Espanjan alkeiden itseopiskelu caminolle, osa 1 - Duolingoon tutustuminen

Uudenvuodenlupaukseni oli, että ryhtyisin vihdoin opiskelemaan espanjaa. Kielitaidolle olisi käyttöä heti seuraavana kesänä, kun lähtisin patikoimaan Camino de Santiago pyhiinvaellusreittiä Jaakopin kanssa. Edellisellä reissulla olimme pärjänneet englannilla ja elekielellä. Kielitaidottomalta jää kuitenkin kaikenlaista mielenkiintoista huomaamatta ja ymmärtämättä. Ilman kielitaitoa asiointi ravintoloissa, linja-autoasemilla, albergueissa ja muissa paikoissa on hidasta ja kömpelöä. Sattuu väärinkäsityksiä. Etenkin pikkukylissä ja maaseudulla kielitaito on hyödyllinen, koska englannin taitajat ovat harvassa.

Olin muutaman kerran käynyt kirjakaupassa hypistelemässä espanjan sanastoja ja oppikirjoja. Kirjastossa olikin itseopiskeluun sopivaa materiaalia. Sitten sain tuttavalta vinkin Duolingo kännykkäsovelluksesta. Jukka kertoi opiskelleensa Duolingon avulla espanjan sille tasolle, että arkiset asiat saa toimitettua. Duolingon avulla minäkin pääsisin kuulemma näppärästi alkuun. Etsin maksuttoman sovelluksen Play Kaupasta ja asensin sen puhelimeen saman tien. Se vei puhelimen muistista tilaa vajaat 43 megatavua.

Avasin sovelluksen. Aloitussivun jälkeen pyydettiin valitsemaan opiskeltava kieli. Listassa oli 20 vaihtoehtoa alkaen espanjan, ranskan ja saksan kaltaisista valtakielistä eksoottisempiin vietnamiin ja esperantoon asti. Valitsin espanjan ja sain ilmoituksen, että opiskelu tapahtuisi englanninkielen kautta. Seuraavaksi Duolingo pyysi valitsemaan 5, 10 tai 15 minuutin harjoittelumäärän päivää kohti. Vartti päivässä kuulosti mahdolliselta, joten sillä lähdettäisiin liikkeelle. Päivittäisen treenausmäärän voi tarvittaessa muuttaa sovelluksen asetuksista.

Päivittäisen harjoitusmäärän valinta

Seuraavaksi olisi ollut mahdollisuus tehdä kielen tasokoe, jonka perusteella harjoitustehtävien vaativuus määrittyisi. Koska en osannut espanjaa entuudestaan, valitsin suoralta kädeltä alkeista aloittamisen. Ensimmäinen harjoitus käynnistyi. Ruutuun ilmestyi neljä kuvaa: leipä, omena, poika ja vesipullo. Kuvien alapuolella luki niiden nimet espanjaksi. Duolingo kysyi englanniksi missä kuvassa oli poika. Tökkäsin sormella pojan kuvaa, jonka alapuolella luki ”el niño”. Puhelimen kaiuttimesta kuului ”eninjo”. Tökkäsin pojan kuvaa uudestaan ja taas kaiuttimesta kuului ”eninjo”. Ahaa, ääntämisesimerkin voi kuunnella niin monta kertaa kuin haluaa. Jäljittelin kuulemaani ääntämystä. Samalla tavalla opin mitä on tyttö, mies ja nainen espanjaksi sekä määräisen ja epämääräisen artikkelin. Sitten tuli uudenlainen tehtävä. Näytössä luki ”Yo soy una mujer”. Alapuolella oli englanninkielisiä sanoja, joista piti koota espanjankielistä lausetta vastaava lause englanniksi. Valitsin ”I am a woman”. Muutaman vastaavan tehtävän jälkeen kuului fanfaari ja ensimmäinen oppitunti oli päättynyt.

Olin ansainnut ensimmäisestä oppitunnista 15 pistettä. Saman verran uupui päivittäisestä tavoitteesta, joten yritin käynnistää uuden oppitunnin. Tässä vaiheessa Duolingo ehdotti profiilin luomista, mikä mahdollistaisi edistymisen tallentamisen kielenopiskelussa. Se kuulosti järkevältä. Ei olisi kovinkaan fiksua aloittaa jokaisella harjoituskerralla aivan alusta. Loin profiilin antamalla sovellukselle sähköpostiosoitteen ja nimen sekä keksimällä salasanan. No niin, nyt pääsin toiselle oppitunnille. Omena, syödä ja olla verbit, sinä, mies- ja naispuolinen hän käytiin läpi samanlaisilla harjoituksilla, joita olin tehnyt ensimmäisellä oppitunnilla. Uudenlainen harjoitustyyppi oli, että ”An apple” piti kääntää espanjaksi ja naputella kännykän näppäimistöllä ruutuun. Oppitunnin päätteeksi näyttöön tömähti mainos. Mainosten ilmestymisen voisi estää ostamalla sovelluksen maksullinen versio.

Profiilin luominen on Duolingossa helppoa

Toinen oppitunti alkamassa

Sitten Duolingo ilmoitti, että olin ansainnut harjoittelulla kaksi ”lingottia”. Lingotit ovat sovelluksen sisäistä valuuttaa. Lingoteilla voi tehdä hankintoja Duolingon virtuaalisessa kaupassa, josta myöhemmin lisää. Lisäksi sain ilmoituksen, että olin saavuttanut espanjankielen opiskelussa yhden prosentin sujuvuuden. Tämä tuntui hieman yliampuvalta, mutta auttoi osaltaan ylläpitämään edistymisen tunnelmaa. Siinä Duolingo onnistuukin mainiosti. Uuden kielen opiskelijaa tai vanhan ruostuneen kielitaidon virkistäjää kannustetaan ja innostetaan koko ajan. Fiilis on positiivinen ja ratkaisukeskeinen. Virheitä tulee harjoituksissa ja sanoja unohtuu, mutta sovellus ei siitä moiti. Vaikeita kohtia voi kerrata niin monta kertaa kuin sopivalta tuntuu.

Lingotit ovat Duolingon sisäistä virtuaalivaluuttaa

Jaakoppi otti Duolingon käyttöön peruskoulun saksan ja ruotsin opiskelussa. Yksi oppitunti päivässä kummastakin kielestä auttaa ylläpitämään kielitaitoa sellaisten periodien aikana, jolloin ei kyseistä kieltä opiskella. Duolingon koukuttavuudesta kertoo jokin aika sitten arki-iltana sattunut tapaus.  Ehdotin, että katsottaisiin joku elokuva. Jaakoppi sanoi, ettei jaksa, mutta että voisi opiskella vähän saksaa. Vaimokin asensi sovelluksen puhelimeen virkistääkseen italiankielen taitoja. Rouva arveli, että Duolingo onkin parhaimmillaan silloin, jos kielenopiskelijalla on jo pohjatiedot opiskeltavasta kielestä.

Napsautin kolmannen oppitunnin käyntiin. Kolme ensimmäistä oppituntia muodostavat kokonaisuuden ”Basics 1”. Uusi harjoitustyyppi oli toisiaan vastaavien sanaparien poimiminen ruudun alareunaan ilmestyvästä sanaryhmästä. Esimerkiksi ”pan” ja ”bread” muodostavat tällaisen sanaparin, samoin ”mujer” ja ”woman”. Toinen uusi harjoitustyyppi oli lauseen täydentäminen yhdellä kolmesta vaihtoehtoisesta sanasta. Kolmannen oppitunnin jälkeen Duolingo ilmoitti, että sujuvuuteni espanjankielessä oli jo kahden prosentin tasolla. Kevään aikana jatkan espanjan opiskelua Duolingon avulla ja kirjoitan lisää kokemuksista ja havainnoista.

Tuotearvostelut

Tältä sivulta löydät koosteen Pitkänmatkan Kävelijän arvioimista tuotteista ja palveluista. Jos olet kiinnostunut yhteistyöstä, lähetä sähköpostia osoitteeseen pitkanmatkan.kavelija@gmail.com.

Helinox Chair One
Lauantaiaamuna suljin ulko-oven klo 6:40 ja suuntasin askeleeni kohti Kuusamontietä. Surkeiden kesä- ja heinäkuiden jälkeen kesä näytti vihdoin alkaneen. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Juuri ketään ei ollut liikkeellä näin aikaisin. Olin pakannut reppuun uutukaisen Helinox Chair One -retkituolin... lue koko artikkeli

Feelmax Panka ohutpohjakengät

Keväänkorvalla rakkaat vaelluskenkäni reissasivat pari viikkoa maailmalla ja hirmuista separaatioangstia lievittääkseni astelin kenkäostoksille. Tarkoitus oli tutustua ohutpohjakenkiin, joista monet ovat saaneet lievitystä monen sorttisiin jalkavaivoihin. Ohutpohjakenkien ideana on... lue koko artikkeli

Helinox Chair One - Mainio retkituoli

Lauantaiaamuna suljin ulko-oven klo 6:40 ja suuntasin askeleeni kohti Kuusamontietä. Surkeiden kesä- ja heinäkuiden jälkeen kesä näytti vihdoin alkaneen. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Juuri ketään ei ollut liikkeellä näin aikaisin. Olin pakannut reppuun uutukaisen Helinox Chair One -retkituolin. Pari viikkoa aikaisemmin olin viettänyt hyvän tovin Oulun Partioaitassa ja istuskellut vuoronperään erilaisissa retkituoleissa. Lopulta valitsin Helinoxin. Se oli joukon kallein (99,9 €), mutta samalla myös mukavin istua.

Chair One pakkauksessaan

Hörppäsin aamukahvit Ruskon Citymarketissa ja jatkoin matkaa Kuusamontietä kohti Kiiminkiä. Vielä ei retkituolille ollut käyttöä, sillä bussikatoksissa oli penkkejä muutaman kilometrin välein. Jäälinjärven jälkeen alkoi mahassa kurnia. Tien oikealla puolella oli kuiva mäntykangas. Kaivoin tuolipussukan repusta. Vaikka olin alustavasti tutustunut Chair Oneen jo kotona, en voinut olla ällistelemättä sen keveyttä. Koko pakkauksella on painoa vain vajaa 900 grammaa. Kun tuoli on pakattu säilytyspussiinsa, koko paketin ulkomitat ovat 35 x 10 x 12 cm.

Chair One -retkituolin osat

Avasin säilytyspussin vetoketjun ja kaivoin esiin kaksi osaa, joista tuoli rakentuu. Tukirungon kokoaminen eli tuolin jalkojen ja istuinosan kannattimien kiinnittäminen paikoilleen kävi nopeasti. Alumiiniputkien sisällä olevat kuminauhat auttoivat mukavasti ja osat napsahtelivat yhteen kuin itsestään. Sitten vain istuinosan pingottaminen neljästä kulmasta ja - Voilà! Istahdin tuoliin epäröiden. Rakenne on niin kevyt, että sen kestävyyteen on vaikea uskoa. Chair Onen tukirungon materiaalina on käytetty TH72M -metalliseosta, joka tarjoaa samalla kertaa erinomaista keveyttä ja kestävyyttä. Juuri niitä ominaisuuksia, mitä retkeilijä arvostaa. Samaa metallia käytetään myös parhaiden vaellustelttojen kaarissa. Chair Onen maksimikantavuudeksi ilmoitetaan 145 kg.

Chair Onen runko koottuna

Evästauon jälkeen kävin päiväkahvilla Kiimingin ABC:llä. Samalla täydensin juoma- ja suklaavarastoja, sillä Kiimingin ja Haukiputaan välillä ei tulisi olemaan tankkauspisteitä. Ainoa tuolla välillä sijaitseva kauppa sulkisi ovensa ennen kuin ennättäisin sinne asti. Ohitin Kiimingin kirkon ja saavuin Kiiminkijoen varteen. Kantatie 848:n vieressä kulkeva kevyenliikenteenväylää oli vastikää kunnostettu ja päällystetty. Jokikin näkyi nyt paremmin kuin pari vuotta aikaisemmin. Jäntterä ukko tuli vastaan pyörällä ja pysähtyi juttelemaan. Oli kuulemma nähnyt minut reppu selässä jo ennen Kiiminkiä ja kysyi, että treenaanko johonkin kilpailuun vai mikä kumma on saanut lähtemään näin pitkälle matkalle. Kerroin yrittäneeni jo kahdesti aikaisemmin tallustella Oulun, Kiimingin ja Haukiputaan muodostaman kolmiolenkin, mutta että kummallakin kerralla oli matkanteko täytynyt keskeyttää erilaisten vaivojen takia.

Reilun puolentoista tunnin kuluttua jalkoja alkoi taas väsyttää. Tällä kertaa pystytin Chair Onen bussikatokseen. Olin päivän aikana hankkinut perstuntumaa sekä bussikatosten kovista penkeistä että retkituolin ruumiinmuotoihin mukautuvasta kankaasta. Istuinmukavuuden näkökulmasta valinta näiden kahden välillä on helppo. Chair One on niin mukava istua, että se päihittää jopa monet olohuonekalusteet. Chair Onessa istutaan matalammalla kuin tavallisissa tuoleissa. Bussikatoksen penkkikin oli kymmenisen senttiä korkeammalla kuin oma takamukseni retkituolissa. Valmistajan ilmoituksen mukaan Chair Onen istuinkorkeus on 34 cm. Tuolista ylös nouseminen sujui aluksi hieman kömpelösti. Se muuttui helpommaksi, kun aloin luottaa tuolin rakenteiden kestävyyteen ja yksinkertaisesti nojauduin riittävästi eteenpäin.

Jatkoin matkaa Kiiminkijokea seuraillen. 11 kilometriä Kiimingistä lähdön jälkeen tie ja joki erkanivat. Nälkä iski taas, kun päivän taipaleelle oli kertynyt mittaa maratonin verran. Tottuneesti kokosin tuolin ja asetin sen jäkälikköön. Istuin alas ja löysin tuolista viimein yhden heikkouden. Tuolin jalat upposivat jäkälien sekaan ja koko hökötys kallistui uhkaavasti. Chair One ei sovellu käytettäväksi pehmeällä alustalla. Siirsin tuolin kovemmalle maapohjalle ja kaivoin eväsleivän repusta. Oikaisin jalat ja kuuntelin metsän ääniä. Poutapilviä purjehti taivaalla.

Jalat eivät tuntuneet vielä kovinkaan rasittuneilta. Laskeskelin, että ennättäisin kotiin puolilta öin. Jatkoin matkaa pitkin Haukiputaalle johtavaa Haukiväylää. Ylitin Nelostien ja rautatien ja muutaman kilometrin päästä käännyin Haukiputaantielle kohti Oulua. Kellossa annoin periksi mieliteolle ja pysähdyin pizzalle ja oluelle Ravintola Pizzeria Alaturkaan. Ilta alkoi hämärtyä. Viimeisten kilometrien kuluessa jalkapohjia alkoi väsyttää. Iltakahvit hörppäsin Pateniemen Shellillä. Kotiin pääsin vasta puoli yhden maissa. Matkaa retkituolin testausreissulle kertyi GPS:n mukaan vajaa 67 km. Tässä tapauksessa luotettavamman välineen eli askelmittarin mukaan mittaa taipaleella oli 64 kilometriä. Vihdoin olin selättänyt haasteen, joka kahdesti aikaisemmin (2011 ja 2013) oli ollut minulle liikaa. Kevyen ja pieneen tilaan mahtuvan retkituolin ansiosta olin voinut pitää mukavia ja voimia palauttavia lepotaukoja riittävän usein.

Tämä artikkeli löytyy englanniksi täältä.

Feelmax Panka ohutpohjakengät

Keväänkorvalla rakkaat vaelluskenkäni reissasivat pari viikkoa maailmalla ja hirmuista separaatioangstia lievittääkseni astelin kenkäostoksille. Tarkoitus oli tutustua ohutpohjakenkiin, joista monet ovat saaneet lievitystä monen sorttisiin jalkavaivoihin. Ohutpohjakenkien ideana on olla kenkä mahdollisimman vähäisessä määrin eli mahdollistaa paljain jaloin kävelyyn liittyvä jalkaterän ja nilkan luonnollinen toiminta.
  

Paljasjaloin kävelyä simuloivia jalkineita kutsutaan myös kevytjalkineiksi ja paljasjalkakengiksi, joista jälkimmäinen kuulostaa on hieman.. hmm.. vaikealta ajatukselta. Jalan luonnollisen toiminnan mahdollistamisen lisäksi toinen ohutpohjakengän tarkoitus on tarjota jalkapohjille suoja lasinsirujen ja muiden terävien esineiden aiheuttamilta pistoilta ja viilloilta. Seuraavassa on Feelmax® Panka -ohutpohjakenkien käyttökokemukset kymmenen päivän ajalta, jolloin lumet sulivat ja ruoho alkoi vihertää.

Feelmax Panka 

1. päivä

Maassa on vielä monessa paikassa teräväsärmäistä jäätä, joka tuntuu jalkapohjan alla.. hauskalta! Pankoissa pohja on vain 1,3 millimetriä paksu, joten kävelyalustan pienetkin kohoumat tuntuvat hyvin. Välillä kantapää tömähtää jäähän liian kovaa. Tiedostan, että kävelytyyliä täytyy säätää niin, että astun enemmän koko jalkapohjalla. Parin kilometrin kävely ei aiheuttanut minkäänlaisia kipuja, vaikka joissain lähteissä varoiteltiinkin ohutpohjakenkien käytön aloittamisen voivan olla kivuliaskin kokemus tavallisissa kengissä laiskistuneille jalkaterän lihaksille.

2. kävelypäivä

Muutaman välipäivän jälkeen taas Pankat jalkaan. Sulamisvesiä kaduilla ja märkää, liukasta jäätä, tihkusadetta. Työpaikalle kävellessä sukat pysyivät yllättäen kuivina. Lahkeet sen sijaan kastuivat. Pankoissa ei ole kantaa kuten normikengissä. Tästä eteenpäin taitan aina housujen lahkeet Pankoilla kävellessäni. Kävelytyyli on jo muuttunut. Kantaisku on nyt heikompi, askel joustavampi. Pikkukivet eivät enää aiheuttaneet kivuliaita pistoja kantapäissä. Parin kilometrin kävely päivän aikana.

3. kävelypäivä

Kantaisku on edelleen heikentynyt. Alle kilometrin työmatkalla jalkoja ei vielä alkanut palelemaan, vaikka ulkona on vieläkin jäiset kadut. Tekisi jo mieli päästä kokeilemaan Pankoja nurmikolle ja metsäpoluille. Työpaikalla huomasin, että Pankoilla kulkeminen on sisätiloissa lähes äänetöntä, melkein kuin kävelisi sukat jalassa. Onnistuin hiipimään huomaamatta väitöskirjaansa väkertävän vaimon työhuoneeseen ja sain palkinnoksi oivallisen kiljahduksen.

4. kävelypäivä

Maa oli taas aamulla jäässä. Pyöräteiden reunoilta paljastuneilla nurmikaistaleilla ei tee mieli kävellä, liikaa koirain tuotoksia. Sellainen tuntuma on tullut, että Pankat ovat parhaimmillaan pehmeälle alustalle, nyt on vielä pakko kävellä enimmäkseen asfaltilla ja muilla kovilla pinnoilla. Töistä kotiin kävellessä kävelin pitkin pyörätien hiekoituksesta syntynyttä matalaa soraharjua. Tuntui kivalta jalkapohjissa.

5. kävelypäivä

Ohutpohjakenkäkäyskentelyä Oulun keskustassa. Pankoilla kävely tuntuu jo varsin luonnolliselta. Keskustassa ohuet pohjat tuntuvat kuitenkin hieman turvattomilta. Katse hakee kadulta koko ajan mahdollisia lasinsirpaleita ja muita vaaroja. Vaikka Continental  ® kumikomposiittipohja on ohut, valmistaja lupaa sen olevan myös hyvin kestävä. Kysyin Pankojen pohjamateriaalin tarjoamasta suojasta kenkien valmistajalta ja vastaus tupsahti saman tien sähköpostilaatikkoon. Terävät esineet, kuten naulat tai lasinsirut voivat kuulemma puhkaista pohjan. Toisaalta Pankoilla pinkojat ovat myös juosseet lasinsirujen yli ilman vaurioita. Asiakaspalvelusta kerrottiin myös, ettei terävien esineiden takia ole tullut reklamaatioita.

Hitaana hämäläisenä hoksasin vasta tänään, että Pankoissa on pohjallisetkin. Ne tuovat hitusen lisää paksuutta edellä mainittuun 1,3 millimetriin. Kaupassa olin katsellut myös Feelmax Osma 2 -popoja, joissa on hieman paksumpi 2,5 millimetrin kumipohja. Pankoihin päädyin lopulta, koska halusin mahdollisimman autenttisen paljasjalkakokemuksen.

6. kävelypäivä

Tasaisella maalla kantaisku on vaimentunut nimelliseksi. Ylä- ja alamäet - ne mitä Oulun seudulta nyt löytyy - mennään aina päkiä edellä. Tänään yllätin itseni kävelemästä asfalttista pyörätietä, vaikka vieressä olisi ollut lumen alta paljastunutta nurmikkoa. Otin muutaman koeaskeleen ruskealla nurmella. Oli kuin olisi kävellyt pumpulilla.

7. kävelypäivä

Pankat ovat syrjäyttäneet sandaalit toimistojalkineina. Hoksasin, että olen unohtanut Pankat jalkaan koko päiväksi jo monta kertaa. Tämä ei ole välttämättä viisasta, sillä jalat hikoilevat enemmän, mutta kertoo toisaalta paljon Pankojen käyttömukavuudesta. Meitä on samassa huoneessa kaksi tutkijaa, eikä ilmanvaihto yliopiston vanhalla puolella ole kummoinenkaan, joten yritän kuitenkin muistaa vaihtaa sandaalit jalkaan aamuisin. Feelmaxin asiakaspalvelusta kerrottiin, että jalka saattaa alkuvaiheessa hiota tavallista enemmän jalkaterän pienten lihasten aktivoituessa. Tämän pitäisi kuitenkin tasoittua ajan myötä.

8. kävelypäivä

Ensimmäinen pitempi kävelyretki. Huomasin astuvani tarkoituksellisesti pienten kivien, käpyjen ja oksien päälle aina, kun sellaisia sattui reitille. Jalkapohjat vertyvät mukavasti kävellessä. Panin myös merkille, että askelpituus on muuttunut kävelytyylin muuttumisen myötä. Askel on lyhyempi ja sen seurauksena askelmittari valehtelee kuljetun matkan pituuden. Olin melko varma siitä, että pitkä lenkki Pankoilla saa koivet kipeiksi, mutta ei. Ei minkäänlaisia vaivoja tai kipuja missään. Kotiin päästyä jalat virkeät ja vetreät, ei minkäänlaista rasituksen tuntua.

9. kävelypäivä

Töihin ja takaisin kotiin Pankoilla. Olen ilmeisesti aloittanut ohutpohjakenkien käytön juuri sopivalla tavalla. Käyttökertojen välillä on aina ollut päivä tai kaksi väliä. Kevytjalkineiden käyttöön siirtymisen yhteydessä jalkaterää ja nilkkoja voi tarvittaessa myös vahvistaa tietyillä jumppaliikkeillä, mutta sellaiseen en kokenut tarvetta.

Vaikka Pankojen kaltaisia kevytjalkineita voi hyvin käyttää toimistotyössä, ne eivät sovellut työjalkineiksi teollisuuteen tai rakennustyömaille, missä jalkaterä täytyy suojata putoavilta tavaroilta ja puristumiselta. Sen sijaan keveytensä ansiosta Pankat on hyvä valinta caminolle iltakengiksi.

Kevyen rakenteensa ansiosta Pankat
saa pakattua pieneen tilaan

10. kävelypäivä

11 km kävelylenkki pelaamaan sulkapalloa ja takaisin kotiin. Pankoilla kävellessä vauhti on hieman hitaampi, kuin tavallisilla kengillä. Nyt menomatkaan kului tunti ja kymmenen minuuttia, kun tavallisilla kengillä on kulunut noin tunti. Ohuen pohjan takia askelten paikat tulee valittua huolellisemmin.

Ohutpohjakenkien käytön rinnalla olen aikaisempaa useammin kävellyt paljain jaloin kotona, mutta kevään edistyessä yhä enemmän myös pihapiirissä. Kokeilin tänään pitkästä aikaa kävellä tavallisilla lenkkareilla. Tuntui kuin jalat olisi tungettu johonkin kauhistuttavaan keskiaikaiseen kidutuslaitteeseen.