Toinen juttu, joka ei toiminut alkuperäisessä suunnitelmassa, oli päivittäinen kävelylenkki. Aikomukseni oli pistellä vähintään viiden kilometrin mittainen lenkki joka päivä koko kävelyvuoden ajan. Elimistö kaipaa kuitenkin välillä lepoa. Pitkän lenkin jälkeen on hyvä antaa kropan palautua rasituksesta. Tasainen liikuntarutiini turruttaa sekä lihakset että ajatukset. Vaihtelu on hyväksi. Kesä on periaatteessa mukavinta kävelyaikaa, mutta joinain aurinkoisinakin päivinä jäin pakertamaan jonkin verukepuuhan parissa ja jätin kävelylenkin kokonaan väliin. Aloin olla kurkkuani myöten täynnä päivittäisiä pakkolenkkejä. Loppuvuoden osalta muutankin Vuoden kävelyn sääntöjä siten, että päivittäinen kävelylenkki ei ole enää pakollinen. Jatkossa huolehdin vain siitä, että olen kunkin kävelykuukauden aikana lenkkeillyt keskimäärin vähintään viisi kilometriä päivää kohti. Tämä systeemi antaa mahdollisuuden pistellä reipas lenkki tasaisesti joka päivä, jos se tuntuu mielekkäältä. Toisaalta voin halutessani kävellä yhtenä päivänä vaikka 30 kilometrin lenkin ja vetää sen jälkeen lonkkaa muutaman päivän.
Heinäkuisen Ranskan retken maisemat olivat varsin viehättäviä |
Toukokuun lopulla Hilma tuli kyläilemään siksi aikaa kun vanhempansa kävivät Kuusamossa polkujuoksentelemassa. Tämä tarjosi tilaisuuden verestää muistoja lastenkärryjen työntämisessä. Kolmessa päivässä patikoin Hilman kanssa kolmisen peninkulmaa samalla, kun tytön tyllerö itse veteli hirsiä makuupussin kätköissä. Kärryjen pukkaaminen lisäsi kävelyn rasittavuutta mukavasti. Kesäkuun alkupuoliskolla oli yksi kesän kohokohdista, isän ja pojan yhteinen patikkaretki Espanjaan. Kyseessä oli jo kolmas kerta, kun taivalsin Jaakopin kanssa Camino de Santiagon pyhiinvaellusreittiä. Aurinko paistoi useimpina päivinä kuumasti, mutta saimme niskaamme myös piristävän saderyöpyn heti toisena päivänä. Neljän patikointipäivän aikana etenimme reilut 80 kilometriä Santo Domingo de la Calzadasta Burgosiin. Sitten hyppäsimme vuokrapyörien selkään. Ajatuksena oli ylittää kuuma ja kuiva ylänkö Meseta nopeasti ja vaivattomasti. Toisena pyöräilypäivänä sattunut onnettomuus jyrkässä alamäessä Castrojerizin jälkeen keskeytti kuitenkin retkemme ennen aikojaan. Palasimme kotiin nuolemaan haavoja. Matkakertomus ja pyöräilyonnettomuuden dramaattinen kuvaus löytyvät täältä.
Jaakoppi Jaakontiellä |
Heinäkuun alussa lensin vaimon kanssa Etelä-Ranskaan Toulouseen, missä Tuija jo odotteli meitä lentoaseman tuloaulassa. Toulousesta jatkoimme juna- ja bussikyydeillä Espalioniin, jonne olimme päättäneet ensimmäisen osuuden Via Podiensis/GR65 -reitistä kaksi vuotta aikaisemmin. Muutaman päivän kuluttua Liisakin liittyi joukon jatkoksi Conquesissa. Tämä pieni vuorenrinteeseen rakennettu kaupunki olikin yksi koko reissun upeimmista paikoista. Via Podiensis/GR65 on osa Espanjan Santiago de Compostelaan johtavaa keskiaikaista pyhiinvaellusverkostoa, jonka haarat levittäytyvät joka puolelle Eurooppaa. Suurin osa Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksesta kiinnostuneista ihmisistä suuntaa kulkunsa Pohjois-Espanjan läpi idästä länteen kulkevalle ns. ranskalaiselle reitille. Se on klassikko, jolla on oma viehätyksensä. Ranskan puolella vaeltaminen on kuitenkin monin tavoin antoisampaa. Ruoka on tietenkin aivan oma lukunsa. Ranskalaisen maalaiskeittiön antimet ilahduttavat sekä kulinaarisesti että esteettisesti. Espanjalainen kuivaksi paistettu broilerin leike ranskalaisilla perunoilla ja säilykepaprikalla ryyditettynä ei houkuttele sen jälkeen, kun on päässyt ranskalaisten murkinoiden makuun. Herkullisen ruoan lisäksi myös Ranskan keskiylängön maisemat olivat vehreydessään ja vaihtelevuudessaan aivan omaa luokkaansa. Ranskan retken matkakertomus löytyy täältä.
Patikoimassa Ranskan keskiylängöllä GR65-reitillä |
Kaikki vuoden kävelystä kirjoitetut jutut: