Koitelinkoski

Pari vuotta aikaisemmin olin yrittänyt patikoida Oulusta Haukiputaalle ja sieltä Kiimingin kautta takaisin Ouluun. Tuolloin olin hyytynyt noin 47 km kohdalla eli O.Jauhiaisen taidemuseon jälkeen. Nyt ajattelin tallustella saman reitin toisin päin. Ehkä vastapäivään kiertäminen olisi kepeämpää?

Aamulla sää oli pilvinen, lämpöä reilut parikymmentä astetta. Herätys klo 6.30 ja matkaan puoli kahdeksalta. Tiet olivat autioita, vain muutama hyttynen piti seuraa. Suuntasin Oulusta Kuusamoon johtavalle valtatie 20:lle. Kiiminkiin asti pääsisi kulkemaan pitkin hyväkuntoista kevyenliikenteen väylää. Ensimmäisen kahvitauon pidin Jäälin Shellillä.

Koitelinkoski 

Heti lepotauon jälkeen oli tieviitta, jossa luki ”Koitelinkoski”. Päätin jättää Oulu-Kiiminki-Haukipudas-Oulu -haasteen sikseen ja käydä sen sijaan vilkaisemassa Oulun seudun kauneinta koskimaisemaa. Kulkualusta muuttui soratieksi ja virkistävä sadekuuro ryöpsähti taivaalta Pitkänmatkan Kävelijän niskaan. Varvasosastolta tuli ilmoitus, että siellä on liian ahdasta.

Kahvila "Tunnelmatupa"

Koitelinkosken alue (kartta) oli muuttunut hyvään suuntaan muutaman vuoden takaisesta visiitistä. Yleisvaikutelma on erinomaisen siisti. Koskenpartaalla on nyt useita nuotiopaikkoja, ulkohuoneet, kävelyreittejä, lasten leikkipuisto, kuntoilupaikka ja tapahtumalava. Pari koltiaista heitteli virveliä rannalla ja muitakin kalamiehiä näkyi siellä täällä. Suunnistin Tunnelmatupa -nimiseen kahvilaan, missä oli mukava istahtaa lepuuttamaan jalkoja.

Koitelissa joki virtaa kolmessa väylässä kallioperästä kohoavien saarten lomitse. Saaret on yhdistetty toisiinsa silloilla, joista ensimmäinen rakennettiin vuonna 1955. Kivenheiton päässä koskialueen alapuolella on Koitelin residenssi, joka on vuokrattavissa erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen ympäri vuoden.

Vajaan puolentunnin ajomatkan päässä Oulusta sijaitseva koskialue soveltuu monenlaiseen seikkailu- ja elämysmatkailuun. Esimerkiksi Backwood Action järjestää alueella melontakursseja, luontoliikuntaa, koskenlaskua ja kalastusta, vuokraa maastopyöriä sekä myy kalastuslupia Kiiminkijoelle.

Koskialue on lähes luonnontilassa ja sillä on mittaa yli kolme kilometriä. 1500-luvun lopulta lähtien Myllysaarta ja Tulisaarta käytettiin tilapäisinä hautausmaina. Koitelinkoskella toimi oululaisten kauppiaiden omistama sahalaitos vuodesta 1783 vuoteen 1913.

Köpöttelin alueella sinne tänne. Nuotiopaikoilla retkeilijät paistoivat makkaroita. Nälkä alkoi kurnia. Juttelin kotvasen eläkeläispariskunnan kanssa. Eivät tarjonneet makkaraa. Kaivoin repusta meetvursti-juusto-ruisleivän. Se oli vielä kohmeessa. Olin illalla laittanut pienen virvoitusjuomatölkin pakkaseen yhdessä leivän kanssa. Aamulla olin työntänyt molemmat villasukan sisään ja pakannut repun uumeniin.

Sielu ja ruumis virkistyneinä jatkoin patikointia kohti Kiimingin keskustaa, jonne Koitelinkoskelta pääsee mukavasti pyörätietä pitkin. Kiimingin ABC-huoltoasemalla hörppäsin kupillisen kahvia, popsin jäätelön, latasin kännykän akun ja kävin vessassa riisumassa toiset sukat pois. Olin palannut alkuperäiseen suunnitelmaan eli jatkaisin kohti Haukipudasta ja Oulua niin pitkälle kuin jaksaisin.

Poikkesin vilkaisemaan Kiimingin kirkkoa ja aloin sitten lampsia pitkin Kiiminkijokea seurailevaa seututietä No. 848. Aurinko tuli esiin. Sukkien vähentäminen oli ollut oikea temppu. Jalat toimivat taas moitteettomasti. Noin 37 kilometrin kohdalla etukäteen kaavailemani taukopaikka eli Alakylän K-kauppa olikin pistänyt ovet säppiin jo yhdeltä iltapäivällä. Istahdin linja-autopysäkin katokseen ja mutustelin pussillisen perunalastuja.

Kiiminkijoki

Kurkistin pensaiden ja puiden välistä ja näin tien vieressä virtaavan Kiiminkijoen. Kaivoin repun uumenista ja villasukan sisältä juomatölkin. Se oli vielä jääriitteessä, joten jätin sen vielä joksikin aikaa sulamaan repun sivutaskuun. Lähestyessäni Haukiväylän risteystä taitetut kilometrit alkoivat tuntua oikeassa polvessa sillä tavalla, että päätin soittaa kyydin kotiin. Matkamittarissa vajaa 46 kilometriä. Kaksi vuotta myöhemmin onnistuin lopulta patikoimaan Oulu-Kiiminki-Haukipudas-Oulu -kolmion, kun olin hankkinut oikeanlaisen apuvälineen.