Jalkaterän tehtävät

Kuva: Lennart Nacke

Ihmisen luustossa on 206 luuta ja näistä 26 löytyy jalkaterän alueelta. Luiden lisäksi jalkaterästä löytyy 55 niveltä, 107 nivelsidettä ja 31 lihasta. Voidaankin sanoa, että kyseessä on aika monimutkainen mutta hyvin huollettuna ja sopivasti rasitettuna varsin toimiva paketti. Tämän juttusarjan tarkoituksena on käsitellä hiukan niitä tilanteita, joissa jokin osa tuosta ikiaikaisesta biomekaanisesta koneesta alkaa vihoitella. Eli luvassa on vianmääritystä ja huolto-ohjeita, mutta aloitetaanpa jalkaterän tehtävillä.

Mukautuu alustoihin
Jalkaterän rakenne sallii sen liikkumisen ja joustamisen useisiin suuntiin yhtäaikaisesti ja näin mahdollistaa sen, että ihminen voi liikkua epätasaisilla alustoilla ilman että alaraajojen muut toiminnot häiriintyvät.

Vaimentaa iskuja
Jalkaterässä on selvästi enemmän “iskunvaimentimia” kuin missään muualla ihmisen kehossa. Näitä ovat joustopronaatio, jalkapohjan jännekalvo, kantapään ja päkiän rasvapatjat sekä jalustimen muotoinen kannatinsilmukka jalkapohjan keskellä, jonka muodostavat takimmainen säärilihas ja pitkä pohjeluulihas.

Muista kehon osista iskunvaimennukseen osallistuvat sääri- ja reisiluun nivelrustot, polven nivelkierukat sekä selkärangan välilevyt. Eli jos jalkaterän joustomekanismit heikkenevät saattaa seurauksena olla ongelmia näissä pakoissa.

Toimii vipuna
Viime aikoina evoluutioteoriat ovat alkaneet osoittaa siihen suuntaan, että ihminen on luotu paitsi kävelemään myös juoksemaan pitkiä matkoja. Jälkaterässä on muutamia tätä tukevia ominaisuuksia, joista ehkäpä tärkeimmät ovat pitkä akillesjänne ja jalan holvikaari, jotka varastoivat ja vapauttavat liike-energiaa.

Mitä ihmettä tekee varpailla?
Varpaat tasapainottavat kävelyämme ja lisäksi tehostavat jalan pitoa erilaisilla alustoilla liikkuessamme. Tämän lisäksi lyhyet varpaat (lyhyet verrattuna esimerkiksi apinan varpaisiin) tehostavat nilkan ojennusta juoksuaskeleen ponnistusvaiheessa. Biologi David Carrier kutsuu varpaita vaihteistoksi ihmisen moottorissa, sillä ne mahdollistavat sekä tehokkaan kävelyn että juoksun.

Lisätietoa löytyy esimerkiksi kirjasta Terveet jalat -kirjasta.

Hiirosen ulkoilualue

Sateisten päivien jälkeen aurinko möllötti taas taivaalla ja innosti Pitkänmatkan Kävelijän uudelle retkelle. Tällä kertaa suunnistin Hiirosen ulkoilu- ja urheilualueelle (kartta), joka sijaitsee muutama kilometri Oulun keskustasta kaakkoon päin. Alueella on mm. pari jalkapallokenttää, frisbeegolfrata ja koirien agilityrata. Metsien kätköissä kulkee valaistu kuntopolku ja hiihtolatu Kaukovainiolta Iinattiin (9 km), valaistu Käpälämäen kuntopolku (2 km) ja Kaukovainion metsäpolku.

Frisbeegolfissa
käytettävä kori 

Hiirosen parkkipaikalla odotteli Tommi, joka oli lupautunut esittelemään frisbeegolfia. Perinteisestä golfista frisbeegolf eroaa siinä, että peliväline tähdätään nurmeen poratun reiän sijaan koriin. Tavoitteena on päästä rata alusta loppuun mahdollisimman vähin heitoin. Seuraava heitto lähtee siitä kohdasta, johon edellinen heitto pysähtyy. Lopputulos on kaikkien väylien tulosten summa ja pienimmän tuloksen saanut voittaa. Perinteiseen golfiin verrattuna frisbeegolf on rennompaa ja vapaamuotoisempaa puuhaa. Pukukoodia ei ole, lähes kaikki radat ovat ilmaisia ja vapaaehtoisvoimin ylläpidettyjä.

Driver eli pitkänmatkan kiekko 

Frisbeegolfissa käytettävät kiekot ovat pienempiä kuin ne frisbeet, joita lähes jokainen on heitellyt rannalla tai kesämökillä. Halkaisija on tyypillisesti 21 cm ja paino 150-180 grammaa. Frisbeegolfkiekot jakautuvat kolmeen ryhmään. ”Draiverit” saa lentämään pisimmälle. ”Putterit” on tarkoitettu tarkkaa heittämiseen lyhyille matkoille. Lähestymiskiekko on noiden kahden välimuoto. Suomessa kiekkoja valmistaa mm. Westside golf discs.

Hiirosen frisbeegolfrata

Frisbeegolfradat rakennetaan alueille, joiden vaihteleva maasto tarjoaa luonnollisia esteitä kiekon lentoradalle. Nämä esteet ovat olennainen osa peliä ja niiden kiertämiseksi on opeteltava erikoisheittoja. Hiirosen frisbeegolfradassa on 18 väylää ja se soveltuu sekä kilpapelaajille että harrastajille. Väylien pituudet vaihtelevat 69:stä 246 metriin. Rataa hoitavat oululaiset seurat Oulun Frisbeeseura ry ja BSC Disc Golf Team ry yhteistyössä. Alue on yleinen puisto, joten heittojen turvallisuuteen on kiinnitettävä huomiota. Hiirosen frisbeegolfradan yhteydessä on pysäköintialue, mutta ei vessaa.

Pelaajat puttausetäisyydellä

Parin tunnin kokeilun perusteella frisbeegolf on yllättävän haastava laji. Pitkillä väylillä voima ja tarkkuus on saatava samaan heittoon. Pitkänmatkan Kävelijän kiekot lensivät toisinaan kohti koria, mutta yleensä jonnekin ihan muualle. Aluetta reunustava ojakin tuli tutuksi. Matkamittarissa 27 km.

Lisätietoja:
Suomen frisbeegolfradat
Frisbeegolfin kattojärjestö PDGA