Camino Francés, osa 2: Logroño — La Virgen del Camino

8. Kävelypäivä. Logroño — Najera. Astuin ulos harmaan taivaan alle yksinäisenä, apein mielin ja voimat jaloista paenneina. Yritin palauttaa edellisten päivien energisyyttä tuhdilla aamupalalla läheisessä kahvilassa, mutta tomaattijuustosämpylä, napolitana ja kupillinen kahvia eivät kohentaneet mielialaani. Seitsemän päivää seuranani ollut Sanna ei enää huolehtisi small talkista ja urbaanista suunnistamisesta, vaan palaisi Madridin kautta Suomeen. Sannan kanssa oli ollut hauska muistella yhteisiä koulukavereita, opettajia ja 1980-luvun ilmiöitä. Viimeisimmäksi olimme spekuloineet luokkakokouksen järjestämisellä caminolla. Äkkiseltään laskien ehkä viisi lukioaikaista kaveria saattaisi olla asianmukaisessa kävelykunnossa ja varustettu sopivalla seikkailumielellä.

Edellisen kävelypäivän lopulla olimme siirtyneet Navarran itsehallintoalueelta La Riojan itsehallintoalueelle, joka on maailmankuulu viineistään ja ollut aikojen saatossa kiistelty alue Navarran ja Kastilian kuningaskuntien välillä. Logroñon katulabyrintissa ajauduin ensin syrjään reitiltä ja palasin sitten oikealle uralle Wise Pilgrim -sovelluksen kartan avulla. Puistoasiantuntija tai ainakin miekkonen letkun kera puhdisti kävelyreittiä vesiruiskulla. Ohitin koirapuiston ja camino -teemaisen taideteoksen. Logroño on on La Riojan autonomisen alueen pääkaupunki ja niin iso, että harhaan kävelee helposti, jos ei ole tarkkana jokaisessa risteyksessä. Viimeisen vuosisadan aikana kaupungin väestö on kasvanut merkittävästi verrattuna lähialueiden asutuksiin. 

Logroñossa toimi aikoinaan inkvisition alueellinen tuomioistuin, mikä teki siitä luonnollisen keskuksen kerettiläisyyden ja noituuden vastaisessa taistelussa. Logroñon inkvisitio aloitti vuosina 1609–1610 laajan tutkinnan, joka kohdistui erityisesti Zugarramurdin kylän ja sen ympäristön asukkaisiin. Tästä kehkeytyi yksi historian suurimmista ja julmimmista noitavainoista. Tuhansia ihmisiä kuulusteltiin, liki 300 sai syytteen ja kuusi naista poltettiin roviolla. Paradoksaalisesti Logroñon oikeudenkäynti johti noitavainojen hiipumiseen Espanjassa inkvisiittori Alonso de Salazar y Fríasin alkaessa epäillä kidutuksen avulla hankittujen tunnustusten aitoutta. Salazar y Frías ryhtyi puolustamaan näkemystä, jonka mukaan noituutta ei ollut ilman konkreettisia todisteita. Tämän seurauksena Espanjan inkvisitio omaksui skeptisemmän linjan noituusväitteitä kohtaan. Muualla Euroopassa noitavainot kiihtyivät vielä pitkään 1600-luvulla.

Kaupungin kadut ja korkeat rakennukset jäivät taakse. Tallustelin eteenpäin hitaasti ja innottomasti pitkin kevyenliikenteenväylää, joka vaikutti olevan kuntoilevan kansanosan suosiossa. Kävelijöitä ja juoksijoita kipitti ohitseni korkeiden tuijien reunustamalla reitillä. Toinen ponneton taivaltaja oli istahtanut penkille havainnoimaan viljan kasvamista. Ohitin aution leikkipuiston ja saavuin La Grajeran laajalle puistoalueelle. Pato ja sen synnyttämä ekosysteemi rakennettiin vuonna 1883 vesivarastoksi kastelua varten. Siitä lähtien puisto on kasvanut sekä kooltaan että merkitykseltään. Se on yksi harvoista kosteikkoalueista La Riojassa ja useiden lintulajien kotipaikka.

Tulkitsin rannassa kohoavan kyltin tekstin tarkoittavan, ettei La Grajeran eläimiä ole lupa ruokkia.  Sillan kupeessa suitaan ahnaasti aukovat vonkaleet olivat kuitenkin selvästi tottuneet ruokkimiseen. Popsin kävellessäni kaksi appelsiinia, jotka olin ostanut fruteríasta heti aamupalan jälkeen.

Ohitin “Instituto de Ciencias de la Vid y del Vinon” (ICVV). Kyseessä on tutkimuskeskus, joka keskittyy viininviljelyyn ja enologiaan. ICVV:n tavoitteena on edistää tieteellistä tutkimusta ja teknologista kehitystä viininviljelyn ja enologian aloilla. Enologia on tieteenala, joka tutkii viininvalmistusta ja siihen liittyviä prosesseja. ICVV järjestää seminaareja, työpajoja ja muita tapahtumia edistääkseen tiedonvaihtoa ja yhteistyötä alan ammattilaisten keskuudessa.

Vähän Navarretea ennen ohitin San Juan de Acren hospitaalin ja majatalon rauniot, jotka ovat jäänteitä Doña María Ramírezin vuonna 1185 perustamasta toimipisteestä. Hospital de San Juan de Acre tarjosi turvapaikan, majoitusta ja hoitoa Santiago de Compostelaan matkaaville pyhiinvaeltajille. Kaivausten perusteella sairaalalla saattoi olla hautausmaa pyhiinvaeltajille, jotka eivät kestäneet matkan rasituksia. Huonokuntoinen rakennus purettiin 1800-luvun lopulla.

Kiipesin raskaan ylämäen Tedeón-kukkulan etelärinteellä sijaitsevaan Navarreteen. Paikkakunnan nimi on peräisin baskin kielestä. "Nafar" tarkoittaa navarralaisia ja "ate" tarkoittaa porttia tai solaa, joten kylän nimi tarkoittaa "Navarralaisten porttia". Navarrete sai juridisesti alkunsa vuonna 1195, kun Kastilian kuningas Alfonso VIII myönsi sille kaupunkioikeudet. Keskiajan loppupuolella Navarrete varustettiin linnoituksilla, joihin kuului nyttemmin kadonnut linna Tedeón-kukkulan huipulla sekä kaupunkia ympäröivät muurit.

Navarreten kaupunkirakenne noudattaa keskiaikaisten bastida-kaupunkien kaavaa ja mukautuu kukkulan topografiaan. Bastida kaupunkisuunnittelumallia käytettiin erityisesti Etelä-Ranskassa ja Pohjois-Espanjassa 1200- ja 1300-luvuilla. Tavoitteena oli luoda puolustuksellisesti vahvoja ja taloudellisesti toimivia kaupunkeja. Tunnusomaisia piirteitä ovat säännönmukainen ruutukaava ja kaupungin keskellä sijaitseva keskusaukio, jota ympäröivät tärkeimmät julkiset rakennukset kuten kirkko ja kaupungintalo. Kaupungin ympärillä saattoi olla myös muureja tai muita puolustusrakenteita. 1500-luvulla Navarreten puolustuksellisen merkityksen väheneminen johti linnoitusrakenteiden rappeutumiseen, mikä helpotti kaupungin laajenemista.

Pysähdyin popsimaan pottumunakkaalla täytetyn patongin ja jatkoin sitten matkaa. Ohitin kunnianosoituksen savenvalajalle Cuesta del Caño -kadulla. Kuvanveistäjä Óscar Cenzano veistos on valmistettu pronssista ja teräksestä, ja esittää savenvalajaa dreijansa ääressä. Navarrete on La Riojan ainoa jäljellä oleva keramiikkakeskus. Perinteisesti Navarreten savenvalajat eli alfarerot ovat hankkineet savensa Tedeón-kukkulan rinteiltä ja Dehesa la Verden alueelta. Alfarería viittaa sekä käsityöprosessiin että työpajaan, jossa saviastioita valmistetaan.

Keramiikantuotannon kehityksen huippu Navarretessa ajoittuu 1800-luvun puoliväliin, jolloin muut alueen keramiikkakeskukset alkoivat taantua. Navarreten keramiikkaperinne juontaa juurensa roomalaisaikaisiin työpajoihin, joissa valmistettiin terra sigillata -keramiikkaa. Tässä tekniikassa keramiikka peitetään erittäin hienolla savilietteellä ennen polttoa. Terra sigillata tarjoaa keramiikkataiteilijoille mahdollisuuden luoda kiiltäviä ja sileitä pintoja ilman lasitusta.

Laskeuduin Tedeón-kukkulalta ja ohitin paikkakunnan hautausmaan, jonka sisäänkäyntinä toimii nykyisin edellä mainitsemani Hospital de San Juan de Acren komea etuovi. Sitten edessä oli jokseenkin mielenkiinnotonta patikointia kilometri toisensa jälkeen, seuraillen osin Pamplonan ja Leónin välistä A-12 moottoritietä. Maasto oli kumpuilevaa, mutta ilman jyrkkiä nousuja. Iloitsin pilvistä, jotka osaltaan estivät aurinkoa kärventämästä nahkaani.

Kävely Najeran keskustaan sen laidalta kesti ällistyttävän kauan, kun otetaan huomioon kaupungin vaatimaton koko. Vähän ennen Nájeraa ohitin komean Guardaviñas -rakennuksen. Näitä pyöreitä, kivestä rakennettuja yksikerroksisia kömmänöitä näkee La Riojan ja Rioja Alavesan alueilla. Guardaviñas koostuu kahdesta sanasta. Guarda tarkoittaa vartioida tai suojella, ja viñas tarkoittaa viiniä, eli näitä rakennuksia ovat käyttäneet viininviljelijät tilustensa vartiointiin ja suojana huonolla säällä. Suurin osa säilyneistä 68 Guardaviñas -rakennuksesta on peräisin 1800-luvulta, mutta varhaimmat kirjalliset viitteet rakennustyypistä ovat 1500-luvulta.

Nájeraa ympäröivillä kukkuloilla on ollut esihistoriallista asutusta ainakin pronssikaudelta lähtien. Arabit antoivat kaupungille nimen Náxara eli ”Paikka kallioiden keskellä”, joka aikojen saatossa muuntunut nykyiseen muotoonsa.

Najeraa kutsutaan Espanjan huonekalukaupungiksi lukuisten alaan erikoistuneiden yritysten vuoksi. Pääsiäisviikolla järjestetään suurelle yleisölle suunnatut huonekalumessut “Nájeradecor”. Huonekalujen valmistus ja myynti ovat olleet merkittävä osa paikallisten perheiden elämää jo vuosikymmenten ajan, ja tietotaito on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Nájerassa vietetään puuseppien suojeluspyhimyksen eli Pyhän Joosefin (San José Artesano tai José de Nazaret) eli Jeesuksen isän juhlapäivää 19. maaliskuuta. Puuseppien ohella Joosef toimii perheiden, isien, pakolaisten, taloudenhoitajien, insinöörien, asunnonetsijöiden ja epäilevien suojeluspyhimyksenä.

Majoituin Albergueen nimeltä “El Peregrino Najerino”. Illallisella samaan pöytään sattuivat kanadalainen hautausurakoitsija Doug sekä Pohjois-Italiasta caminolle lähteneet Roberta ja Andrea. Lapin vaellusmahdollisuudet kiinnostivat Andreaa kovin ja Roberta tunnustautui intomieliseksi harrastelijakondiittoriksi, bravuurinaan “Ricetta Torta Sbrisolona Tipica Veronese”.

9. Kävelypäivä. Najera — Santo Domingo de la Calzada. Hidas aamupala mukavan kodikkaan ja epämuodollisen alberguen keittiössä. Hitaus johtui paitsi hämäläisestä luonteenlaadustani, myös keittiötoimien tietynlaisesta latinalaisesta epäsystemaattisuudesta. Istuin kahden hollantilaisen ja yhden ranskalaisen muorin kanssa pöydän päädyssä ja tarkkailin tilanteen kehittymistä. Lopulta sain lautaselleni paistetun kananmuna, jonka sisään oli kätketty pari siivua pekonia. Lisäksi pistelin tuulensuojaan kaksi nakkia, sämpylää mansikkahillolla, persikkamehua ja kahvia.

Yö oli ollut kylmä, mutta kahdeksan maissa lämpötila oli kohonnut jo kahdeksaan asteeseen. Muutamia valkoisia pilviä lipui sinisellä taivaalla. Ylitin Najerilla-joen pitkin Puente San Juan Ortegan siltaa, jonka lyhtypylväissä liehuivat Najera Decor ‘25 mainokset. Taustalla kohosivat kaupungille nimen antaneet punertavat kalliot. Ohitin vuonna 1611 käyttöön vihityn Iglesia de la Santa Cruz -kirkon, jonka sakastissa säilytetään muiden aarteiden ohella kallisarvoista 1200-luvun goottilaista krusifiksia.

Muutaman korttelin päässä kohosi Najeran mahtavin monumentti Monasterio de Santa María la Real. Tarinan mukaan kuningas García Sánchez III löysi Neitsyt Marian kuvan luolasta metsästysretkellään vuonna 1052 ja perusti luostarin paikalle kiitokseksi voitosta Calahorran taistelussa. Luostarin kirkkoon ja viereiseen Kuninkaiden Pantheoniin (Panteón de los Reyes) on haudattu kymmeniä Navarran, Leónin ja Kastilian kuninkaallisia ja aatelisia 1000–1200 -luvuilta ja se on yksi Espanjan tärkeimmistä kuninkaallisista hautapaikoista. Luolan, josta kuva löytyi, voi yhä nähdä alttarin takana.

Espanjan kevät on suomalaisesta näkövinkkelistä viehättävää aikaa, mutta jättäessäni hyvästit Najeralle harmittelin, etten ollut sattunut paikalle marraskuun viimeisenä sunnuntaina, jolloin paikkakunnalla järjestetään Festival del Pimiento Riojano eli Riojan paprikafestivaali. Tapahtuma juhlistaa alueen gastronomiaa, erityisesti Riojan kuuluisaa punaista paprikaa, joka on olennainen osa paikallista keittiötä. Pimiento Riojano tunnetaan makeudestaan ja tasapainoisesta maustaan, rapsakasta ja mehevästä koostumuksestaan. Paahdettuna paprikoiden maku muuttuu intensiivisemmäksi. Niitä käytetään mm. lisukkeena liharuokien kanssa kanssa ja salaateissa.

Nousin ylös pitkähkön mäen ja edessäni avautui avara näkymä viiniviljelmien kirjomaan maisemaan. Viljelysten yhteyteen on rakennettu eräänlaisia betonisia akvedukteja kastelun helpottamiseksi. Etelässä kohosi Meseta Central -ylänköä reunustavan Sierra de la Demanda -vuoriston lumihuippuisia vuoria. Pysähdyin Azofrassa pitkäksi toviksi lataamaan puhelimen akkua ja siemailin kaksi espressoa. Baarissa soi Kummisetä -elokuvasta tuttu Alessandro Safinan “Parla più Piano”. Ostin kaupasta neljä appelsiinia, joihin olin mielistynyt muutaman viime päivän aikana. Sanna oli löytänyt Ayegyin marketista jokseenkin täydellisen caminoveitsen vain yhdellä eurolla. Siinä on muovinen tuppi ja himputin terävä keraaminen terä, jolla saa aloitettua appelsiinien kuorimisen ja sen avulla eväsleipien valmistus käy kätevästi.

Pistelin appelsiinit poskeen yksi toisensa jälkeen tallustellessani viiniköynnösten keskellä. Tein veitsellä viillon appelsiinin kuoreen, revin kuoren irti kynsilläni ja nakkasin sitten kuoret pöpelikköön. Aluksi pelkäsin oranssien roskien sotkevan kävelyreittiä, mutta muutaman kokeilun perusteella löysin menetelmän, jolla sain singottua kuoret kauas kävelyurasta. Pyöreähkö ja osapuilleen kahden euron kolikon kokoinen kuorenkappale lentää yllättävän pitkälle, sillä siinä on riittävästi massaa ja liitämiseen sopiva muoto. Pitkulaiset ja epämääräisen muotoiset kuorenkappaleet sen sijaan lentävät levottomasti vipattaen, joutuvat helposti syöksykierteeseen ja putoavat usein liian lähelle.

Ciriñuelassa käsitin syöneeni liikaa appelsiineja yhdellä kerralla. Vatsani mourusi ja suoleni liikehtelivät levottomasti. Onneksi lähellä oli Rioja Alta Golf Clubin siistit toiletit. Gastrointestinaalikanavani rauhoituttua tilasin annoksen nimeltä “Patatas a la Riojana”, mikä ilahdutti baaritiskin takana hääräilevää miekkosta. Ilmeisesti kaikki Jaakontien kulkijat eivät hoksaa tilata tätä paikallista klassikkoa. Siinä on perunoita ja chorizo-makkaraa paprikalla maustetussa liemessä. Tuloksena on yksinkertainen, mutta maukas murkina, eräänlainen suomalaisen nakkikastikkeen ja makkarakeiton välimuoto.

Ciriñuelan jälkeen ikuistin puhelimeni kameralla erään camino ikonosimmista näkymistä, vihreässä kumpuilevassa maastossa kaartuvan soratien, jota pitkin reppuselkäiset kulkijat etenevät harvakseltaan.

Saavuin Santo Domingo de la Calzadaan neljän maissa ja majoituin vaihteeksi Hostelliin. Olin kurkkuani myöten täynnä small talkkia ja ihmisiä ylipäänsä. Halusin olla möllöttää omassa yksinäisyydessäni. Iltapalapaikaksi löysin sopivasti lähes tyhjän ravintolan, jonka pöydässä tätä kirjoitan. Eteeni kannettiin juuri iso juustohampurilainen ja lasillinen viiniä. Kotvan kuluttua vetäydyn nukkumaan omaan huoneeseen. Yksin.