Helinox Chair One - Mainio retkituoli

Lauantaiaamuna suljin ulko-oven klo 6:40 ja suuntasin askeleeni kohti Kuusamontietä. Surkeiden kesä- ja heinäkuiden jälkeen kesä näytti vihdoin alkaneen. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Juuri ketään ei ollut liikkeellä näin aikaisin. Olin pakannut reppuun uutukaisen Helinox Chair One -retkituolin. Pari viikkoa aikaisemmin olin viettänyt hyvän tovin Oulun Partioaitassa ja istuskellut vuoronperään erilaisissa retkituoleissa. Lopulta valitsin Helinoxin. Se oli joukon kallein (99,9 €), mutta samalla myös mukavin istua.

Chair One pakkauksessaan

Hörppäsin aamukahvit Ruskon Citymarketissa ja jatkoin matkaa Kuusamontietä kohti Kiiminkiä. Vielä ei retkituolille ollut käyttöä, sillä bussikatoksissa oli penkkejä muutaman kilometrin välein. Jäälinjärven jälkeen alkoi mahassa kurnia. Tien oikealla puolella oli kuiva mäntykangas. Kaivoin tuolipussukan repusta. Vaikka olin alustavasti tutustunut Chair Oneen jo kotona, en voinut olla ällistelemättä sen keveyttä. Koko pakkauksella on painoa vain vajaa 900 grammaa. Kun tuoli on pakattu säilytyspussiinsa, koko paketin ulkomitat ovat 35 x 10 x 12 cm.

Chair One -retkituolin osat

Avasin säilytyspussin vetoketjun ja kaivoin esiin kaksi osaa, joista tuoli rakentuu. Tukirungon kokoaminen eli tuolin jalkojen ja istuinosan kannattimien kiinnittäminen paikoilleen kävi nopeasti. Alumiiniputkien sisällä olevat kuminauhat auttoivat mukavasti ja osat napsahtelivat yhteen kuin itsestään. Sitten vain istuinosan pingottaminen neljästä kulmasta ja - Voilà! Istahdin tuoliin epäröiden. Rakenne on niin kevyt, että sen kestävyyteen on vaikea uskoa. Chair Onen tukirungon materiaalina on käytetty TH72M -metalliseosta, joka tarjoaa samalla kertaa erinomaista keveyttä ja kestävyyttä. Juuri niitä ominaisuuksia, mitä retkeilijä arvostaa. Samaa metallia käytetään myös parhaiden vaellustelttojen kaarissa. Chair Onen maksimikantavuudeksi ilmoitetaan 145 kg.

Chair Onen runko koottuna

Evästauon jälkeen kävin päiväkahvilla Kiimingin ABC:llä. Samalla täydensin juoma- ja suklaavarastoja, sillä Kiimingin ja Haukiputaan välillä ei tulisi olemaan tankkauspisteitä. Ainoa tuolla välillä sijaitseva kauppa sulkisi ovensa ennen kuin ennättäisin sinne asti. Ohitin Kiimingin kirkon ja saavuin Kiiminkijoen varteen. Kantatie 848:n vieressä kulkeva kevyenliikenteenväylää oli vastikää kunnostettu ja päällystetty. Jokikin näkyi nyt paremmin kuin pari vuotta aikaisemmin. Jäntterä ukko tuli vastaan pyörällä ja pysähtyi juttelemaan. Oli kuulemma nähnyt minut reppu selässä jo ennen Kiiminkiä ja kysyi, että treenaanko johonkin kilpailuun vai mikä kumma on saanut lähtemään näin pitkälle matkalle. Kerroin yrittäneeni jo kahdesti aikaisemmin tallustella Oulun, Kiimingin ja Haukiputaan muodostaman kolmiolenkin, mutta että kummallakin kerralla oli matkanteko täytynyt keskeyttää erilaisten vaivojen takia.

Reilun puolentoista tunnin kuluttua jalkoja alkoi taas väsyttää. Tällä kertaa pystytin Chair Onen bussikatokseen. Olin päivän aikana hankkinut perstuntumaa sekä bussikatosten kovista penkeistä että retkituolin ruumiinmuotoihin mukautuvasta kankaasta. Istuinmukavuuden näkökulmasta valinta näiden kahden välillä on helppo. Chair One on niin mukava istua, että se päihittää jopa monet olohuonekalusteet. Chair Onessa istutaan matalammalla kuin tavallisissa tuoleissa. Bussikatoksen penkkikin oli kymmenisen senttiä korkeammalla kuin oma takamukseni retkituolissa. Valmistajan ilmoituksen mukaan Chair Onen istuinkorkeus on 34 cm. Tuolista ylös nouseminen sujui aluksi hieman kömpelösti. Se muuttui helpommaksi, kun aloin luottaa tuolin rakenteiden kestävyyteen ja yksinkertaisesti nojauduin riittävästi eteenpäin.

Jatkoin matkaa Kiiminkijokea seuraillen. 11 kilometriä Kiimingistä lähdön jälkeen tie ja joki erkanivat. Nälkä iski taas, kun päivän taipaleelle oli kertynyt mittaa maratonin verran. Tottuneesti kokosin tuolin ja asetin sen jäkälikköön. Istuin alas ja löysin tuolista viimein yhden heikkouden. Tuolin jalat upposivat jäkälien sekaan ja koko hökötys kallistui uhkaavasti. Chair One ei sovellu käytettäväksi pehmeällä alustalla. Siirsin tuolin kovemmalle maapohjalle ja kaivoin eväsleivän repusta. Oikaisin jalat ja kuuntelin metsän ääniä. Poutapilviä purjehti taivaalla.

Jalat eivät tuntuneet vielä kovinkaan rasittuneilta. Laskeskelin, että ennättäisin kotiin puolilta öin. Jatkoin matkaa pitkin Haukiputaalle johtavaa Haukiväylää. Ylitin Nelostien ja rautatien ja muutaman kilometrin päästä käännyin Haukiputaantielle kohti Oulua. Kellossa annoin periksi mieliteolle ja pysähdyin pizzalle ja oluelle Ravintola Pizzeria Alaturkaan. Ilta alkoi hämärtyä. Viimeisten kilometrien kuluessa jalkapohjia alkoi väsyttää. Iltakahvit hörppäsin Pateniemen Shellillä. Kotiin pääsin vasta puoli yhden maissa. Matkaa retkituolin testausreissulle kertyi GPS:n mukaan vajaa 67 km. Tässä tapauksessa luotettavamman välineen eli askelmittarin mukaan mittaa taipaleella oli 64 kilometriä. Vihdoin olin selättänyt haasteen, joka kahdesti aikaisemmin (2011 ja 2013) oli ollut minulle liikaa. Kevyen ja pieneen tilaan mahtuvan retkituolin ansiosta olin voinut pitää mukavia ja voimia palauttavia lepotaukoja riittävän usein.

Tämä artikkeli löytyy englanniksi täältä.