuten maitotölkkien materiaali ei sovellu tällaiseen puuhaan kovinkaan hyvin, sillä liima tarttuu niiden vahamaiseen pintaan kehnosti. Kalenteri valmistui lopulta parissa päivässä. Iso osa tuosta ajasta kului liimausten kuivumisen odotteluun, jolloin saatoin puuhailla muiden askareiden parissa.

Adventtikalenterin luukut numeroitu ja ääriviivat piirretty kansikuvaan

Valmis Kävelijän adventtikalenteri vuodelle 2016

Jaakoppi on riittävän vanha leikkaamaan vetolaatikot esiin varovasti matto- tai askarteluveitsellä. Luukkujen aukaisu olisi kuitenkin pitänyt tehdä helpommaksi, jos kalenteri olisi tarkoitettu pienelle lapselle. Edellä kuvattu laatikostoseinämän rakentaminen tulitikkuaskeista on vain yksi tapa toteuttaa joulukalenteri. Luukut voisi asetella myös siten, että ne aukeaisivat eri suuntiin. Jokaisen luukun voisi maalata tai koristella omanlaisekseen. Kalenterin somistukseen voisi käyttää monia erilaisia materiaaleja, kuten kankaita, nappeja, nauhoja, lasihelmiä, puuta ja vaikka mitä. Kalenterin voisi myös laatia talon, lipaston, lahjapaketin tai jonkin muun tutun rakenteen muotoiseksi.

Laiskan kävelijän polttaminen

Adventtikalenterin rakentamisesta jäi tähteeksi himputinmoinen kasa tulitikkuja. Tulitaideteosta varten jokaisesta noin viidestä tuhannesta tulitikusta leikattiin rikkipäät irti. Se oli melko pitkäpiimäistä puuhaa. Onneksi perheen pikkuväki ojensi auttavan kätensä. Rikkipäistä rakennettiin pahvialustalle laiskaa kävelijää symboloiva hahmo. Se poltettiin uudenvuoden ilotuksen yhteydessä. Lue koko tarina täältä.

Vanhojen vaelluskenkien korjaus ja kunnostus

Loppukesästä vanhat Meindl Vakuum Hiker vaelluskenkäni olivat huonossa kunnossa. Olivathan ne olleet kovassa käytössä. Toisaalta olin itsekin jouduttanut kenkien rapistumista huoltamalla niitä turhan harvoin. Lisäksi olin tyhmyyksissäni käyttänyt niitä Haltin vaellusreissulla, jolloin teräväsärmäiset kivikot olivat kohdelleen näitä melko kevytrakenteisia kenkiä kovakouraisesti. Toisen kengän pohja oli ratkennut hieman irti päkiän kohdalta. Kummankin kengän nahkapinnat olivat kauttaaltaan muuttuneet kuiviksi ja karkeiksi. Muutamaan kohtaan oli ilmestynyt halkeama. Kengät vuosivat kuin seula. Jalat kastuivat paitsi suolla rämpiessä, myös kadulla kävellessä sadekelillä.

Oulun Suutari ja Avainpalvelun (Oulu, Isokatu 37) suutarimestari korjasi revenneen sauman kädenkäänteessä. Kun sitten myöhemmin kävin hakemassa vaelluskengät, tuo mainio monojen markiisi, saumojen sulttaani ja välipohjien virtuoosi vinkkasi, että vaelluskenkien nahkapinnan vaurioita voisi yrittää korjata Casco LiquiSole kumiliimalla. Kyseinen tökötti liimaa, tiivistää, tasoittaa ja paikkaa useimmat materiaalit. Sitä voidaan käyttää myös kenkien korkojen kiinnittämiseen sekä saumojen tiivistämiseen. Ja mikä tärkeintä, se paikkaa naarmut ja reiät vedenpitävästi. Metallisessa tuubissa on ainetta 28,4 millilitraa.

Tuumasta toimeen. Pesin kenkien ulkopinnat huolellisesti saippuavedellä ja juuriharjalla, huuhtelin ja annoin kuivaa saunan lauteilla. Sitten valutin kumiliimaa vaelluskengän kumipohjan ja nahan liitoskohtaan. Suutari oli varoittanut, että kumiliima saattaisi valua jonkin verran ennen jähmettymistä. Tämä ajatus mielessä käsittelin ensin ulkosyrjät kummastakin kengästä ja jätin ne sitten kuivumaan saunan lauteille. Seuraavana päivänä huomasin, että kumpikin kenkä oli pudottanut alleen muutaman kirkkaan kumiliimatipan. Olisi pitänyt laittaa sanomalehti kenkien alle. Kumipohjan ja nupukkinahan liitoskohta oli nyt joka tapauksessa vahvan tuntuisen kumikerroksen suojaama. Samalla tavalla käsittelin kenkien sisäsyrjät, takaosat ja kärjet. Kuivamisen aikainen valumisongelma poistui, kun vähensin liiman määrää ja asettelin kengät huolellisemmin vaakatasoon.

Vedenpitävä, joskaan ei kovin kaunis kumipaikka

Casco LiquiSole valuu, jos sitä ylenkäyttää

Kantapään kohdalla kengänpohjan ja nahan liitoskohta oli hyvässä kunnossa.
Varmuuden vuoksi truuttasin kumiliimaa tännekin.

Jäljelle jääneen kumiliiman käytin halkeamien paikkaukseen ja saumojen vahvistukseen. Nyt levitin kumiliimaa ohuemmin kuin aikaisemmin. Painelin ja tasoitin tökötin oikeisiin kohtiin sormella. Käden suojana oli ohut kertakäyttökäsine. Suutari oli nimittäin varoittanut, että kumiliima irtoaisi ihosta vain hyvin hitaasti kulumalla. Yksi liimatuubi riitti juuri sopivasti kahden vaelluskengän ehostamiseen. Jos tuubiin olisi jäänyt liimaa, korkki olisi saattanut jämähtää lopullisesti kiinni pitkän säilytyksen aikana. Tässä tapauksessa jäljelle jääneeseen liimaan pääsisi käsiksi leikkaamalla saksilla tuubin hännän poikki. Matti vinkkasi Facebookin Retkipaikalla, että kumiliima kannattaa säilyttää minigrip-pussissa pakastimessa. Tällä konstilla liima kuulemma säilyy käyttökelpoisena vuosikausia. Ennen uutta käyttökertaa pakastimessa ollut kumiliima upotetaan hetkeksi kuumaan veteen.

Seuraavaksi suojasin keittiön pöydän vanhalla sanomalehdellä, kaivoin esiin kenkävahan ja vedin kertakäyttökäsineen käteen. Lämmitin kenkävahaa hiustenkuivaimella. Jähmeä vaha muuttui nopeasti notkeaksi ja helposti levitettäväksi. Kauhaisin vahaa purkista ja hieroin sitä reilusti vaelluskenkien ulkopinnoille. Seuraavana päivänä pyyhin talouspaperilla liiat vahat pois. Kun valutin vettä kengälle, se juoksi pois kokonaisina pisaroina. Vaha oli tehnyt nahasta taas joustavan ja vettä hylkivän. Täytin pesuvadin vedellä ja laitoin vaelluskengät jalkaan. Upotin toisen kengän veteen muutamaksi minuutiksi. Jalka pysyi kuivana. Toinenkin kenkä läpäisi testin. Vanhat vaelluskengät olivat valmiit uusiin seikkailuihin.

Meindl Vakuum Hiker vaelluskengät korjauksen, paikkauksen ja vahauksen jälkeen

Tuotearvostelut

Tältä sivulta löydät koosteen Pitkänmatkan Kävelijän arvioimista tuotteista ja palveluista. Jos olet kiinnostunut yhteistyöstä, lähetä sähköpostia osoitteeseen pitkanmatkan.kavelija@gmail.com.

Helinox Chair One
Lauantaiaamuna suljin ulko-oven klo 6:40 ja suuntasin askeleeni kohti Kuusamontietä. Surkeiden kesä- ja heinäkuiden jälkeen kesä näytti vihdoin alkaneen. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Juuri ketään ei ollut liikkeellä näin aikaisin. Olin pakannut reppuun uutukaisen Helinox Chair One -retkituolin... lue koko artikkeli

Feelmax Panka ohutpohjakengät

Keväänkorvalla rakkaat vaelluskenkäni reissasivat pari viikkoa maailmalla ja hirmuista separaatioangstia lievittääkseni astelin kenkäostoksille. Tarkoitus oli tutustua ohutpohjakenkiin, joista monet ovat saaneet lievitystä monen sorttisiin jalkavaivoihin. Ohutpohjakenkien ideana on... lue koko artikkeli