Pari vuotta aikaisemmin olin yrittänyt patikoida Oulusta
Haukiputaalle ja sieltä Kiimingin kautta takaisin Ouluun. Tuolloin olin hyytynyt noin 47 km kohdalla
eli O.Jauhiaisen taidemuseon jälkeen. Nyt ajattelin tallustella saman reitin
toisin päin. Ehkä vastapäivään kiertäminen olisi kepeämpää?
Aamulla sää oli pilvinen, lämpöä reilut parikymmentä astetta.
Herätys klo 6.30 ja matkaan puoli kahdeksalta. Tiet olivat autioita, vain muutama
hyttynen piti seuraa. Suuntasin Oulusta Kuusamoon johtavalle valtatie 20:lle.
Kiiminkiin asti pääsisi kulkemaan pitkin hyväkuntoista kevyenliikenteen väylää.
Ensimmäisen kahvitauon pidin Jäälin Shellillä.
Koitelinkoski |
Heti lepotauon jälkeen oli tieviitta, jossa luki ”Koitelinkoski”.
Päätin jättää Oulu-Kiiminki-Haukipudas-Oulu -haasteen sikseen
ja käydä sen sijaan vilkaisemassa Oulun seudun kauneinta koskimaisemaa. Kulkualusta
muuttui soratieksi ja virkistävä sadekuuro ryöpsähti taivaalta Pitkänmatkan
Kävelijän niskaan. Varvasosastolta tuli ilmoitus, että siellä on liian ahdasta.
Kahvila "Tunnelmatupa" |
Koitelinkosken alue (kartta) oli muuttunut hyvään suuntaan muutaman
vuoden takaisesta visiitistä. Yleisvaikutelma on erinomaisen siisti. Koskenpartaalla
on nyt useita nuotiopaikkoja, ulkohuoneet, kävelyreittejä, lasten leikkipuisto,
kuntoilupaikka ja tapahtumalava. Pari koltiaista heitteli virveliä rannalla ja
muitakin kalamiehiä näkyi siellä täällä. Suunnistin Tunnelmatupa -nimiseen kahvilaan,
missä oli mukava istahtaa lepuuttamaan jalkoja.
Koitelissa joki virtaa kolmessa väylässä kallioperästä
kohoavien saarten lomitse. Saaret on yhdistetty toisiinsa silloilla, joista
ensimmäinen rakennettiin vuonna 1955. Kivenheiton päässä koskialueen
alapuolella on Koitelin residenssi, joka on vuokrattavissa erilaisten
tilaisuuksien järjestämiseen ympäri vuoden.
Vajaan puolentunnin ajomatkan päässä Oulusta sijaitseva
koskialue soveltuu monenlaiseen seikkailu- ja elämysmatkailuun. Esimerkiksi
Backwood Action järjestää alueella melontakursseja, luontoliikuntaa,
koskenlaskua ja kalastusta, vuokraa maastopyöriä sekä myy kalastuslupia
Kiiminkijoelle.
Koskialue on lähes luonnontilassa ja sillä on mittaa yli
kolme kilometriä. 1500-luvun lopulta lähtien Myllysaarta ja Tulisaarta
käytettiin tilapäisinä hautausmaina. Koitelinkoskella toimi oululaisten
kauppiaiden omistama sahalaitos vuodesta 1783 vuoteen 1913.
Köpöttelin alueella sinne tänne. Nuotiopaikoilla retkeilijät
paistoivat makkaroita. Nälkä alkoi kurnia. Juttelin kotvasen eläkeläispariskunnan
kanssa. Eivät tarjonneet makkaraa. Kaivoin repusta
meetvursti-juusto-ruisleivän. Se oli vielä kohmeessa. Olin illalla laittanut pienen
virvoitusjuomatölkin pakkaseen yhdessä leivän kanssa. Aamulla olin työntänyt
molemmat villasukan sisään ja pakannut repun uumeniin.
Sielu ja ruumis virkistyneinä jatkoin patikointia kohti Kiimingin
keskustaa, jonne Koitelinkoskelta pääsee mukavasti pyörätietä pitkin. Kiimingin
ABC-huoltoasemalla hörppäsin kupillisen kahvia, popsin jäätelön, latasin
kännykän akun ja kävin vessassa riisumassa toiset sukat pois. Olin palannut
alkuperäiseen suunnitelmaan eli jatkaisin kohti Haukipudasta ja Oulua niin
pitkälle kuin jaksaisin.
Poikkesin vilkaisemaan Kiimingin kirkkoa ja aloin sitten lampsia
pitkin Kiiminkijokea seurailevaa seututietä No. 848. Aurinko tuli esiin. Sukkien
vähentäminen oli ollut oikea temppu. Jalat toimivat taas moitteettomasti. Noin 37
kilometrin kohdalla etukäteen kaavailemani taukopaikka eli Alakylän K-kauppa
olikin pistänyt ovet säppiin jo yhdeltä iltapäivällä. Istahdin
linja-autopysäkin katokseen ja mutustelin pussillisen perunalastuja.
Kiiminkijoki |
Kurkistin pensaiden ja puiden välistä ja näin tien vieressä virtaavan Kiiminkijoen. Kaivoin repun uumenista ja villasukan sisältä juomatölkin. Se oli vielä jääriitteessä, joten jätin sen vielä joksikin aikaa sulamaan repun sivutaskuun. Lähestyessäni Haukiväylän risteystä taitetut kilometrit alkoivat tuntua oikeassa polvessa sillä tavalla, että päätin soittaa kyydin kotiin. Matkamittarissa vajaa 46 kilometriä. Kaksi vuotta myöhemmin onnistuin lopulta patikoimaan Oulu-Kiiminki-Haukipudas-Oulu -kolmion, kun olin hankkinut oikeanlaisen apuvälineen.