Product review: Helinox Chair One – A wonderful camping chair

On Saturday morning I closed the front door at 6:40 a.m. and steered my steps towards Kuusamontie (main road 20). After the lousy months of June and July, it seemed that summer had finally arrived in August. The sun was shining and the sky was almost clear. Hardly anyone was out this early in the day. In my backpack I had a brand new Helinox Chair One camping chair. A couple of weeks earlier I had spent a considerable amount of time in the outdoor gear store Partioaitta in Oulu sitting in one camping chair after another. In the end I chose the Helinox. It was the most expensive of the bunch (99.90€), but also the most comfortable one to sit in.

Chair One in carry bag

I swigged down my morning coffee at the supermarket in Rusko before continuing my way along Kuusamontie towards Kiiminki. I had no need for the camping chair yet, since after every couple of kilometres there were bus shelters with benches to sit on. After Jäälinjärvi (Jääli Lake) my stomach started to rumble. On the right side of the road there was a dry pine forest. I dug out the chair pouch from my backpack. Although I had somewhat familiarized myself with the Chair One already at home, I couldn’t help but be amazed at how light it was. The whole package weighs a little less than 900 grams. With the chair packed in its pouch, the whole pack has the outside dimensions of 35x10x12 cm.

Chair One parts

I opened the zipper on the pouch and dug out the two parts that make up the chair. Assembling the support frame i.e. attaching the chair legs and the seat supports in place was quick. The elastic cords inside the aluminium tubes were very helpful and the parts just snapped together as of their own accord. All that was left to do was to tighten the seating part at all four corners and – Voilà! I sat in the chair a bit hesitantly. The structure is so light that is was difficult to believe in its strength. The material used in the support frame of Chair One is TH72M alloy, which makes the chair both wonderfully light and strong at the same time. These are exactly the attributes that a hiker would appreciate. The same metal is also used in the arches of the best hiking tents. The maximum capacity for Chair One is given as 145 kilos.

Chair One frame

After finishing my outdoor meal I grabbed a coffee at the ABC petrol station in Kiiminki. I also took the opportunity to replenish my drink and chocolate supplies since there would be no ‘refueling points’ between Kiiminki and Haukipudas. The only shop on the way would close its doors before I made it that far. I went past the church in Kiiminki and arrived at Kiiminkijoki (Kiiminki River). The walkway running alongside main road 248 had recently been repaired and resurfaced. I was also able to see the lake better now than a couple of years ago. I met a sturdy man on his bike who stopped to talk with me. He told me he’d seen me with my backpack already before Kiiminki. He asked me if I was training for some kind of competition or had some other strange reason that motivated this long trek. I told him that I’d tried to trudge the triangle trek between Oulu, Kiiminki and Haukipudas twice already, but had had to cut my journey short each time due to various ailments.

After more than an hour and a half my legs were getting tired again. This time I put the Chair One up in a bus shelter. During the day I had gathered experience ‘by the seat of my pants’ of both the hard benches in the bus shelters as well as of the camping chair’s fabric that moulds to body shape. When it comes to sitting comfort the choice between the two is an easy one. Chair One is so comfortable to sit in that it beats even most living room furniture. In Chair One you are seated lower than in regular chairs. Even the bench in the bus shelter was about ten centimetres higher than my backside in the travel chair. According to the manufacturer, the seating height of Chair One is 34 centimetres. At first, getting up from the chair was a bit clumsy. However, it got easier when I started to trust the strength of the chair structure and simply leaned forward enough.

I continued my trek following the Kiiminkijoki (Kiiminki River). Eleven kilometres after Kiiminki the road and the river went their separate ways. I got hungry again, as the day’s journey reached the length of a marathon. I skilfully assembled the chair and placed it in an area covered by lichen. I sat down and finally found a weakness in the chair. The chair legs sank into the lichen and the whole contraption tilted ominously. The Chair One is not suitable for use on soft ground. I moved the chair on harder ground and dug out a sandwich from the backpack. I stretched out my legs and listened to the sounds of the forest. Light summer clouds drifted in the sky.

My legs didn’t feel too fatigued yet. I calculated that I would be home at around midnight. I continued to trek along Haukiväylä leading to Haukipudas. I crossed the Nelostie (main road 4) as well as the railroad and after a few kilometres I turned onto Haukiputaantie towards Oulu. In Kello I gave into my craving and stopped for a pizza and a beer at the Restaurant/Pizzeria Ala Turk. The evening was getting darker. During the last kilometres the soles of my feet were getting sore. I swigged down my evening coffee at Shell Pateniemi. I wasn’t home until at around half past midnight. According to the GPS, the journey to test the new camping chair came to a little less than 67 kilometres. According to the, in this case, more reliable device i.e. the pedometer, the distance was 64 kilometres. I’d finally conquered the challenge that twice before (in 2011 and in 2013) proved too much for me. Thanks to the light and compact camping chair, I was able to have comfortable and strength restoring breaks often enough.

Translated by Anna-Kaisa Tolonen from the original text.

Suomenkielinen kävelyä käsittelevä tietokirjallisuus ja kävelyn filosofia

Frédéric Gros: "Kävelyn filosofiaa"

Ranskalaisen kirjailijan ja filosofin Frédéric Gros’n Kävelyn filosofiaa tarjoaa monta näkökulmaa kävelemiseen. Ei ole samantekevää, taivaltaako pyhiinvaelluksella vai marssiiko mielenosoituksessa, sillä kävelemisen tapa vaikuttaa sekä ruumiiseen että sieluun. Oivaltava ja viihdyttävä teos pohdiskelee myös kuuluisien ajattelijoiden ja taiteilijoiden kävelytapoja, näiden elämään vahvasti eläytyen. Rimbaud käveli raivon vallassa, kun taas Rousseau ja Nietzsche hakeutuivat kävelylle haaveilemaan ja ajattelemaan. Kant puolestaan käveli kotikaupunkinsa läpi joka päivä - aina tismalleen samalla kellonlyömällä. Frédéric Gros on Pariisin yliopiston filosofian professori. Kävelyn filosofiaa on ollut myyntimenestys Ranskassa, ja se on julkaistu myös englanniksi.

Anne Keskitalo: "Tien päällä ja leirissä - Matkanteon kokemuksesta taideteokseksi."

Monet kirjailijat ja runoilijat ovat pohtineet kokemuksen ja kerronnan suhdetta, ja niiden vuorovaikutteinen suhde on myös tämän kirjan keskiössä. Teoksessa analysoidaan esittämisjärjestelmiä, joilla matkanteon kokemuskerroksista rakennetaan taideteos. Työssä tarkastellaan Timo Vartiaisen ja Jussi Kiven taideteoksia. Heidän teoksensa on rinnastettu kulttuurihistoriallisten matkaajatyyppien eli tutkimusmatkailijan, flanöörin, turistin, taiteilijan ja eräretkeilijän käyttämiin kuvaustapoihin. Toisena taideteosten vertailukohteena on ollut tutkimuksessa kehitelty kokeellinen kävelymetodi. Näin matkantekoa ja sen esittämistä on jäsennetty työssä sekä kulttuurisina merkityksinä että taideteoksen luonnetta tarkastellen ja siihen eläytyen. Taiteilijoiden matkantekoon nähdään liittyvän tietoista ja tavoitteelista toimintaa. Kävely- ja liftausmatkan sekä metsäretken kerronnalla on siten vankka sidos sekä nykytaiteen käytäntöihin että matkakerronnan perinteeseen.

Vasili Sleptsov: "Ensimmäinen oppitunti"

Ensimmäinen oppitunti aloittaa venäläisen radikaalikirjailija Vasili Sleptsovin (1836-1878) tutkimusmatkan Moskovan ulkopuoliselle maaseudulle tutkimaan pienteollisuutta ja kansanelämää. ”Mutta kaikki värisävyt kylmenivät äkisti, kuten taidemaalarit sanova, kaikkeen tuli jokin harmaus…” Naiivisti suunniteltu matka muuttua pian jalkapatikasta hevoskyydiksi eikä haastattelutekniikkakaan oikein toimi. Riemastuttavan absurdi antikliimaksi täydentyy suomentaja Martti Anhavan osuvalla jälkisanalla.

Robert Louis Stevenson: "Kävelyretkistä"

Skotlantilainen romaanin klassikko Robert Louis Stevenson (1850-1894) oli myös mainio esseisti. Kirjan kolme esseetä luotaavat kävelemisen filosofiaa ja maisemaestetiikkaa polveillen parhaaseen brittityyliin moniin suuntiin ja tiineesti – oli sitten kyse piipunpoltosta, kontemplaatiosta tai kulttuurihistoriasta kaikessa laajuudessaan. ”Ei voi aavistaa, miten loppumattoman pitkään jatkuu suvipäivä, jos sillä ei ole muuta mittaa kuin nälkä eikä muuta päätepistettä kuin uneliaisuus.” Kävelyretkistä on maltillisen kävelijän leppeän valohämyisen illan paras palkinto.

Minna Stolt & Riitta Saarikoski (toim.): "Terveet jalat"

Terveet jalat -kirja sisältää tutkimustietoon perustuvia ohjeita jalkojen omahoidosta. Kirjan 6., uudistetussa painoksessa sisältö on tarkistettu ja muokattu kauttaaltaan. Hyvien kenkien ominaisuudet sekä kevytjalkineiden ja paljasjalkakävelyn merkitys sekä erilaisten harjoitteiden merkitys jalkaterveyden edistämisessä on tuotu monipuolisesti esille.

Terveet jalat tuo esille jalkaterveyden merkityksen osana ihmisen kokonaisterveyttä. Kehon tasapainoista kuormittamista ja käyttöä kannattaa harjoitella, koska siten voi ehkäistä ja hoitaa monia alaraajojen ja jalkaterien vaivoja. Jalkaterveyden perusasioita ovat myös jalkojen ja koko kehon hyvinvointia tukevat hyvät ja sopivan kokoiset kengät, lievien jalkavaivojen omatoiminen hoito ja tarvittaessa hakeutuminen jalkaterapiaan.

Henry David Thoreau: "Kävelemisen taito"

Kävelemisen taito on amerikkalaisen luonnonfilosofin Henry David Thoreaun (1817-62) luonnon villeyden ja kuljeskelun taidon ylistys. Thoreau kirjoittaa ihmisestä, yhteisöstä sekä näiden suhteesta luontoon. Kävelemisen taito on puolustuspuhe ihmisen ja luonnon ykseydelle ja luonnolliselle vapaudelle. Thoreau tunnetaan yhteiskuntakriitikkona, runoilijana, filosofina ja kiihkeänä kansalaisoikeuksien puolustajana. Hänen suurin rakkauden kohteesa oli kuitenkin luonto ja luonnollinen vapaus, joka ihmiseltä uhkaa nykyään kadota yhteiskunnan syövereihin. Kävelemisen taito on viehättävä kartta päämäärättömään luonnossa kuljeskeluun ja vapauteen. "Kenties meidän tulisi lähteä lyhimmällekin kävelylle kuolemattoman seikkailun hengessä, koskaan palaamatta, valmiina lähettämään vain palsamoidut sydämemme maallisina jäännöksinä takaisin hylättyyn valtakuntaamme."

Jyrki Vainonen: "Askelia"

Kuljeskelua kaupungissa vai mietiskelyä metsäpolulla? Omista ja toisten kulkijoiden askelista syntyy kiehtovia, risteileviä polkuja. Jyrki Vainosen esseissä paikat ja maisemat vaihtuvat. Vainonen päätyy muun muassa Länsi-Afrikkaan, Irlantiin, Tampereen Pyynikinharjulle ja Kymenlaaksoon. Askeleet vievät myös syvälle muistoihin, menneeseen aikaan. Lopulta päädytään puutarhan kautta kävelemään hautausmaan vanhojen puiden alle. Matkakumppaneikseen näiden esseiden lukija saa niin historiallisia henkilöitä kuin kaunokirjallisuuden hahmoja. Heitä kaikkia yhdistää yksi asia: viehtymys kävelemiseen.

Suomenkielisiä matkakertomuksia pitkiltä vaelluksilta

Daniel Besace: "Valtameri"

Daniel Besace, nizzalainen työtön, rahaton ja rakkaudeton mies, sai kuulla että hänen isänsä oli kuollut Polynesiassa, 18000 kilometrin päässä. Daniel ei edes tiennyt tämän olleen sairaalassa. Vastauksena surulle, käsittämättömälle kuoleman kokemukselle ja umpikujaan ajautuneelle elämälle Daniel lähti kävelemään. Besace käveli pitkin Länsi-Ranskan hiekkarantoja ja entisiä "tullimiespolkuja", jotka nousevat, laskevat ja kiemurtelevat pitkin Bretagnen rannikkoa. Matkansa aikana Besace elelee niukasti, syö halvinta ruokaa ja nukkuu milloin missäkin, pystyttäen telttansa dyynien tai kallioiden suojaan tai puun alle. Niukkuus ja pitkä matka antavat tilaa kaiken vastaanottamiselle sellaisenaan. Kulkiessaan hän kohtaa paitsi merta, hiekkaa, lintuja, laivoja ja kanssaihmisiä myös kuoleman: kalan raatoina, tyhjinä simpukankuorina ja muistoina isästä. Daniel Besace (s.1970) on entinen laivan perämies, nykyään pienkustantaja ja kirjailija.

Antti Holopainen: "Kävellen läpi Suomen ja Vienan Karjalan 64 päivässä"

Neljä henkilöä kaksi naista ja kaksi miestä lähtivät 5. kesäkuuta Elias Lönnrotin syntymäkodista kävellen läpi Suomen Kainuuseen ja Vienaan Uhtualle Kalevalan piirin keskustaajamaan. Hankkeen vetäjä eläkeläislääkäri Antti Holopainen kokosi matkakertomuksen 192 sivuiseksi kirjaksi. Kirja ei ole vain matkakertomus, vaan tilannearvio suomalaisen maaseudun nykytilasta ja kulttuuri- ja luontomatkailupalvelujen kehittämistarpeista. 180 vuotta sitten Elias Lönnrotin Kalevalaksi kokoama tarina yhdistää suomalaisia ja karjalaisia rajan yli. Kansalliseepoksemme tarinat elävät edelleen sopien matkailijoita puoleensa vetäviksi kertomuksiksi matkailupalvelujemme kansainvälistymisprosessissa. Kirjassa visioidaan tulevaisuutta, jossa saamme Suomen nousuun arktisia mahdollisuuksiamme nykyistä monipuolisemmin hyödyntävänä lännen ja idän rajamailla elävänä kansakuntana. Kirjan on kirjoittanut yksi koko tuhat kilometrisen matkan  kävelleistä, eläkeläislääkäri ja osuuskunnan toimitusjohtaja Antti Holopainen. Kirjan voi tilata täältä.

Raila Marjaana Knuuttila: "Kävely Brysselistä Istanbuliin"

Raila Knuuttila ja Teemu Takatalo kävelivät Brysselistä Istanbuliin, Euroopan geopoliittisesta keskuksesta sen reunalle. Knuuttila kirjoitti Kävelystä tämän teoksen, jonka teksti ja kuvat ovat luettavissa selontekona pyhiinvaelluksesta, protestimarssista tai taiteellisesta tutkimuksesta. Aalto-yliopiston Taiteen laitoksen opinnäytetyöksi valmistunut Kävely Brysselistä Istanbuliin on mysteeriä ja ääretöntä tavoittava, kiehtova ja syvästi koskettava lukuelämys.

"...teos lähestyy taiteen henkistä ja eksistentiaalista tehtävää elämän merkityksen pohtijana ja muokkaajana; tehtävä ei ole mitenkään helppo, ja siksi siinä onnistuminen niin vakuuttavasti kuin nyt tapahtuu on erityisen huomionarvoista. Teksti onnistuu siinä, missä kertoja kertoo Kävelyn onnistuneen: luomaan uutta henkeä ja kokemuksellista syvyyttä taiteellisen toiminnan ja jopa niinkin kuivan välineen kuin tekstin avulla." - Tere Vadén, filosofi

"Tämä on konkreettista Euroopan tutkimista, välineinä oma ajattelu ja ruumis. Rikkaan sivistynyt ja oppinut ote kuljettaa lukijaa, joka alkaa toivomaan että tästä tehtäisiin kirja." - Max Ryynänen

Erkki Lampén: "Neljä retkeä läpi Suomen - Kävellen, pyöräillen, hiihtäen, meloen"

Erkki Lampén teki neljä retkeä Suomen päästä päähän lihasvoimin: kävellen, pyöräillen, hiihtäen ja meloen. Siinä oli aikaa pohtia elämän peruskysymyksiä. "Neljäkymmentä vuotta täytettyäni en ollut löytänyt rakkautta enkä Jumalaa, minulla ei ollut perhettä, ja kirjava ammatillinen urani koostui katkelmista, jotka eivät vastanneet kysymykseen, mikä minusta tulee isona. Eräällä kävelyretkellä minulle valkeni, että haluan kävellä Helsingistä Jäämerelle." Kirja rakentuu päiväkirjamerkinnöille olematta silti pelkkiä arkisia muistiinpanoja. Erkki Lampén havainnoi ympäristöään tarkasti, piirtää monipuolista Suomi-kuvaa ja kommentoi terävästi maailman ilmiöitä - välillä hauskasti ja herkullista itseironiaa viljellen. Kirja on samalla kertaa antoisa retkiselostus ja keski-ikäisen miehen oman sielunelämän syväkartoitus.

Elias Lönnrot: "Vaeltaja. Muistelmia jalkamatkalta Hämeestä, Savosta ja Karjalasta 1828"

Elias Lönnrotin ensimmäinen runonkeruuretki Itä-Suomeen alkaa Sammatista ja jatkuu aina Valamoon ja Nurmekseen saakka päättyen lopulta Kuopion ja Tampereen kautta Laukkoon. Lönnrot halusi "nähdä laajemmin omaa maata, oppia tuntemaan sen kieltä eri murteiden mukaan, mutta varsinkin koota sen merkillisen ja kauniin kansanrunouden tuotteita". Hauskat vierailut monien tuttavien luona viivyttivät matkantekoa. Lönnrot poikkeaa pitäjien pappiloihin, jolloin runojen keruu jää sivuasiaksi, mutta kävijä saa kyllä kuulla ja kokea paljon muuta.

Lars Monsen: "Vaellus halki Alaskan"

Tämä kirja on jännittävä matkakertomus noin kymmenen kuukauden patikkamatkasta halki Alaskan. Matkan aikana luonto näyttää niin kauneutensa kuin ankaruutensa. Runsas kuvitus ja värikäs kerronta tempaavat lukijan mukaan unohtumattomaan seikkailuun. ”Sormet kohmettuvat ja käyvät valkoisiksi hetkessä, mutta jatkan puristamista. Kovempaa, aina vain kovempaa, kunnes [spriipullon] korkki viimein läjähtää auki. Keittimeen tipahtaa jäätynyt spriimöykky, jota tuskin erotan, koska ilma on täynnä hengityshuurua. Sormeni ovat nyt niin koppurat, että pystyn tuskin ottamaan tulitikun rasiasta. Ajattelen mitä seuraa, jollen saa tuohon helskutin rautatörppöön tulta, ja pelko vihlaisee mieltäni. Kovan ponnistelun jälkeen saa 10–12 amerikkalaisesta erikoistikusta muodostamani mininuotio spriin sulamaan ja viimein syttymään. Priimuskeittimen suhina ei ole kuulostanut koskaan yhtä kauniilta.” Lars Monsen on norjalainen toimittaja ja seikkailija, joka on tehnyt monia eräretkiä muun muassa Kanadassa ja Pohjoiskalotissa.

John Muir: "Pitkä kävely Meksikonlahdelle"

Tämä teos on kuvaus seikkailusta, joka oli alkusoittoa John Muirin elämän mittaiselle löytöretkelle. Kirja kertoo kävelymatkasta, jonka Muir teki vuonna 1867. Hän kulki jalan Indianasta Kentuckyn, Tennesseen, Pohjois-Carolinan, Georgian ja Floridan halki aina Meksikonlahden rannikolle. Muir kirjoittaa ihastuttavalla tyylillään matkallaan kohtaamastaan luonnosta, kylistä ja kaupungeista ja niiden asukkaista.

Muir kulki matkoillaan jalan ja kevyesti varustautuneena - "vain hieman teetä ja leipää repussaan". Hän tunsi syvää yhteyttä luontoon ja kuvaa tätä suhdetta usein uskonnollisin termein kokemuksena pyhästä, ylimaallisesta harmoniasta. Teoksessa Muirin syvä luonnontuntemus yhdistyy kaunokirjalliseen imlaisuvoimaan avaten lukijan eteen ihmeellisen näkymän luontoon ja luonnollisuuteen. Nykymaailman kamppaillessa tuhoutuvan luonnon ja ihmisten alati kasvavan kiireen keskellä Muirin tekstit ovat ajankohtaisempia kuin koskaan.

John Muir (1838-1914) on kiistatta yksi merkittävimmistä amerikkalaisista luontokirjailijoista ja -filosofeista vaikka onkin jäänyt erityisesti kotimaansa ulkopuolella Emersonia ja Thoreauta tuntemattomammaksi. Muiria pidetään myös luonnonsuojelun isänäi - vuonna 1892 hän perusti Sierra Clubin, Yhdysvaltojen ensimmäisen ruohonjuuritason ympäristöjärjestön. Nykyisin tällä Yhdysvaltojen suurimmalla ympäristöjärjestöllä on reilusti yli miljoona jäsentä. Muirin teoksia ei ole aiemmin ilmestynyt suomeksi.

Per ja Bjœrn Simonsen: "Kesytön erämaa - vaellus Norjan halki"

Kesällä 2006 veljekset Per ja Bjorn Simonsen päättävät lähteä vaeltamaan Norjan halki pohjoisesta etelään ja takaisin. Eränkävijäesikuviensa Lars Monsenin ja Trond Stromdahlin tavoin veljekset varaavat hyvin aikaa matkalle. He haluavat kokea uusia asioita, maata selällään kanervikossa, istuksia nuotion ääressä, testailla perhovapojaan tai jäädä vaikka aloilleen yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi, jos siltä tuntuu. Luontoelämykset ovat suurenmoisia, rasitusta ei voi välttää ja veljesten polulle sattuu monia mielenkiintoisia ihmisiä. Yllätykseksi lunta ei ensin olekaan riittävästi ja järvet jäätyvät myöhään. Vaeltajat jäävät sään vangeiksi moneksi päiväksi. Kaksikon parhaita eväitä erämaassa ovat omalaatuinen, ehtymätön huumorintaju, sopivan reipas kilpailuhenki ja kyky kääntää negatiiviset kokemukset positiivisiksi. ”Luonnossa tulee monta kertaa tunne, että juuri siinä paikassa ja juuri sillä hetkellä on niin kaunista kuin ylipäänsä vain voi olla.”

Robert Louis Stevenson: "Aasin kanssa matkalla Sevennien vuorimaalla"

"Minä en matkusta sen vuoksi että kävisin jossakin vaan matkustamisen itsensä vuoksi. Tärkeintä on olla liikkeellä, oppia tuntemaan elämä kaikkine kipuineen ja vaivoineen, nousta tältä sivistyksemme höyhenvuoteelta ja tuntea jalkojemme alla maapallon kova graniitti ja teräväsärmäiset piikivet.” Vuonna 1878 Robert Louis Stevenson pakeni monia vaikeuksiaan – terveysongelmia, piinaavaa rakkaussuhdetta, rahattomuutta – lähtemällä Ranskaan vaellusretkelle Sevennien vuoristoon. Matkaseurana ja kuormajuhtana hänellä oli itsepäinen aasi nimeltä Modestine. Matkalla Stevenson piti päiväkirjaa, jonka pohjalta hän kirjoitti Aasin kanssa matkalla Sevennien vuorimaalla, nautittavan kuvauksen tämän syrjäisen seudun maisemista ja ihmisistä.

Cheryl Strayed: "Villi vaellus"

Cheryl on tottunut elämään eri lailla kuin muut. Hänen perheensä on kasvattanut itse ruokansa ja elänyt hyvin maanläheistä elämää aina siihen saakka, kun perheen äiti menehtyy keuhkosyöpään 45-vuotiaana. Vahvat perhesiteet katkeavat, ja 22-vuotias Cheryl jää ajelehtimaan tyhjän päälle. Nähdessään mainoksen Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvasta ­Pacific Crest Trailin vaellusreitistä hän tekee elämänsä impulsiivisimman päätöksen. Hän päättää kävellä Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvaa vaellusreittiä sadan päivän ajan seuranaan vain hirviömäisiin mittoihin paisunut rinkkansa. Kuvitelmat sielukkaasta itsensä etsimisestä ja meditatiivizsen eteerisistä iltahetkistä vaihtuvat lihaskipuun, hiertymiin ja kovaan fyysiseen väsymykseen. Kuitenkin kehon vahvistuessa myös mieli vahvistuu, eikä hän jää rypemään menneeseen vaan suuntaa päättäväisesti eteenpäin, askel askeleelta. Villi vaellus on vakuuttanut lukijansa.

Reese Witherspoon on ostanut tarinan elokuvaoikeudet, ja Oprah nosti sen kirjalistansa kärkeen. Se on ollut Yhdysvaltojen bestsellerlistojen kärjessä kuukausia, ja käännösoikeudet on myyty 18 maahan. Cheryl vaelsi 1100 mailin mittaisen reittinsä vuonna 1995, ja tätä nykyä hän elää Portlandissa miehensä, elokuvaohjaaja Brian Lindstromin ja heidän kahden lapsensa kanssa. Yhdysvalloissa Cheryl tunnetaan myös suositusta kolumnistaan Dear Sugar.

Timo Tuomi: "Jalan halki Ranskan"

Säädä nojatuolisi tyynyt mukavaan asentoon ja lähde patikkamatkalle ranskalaisen maaseudun alaville viinimaille ja kirpeänraikkaaseen vuoristoon. Haista kesäsateiden jälkeinen tuoksujen tulvahdus, kuule hento poksahdus, kun majatalon isäntä avaa illalla pullollisen paikallista punaviiniä ja maistele emännän valmistamaa, rapein munuaisviipalein ryyditettyä salaattia uunituoreen patongin kera. Timo Tuomen kirja on kaikkiin aisteihin vetoava kuvaus kävelyretkestä läpi Ranskan, joskus suorinta tietä, monesti kiertotietä ja välillä harhapolkuja pitkin.


Camino de Santiago -pyhiinvaellusreittiin liittyvät matkakertomukset ja tietokirjat löytyvät täältä.

Camino de Santiago - Suomenkielistä kertomakirjallisuutta

Paulo Coelho: "Pyhiinvaellus"

Paulo Coelhon esikoisromaani Pyhiinvaellus julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1987. Se on tarina Coelhon pyhiinvaellusmatkasta Santiago de Compostelaan Espanjaan. Matkasta tulee käänteentekevä kokemus, ja Coelho kokee sisäisen muutoksen oppiessaan tuntemaan totuuden elämän yksinkertaisuuden kautta. Hän päättää sitoutua kirjailijanuraansa ja jakaa sisäisen kokemuksensa lukijoidensa kanssa. Pyhiinvaellus on merkittävä teos Paulo Coelhon uralla: se on Alkemistin edeltäjä ja teos, jossa tiivistyy tämän rakastetun kirjailijan humaani filosofia.

Mirja Karna: "Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä"

Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä on romaani syvän onnellisuuden etsinnästä, ihmissuhteista, rakkaudesta, henkisestä kasvusta ja kävelemisestä. Kirjan mukaansatempaava tarina vie lukijan Valamon luostarin kautta Etelä-Ranskassa sijaitsevalle Le Puyin -pyhiinvaellusreitille.Vuonna 2005 Mirja Kärnä näki unen, jossa hänelle annettiin kirjan nimi Julia Bickwilke: Neljä valkoista koiraa. Etsittyään vuosia tuloksetta sen nimistä kirjaa, Kärnä alkoi ajatella, että ehkä kirja tulee fyysiselle tasolle hänen kauttaan. Lopulta teos sai innoituksensa neljän pitkän kävelyn aikana, joista viimeisin oli seitsemän kuukauden kävely Suomesta Espanjaan. Sonkajärveläinen Mirja Kärnä (34) on kävelijä, luennoitsija ja luova yrittäjä, joka seuraa sydäntään ja tekee sitä mitä rakastaa. Kärnä on kävellyt useita pitkiä vaelluksia eri puolilla Eurooppaa etsien syvää onnellisuutta. Vuosina 2013-2014 Kärnä käveli 3 650 kilometriä Suomesta Espanjaan. Luovuuttaan ja intuitiotaan jokapäiväi- sessä elämässään käyttävä Kärnä on ollut aina kiinnostunut henkisyydestä. Hän on myös tuottanut ja markkinoinut kulttuurialan tapahtumia ja opettanut luovuutta improvisaation keinoin. Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä on Kärnän esikoisteos.

Timo Krogerus: "Jaakopin tie - Pyhiinvaellustarina keskiajalta"

Jaakopilla oli tosi hätä. Hirttämisen vielä kestäisi. Hän oli nähnyt, kun rälssitilan metsästä hirven tappanut tilaton oli vedetty puuhun verekseltään. Salametsästäjä ei ollut pitkään sätkinyt köyden päässä. Melko pian olivat jalat käpristyneet koukkuun, kieli tunkeutunut suusta, ja silmät pulpahtaneet ulos. Korppien oli ollut helppo kuopaista ensitöikseen ne uhrin päästä. Tuokion kitumisen jälkeen narun jatkoksi vedetty oli kuollut kuin kivi. Sieluparka oli tietenkin lentänyt hetsiltään kiirastuleen. Hirven salakaadosta taisi saada muutaman sata vuotta, mutta huorinteko oli paljon julmempi juttu. Kuohimista Jaakoppi ei kuitenkaan tahtonut kokea. Hän saattoi jo tuntea kuoharin kourat ja raudan jalkovälissään. Ei! Mitä tahansa muuta, mutta sitä ei hänelle tehtäisi elävänä.

Cecilia Samartin: "Senor Peregrino"

Jamilet on nuori meksikolainen nainen, jonka elämää varjostaa valtava syntymämerkki. Jamiletin kotikylän asukkaat karttavat häntä, koska pitävät verenpunaista merkkiä paholaisen kädenjälkenä. Tyttö pakenee ahdasmielisestä yhteisöstä Yhdysvaltoihin ja alkaa työskennellä määrätietoisesti unelmansa eteen: hän haluaa poistattaa syntymämerkkinsä ja olla kuin kaikki muutkin.Jamilet pääsee töihin mielisairaalaan ja saa hoidettavakseen pahansisuisen herra Peregrinon, vanhan espanjalaismiehen jonka kanssa kukaan ei tule toimeen. Pikkuhiljaa nämä kaksi siirtolaista ystävystyvät, ja heidän välilleen muodostuva yhteys hoitaa molempien haavoja tehokkaammin kuin mitkään lääkkeet. Kun herra Peregrino kertoo elämäntarinaansa, Jamilet tekee matkaa itseensä ja etsii sitä tyttöä, joka olisi ollut ilman rujoa kauneusvirhettään.Samartin on kertonut koskettavan tarinan toivosta, rakkaudesta ja kauneudesta. Kirjan henkilöhahmot ovat riipaisevan todentuntuisia ja eläviä vikoineen ja oikkuineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Senor Peregrino ei ole kirja suurista teoista; se on kertomus pienten ihmisten pienistä tarinoista, joiden merkitystä ei mitata numeroilla vaan sydämellä.

Cecilia Samartin: "La Peregrina"

La Peregrina on itsenäinen jatko-osa Cecilia Samartinin menestysromaanille Senor Peregrino, ja Peregrino-trilogian toinen osa. Kirja vie lukijat mieleenpainuvalle matkalle kauniiseen ja dramaattiseen Espanjaan. Nuori ja kaunis meksikolaisnainen Jamilet on jättänyt kotimaansa Meksikon ja muuttanut paremman elämän toivossa Los Angelesiin. Hän haluaa päästä eroon verenpunaisesta syntymämerkistään, joka varjostaa hänen elämäänsä. Uudessa kotimaassaan Jamilet on ystävystynyt vanhan ja karismaattisen herra Peregrinon kanssa. Miehestä on tullut tytölle läheinen, melkein kuin isoisä. Tarinat miehen menneisyydestä ovat herättäneet Jamiletin uteliaisuuden. Mitä herra Peregrinolle ja tämän suurelle rakkaudelle lopulta tapahtui? Vuosikymmeniä aikaisemmin pienessä espanjalaiskylässä asui Rosa-niminen nuori tyttö. Eräänä päivänä kylän torilla tapahtuu jotain, mikä saa tytön pakenemaan kotikaupungistaan ja liittymään mustalaisten joukkoon. Häpeä ja syyllisyys estävät häntä palaamasta kotiinsa. Rosa otetaan mustalaisyhteisöön avosylin vastaan, ja pian tytön erityislahjat huomataan. La Peregrina on lumoava tarina kahdesta kauniista naisesta, joilla on molemmilla suuri salaisuus kannettavanaan. Salaisuus, jonka merkitys on arjen ymmärrystä suurempi.

Cecilia Samartin: "Los Peregrinos"

Unohtumaton tarina rohkeudesta, kauneudesta ja rakkauden voimasta! Peregrino-trilogian päätösosa vie lukijan Santiage de Compostelaan. Alku on dramaattinen: sekä Jamilet että herra Peregrino ovat sairaalassa koomassa, eivätkö Rosa, Carmen, Eddie ja Tomas voi kuin odottaa. Rosa siirrättää potilaat yhteiseen huoneeseen, sillä heitä kaikkia uhkaava vaara ei vieläkään ole ohi. Helpottaakseen odottajien tuskaa Rosa turvautuu tarinoiden parantavaan voimaan. Legenda Sinisestä ruususta kuljettaa kuulijat kauas menneisyyteen, joka liittyy odottamattomalla tavalla Jamiletin tulevaisuuteen ja myös Rosan omaan tarinaan...

Raija-Liisa Viirret: "Toinen avain"

On toukokuu. Laura elää huoneessa, johon hänellä ei ole avainta. Avain on sisarella, joka pistäytyy usein Lauran luona. Sisartaan enemmän Laura odottaa entistä miesystäväänsä, espanjalaista Joaquíniä, joka on tulossa konferenssimatkalle Suomeen. Laura on kohdannut hänet vuosia aiemmin Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmatkan jälkeen, ja päätynyt silloin asumaan tämän luokse Zaragozaan. Odottaessaan Laura käy läpi suhdettaan Joaquíniin, jolta hän on salannut lapsuutensa valkoisen sairaalahuoneen. Nykyhetken huoneessakin Laura toipuu sairaalassa tehdystä jalkaleikkauksesta. Hän tutustuu sisaren uuteen miesystävään, jolla on myös toiveita Lauran suhteen. Romaanissa käsitellään itseohjautuvuutta ja kesken jättämisen tematiikkaa. Ytimeltään romaanissa on kysymys vapaudesta: onko vapaus rajoitusten poistamista vai kiinnekohtien saamista elämään ja sitä kautta itsensä toteuttamista. Romaania voi lukea matkakertomuksena, rakkauskertomuksena tai sairauskertomuksena. Kerronta liukuu nykytilan huoneesta vuoroin Espanjaan Santiagon tien kulkemiseen ja Joaquínin viiteen huoneeseen, vuoroin lapsuuden valkoiseen huoneeseen. Vaikka kerronta etenee nopeatempoisesti ja rytmikkäästi, teosta leimaa unenomainen tenho.

Katso myös Camino de Santiago -pyhiinvaellusreittiin liittyvät matkakertomukset ja tietokirjat täältä.

Camino de Santiago - Suomenkieliset matkakertomukset ja tietokirjat

Birgitta Björn: "Onnellisesti perille - Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan"

Nainen, jonka hartiat eivät kestä talvitakin painoa, haikailee kävelystä pyhiinvaellusreitille Espanjaan. Kaikki todennäköisyydet ovat matkaa vastaan, sillä vain kerran hän on kävellyt yhtäjaksoisesti 15 kilometriä. Ja rinkkaan hän tutustui viiden minuutin ajan todetakseen, että u-käännös ja kotiin palaaminen on parempi vaihtoehto kuin taakan kantaminen. Järkisyistä huolimatta vaelluskuume ei laannu. Miehen vanhat vaelluskuvat ovat piirtyneet naisen verkkokalvoille. Samoin TV tuntuu näyttävän pelkkiä pyhiinvaellussarjoja. Kun työpaikalla tulee mahdollisuus pitää kesä vapaata, nainen sulkee korvansa omilta epäileviltä ajatuksiltaan ja hiljaa, kuin salaa itseltään, kuiskaa miehelleen: "Kuule, haluaisin niin kovasti lähteä kävelemään Santiago de Compostelaan. Siinä on vain pari muttaa. Haluaisitkos sinä lähteä mukaani matkalle? Ja haluaisitkos kantaa minunkin tavarani, koska kroppani ei kantamista kestä?" Mies lupautuu auliisti ja näin tämä tarina alkaa... Kirjan kotisivut

Heli & Mikko von Bruun: "Linnunradan tiellä - Pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan"

Kaksi vaeltajaa kulkee kohti Santiago de Compostelaa. Toinen heistä on vaeltanut reitillä lukemattomia kertoja, toinen lähtee ensimmäistä kertaa matkaan. Mitä heidän mielessään liikkuu? Miten ikiaikainen pyhiinvaellusreitti vaikuttaa heidän elämäänsä ja persoonaansa niinä päivinä ja viikkoina, joina he aamusta iltaan kulkevat yhdessä? Santiagon tie, Linnunradan tie, ei ole mikä tahansa tie tai polku. Vuosisatojen aikana tietä ovat vaeltaneet lukemattomat itseään, elämäänsä ja Jumalaa etsivät ihmiset. Jotain heistä kaikista on jäänyt niihin askeliin, joita tämän päivän kulkija seuraa. Siksi kokemus on jokaiselle vaeltajalle ainutlaatuinen, yksilöllinen ja samalla koko ihmiskunnalle yhteinen.

Kalle Elonheimo: "Pieni pyhiinvaelluskirja"

Pyhiinvaelluksesta on tullut yhä suositumpi tapa etsiä rauhoittumista ja kosketusta pyhään. Pyhiinvaellukseen liittyy vaeltamisen lisäksi Raamatun lukeminen ja rukouselämä.Käytännönläheinen Pieni pyhiinvaelluskirja sisältää rukoushetkien kaavat kaikkiin pyhiinvaelluspäiviin alkaen kotoa lähtemisestä ja matkaan siunaamisesta päättyen määränpäähän saapumiseen ja kotiin palaamiseen. Siinä on myös psalmeja, muita Raamatun tekstejä sekä virsiä. Lisäksi se tarjoaa katsauksen kristillisten pyhiinvaellusten historiaan sekä ohjeita pyhiinvaelluksen järjestäjälle ja vaeltamaan valmistautuvalle. Pieni pyhiinvaelluskirja sopii vaeltajan taskuun ja pyhiinvaelluksen järjestäjän työpöydälle. Ekumeenista hartausaineistoa voi soveltaa myös seurakuntatyössä, erityisesti retkillä ja leireillä. Kirja on vuonna 2003 ilmestyneen teoksen 2., laajennettu laitos.

Carl Jacob Gardberg: "Santiago de Compostela - Matka apostoli Jaakobin haudalle"

Vuoden 813 tienoilla, kun maurit marssivat Pohjois-Espanjan kristittyjä vastaan, erakko nimeltä Pelagius näki unessaan kummallisen näyn. Tähdet loistivat kirkkaina, ja erityisen kirkas tähti näkyi Ullajoen rannalla kasvavan tammen yllä. änet kertoivat unessa Pelagiukselle, että tammi kasvoi apostoli Jaakobin pyhäinjäännösten päällä. Paikalle alkoi pian saapua pyhiinvaeltajia kaikkialta Euroopasta. Vaeltajat saivat matkallaan uudenlaisia vaikutteita, jotka koskivat mm. taidetta ja kaupankäyntiä. Monet apostoli Jaakobia esittävät puuveistokset myös Suomen ja Ruotsin keskiaikaisissa kirkoissa on tehty luultavasti sellaisten henkilöiden aloitteesta, jotka ovat matkanneet pyhiinvaeltajina Santiagoon. Carl Jacob Gardberg kuvaa Etelä-Ranskan ja Pohjois-Espanjan keskiaikaisia vaellusreittejä - unohtamatta kuitenkaan nykyajan nähtävyyksiä. Pohjoismaisesta näkökulmasta kirjoitettu kiehtova matkakuvaus on samalla matka keskiajan kulttuurihistoriaan.

Erkki Hautaniemi: "Pieni pyhiinvaellus Pyhän Jaakobin tiellä : arvojen ja asenteiden pohdintaa matkalla Santiago de Compostelaan"

Martti Issakainen: "Jaakon tiellä - Santiagon vaeltajan päiväkirja"

Pyhän Jaakon tie on Euroopan suosituin pyhiinvaellusreitti. Joka vuosi kohti Santiago de Compostelaa Espanjan Galician maakunnassa vaeltaa noin 150 000 pyhiinvaeltajaa. Martti Issakainen on heistä yksi. Harharetkineen matkaa kertyi hänelle liki 850 kilometriä. Päiväkirjanomaisessa kertomuksessaan hän kuvaa hengellistä ja maallista taivallustaan, matkalla herääviä tuntoja ja mietteitä, kokemuksia ja vaikutelmia. Vaatimattomasti varustellut majapaikat, satojen kilometrien taivallus ja tämän kaiken jakaminen toisten ihmisten kanssa tuo takaisin perusasioiden äärelle. "Lopulta ymmärrän, että koko elämäni on pyhiinvaellusta", Issakainen toteaa matkansa päättyessä.

Kati Jansa: "Pyhiinvaellus"

Mitä on pyhiinvaellus? Mikä on liikkeen ja rukouksen yhteys? Pitääkö pyhiinvaellusta varten matkustaa Espanjaan vai kelpaako lähiökirkon takapiha? Pyhiinvaellus on monipuolinen matkaopas pyhiinvaellukselle. Se lähtee vaeltamisen perusteista, kertoo erilaisista reiteistä ja tavoista toteuttaa pyhiinvaellus sekä antaa esimerkkejä vaellukselle sopivista lauluista ja rukouksista. Kirjan lähtökohtana on, että pyhiinvaellukset sopivat kaikenikäisille, ja siksi myös lapset, nuoret ja perheet on huomioitu.

Mauri Joutjärvi: "Apostolin kyydillä pyhien polkuja"

Mauri Joutjärvi: "Camino Portugués: Porto - Santiago de Compostela 10.-25. huhtikuuta 2012"

Liisa Jäppinen & Pirkko Vekkeli: "Tätinä taipaleella - Erilainen vaellus Santiago de Compostelaan"

Kaksi aikuista naista tapaavat ja tekevät viidessä minuutissa päätöksen lähteä yhteiselle vaellukselle Espanjan legendaariselle Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille. Matkoilla tuore kumppanuus syvenee ystävyydeksi, yhdessä jaettujen koettelemusten ja elämysten myötä. Santiagon tietä, Pyhän Jaakon polkua, on kuljettu jo yli tuhat vuotta. Pyhiinvaellusreittejä on useita, mutta niistä suosituin on liki 800 kilometriä pitkä, historialtaan kiehtova ja maisemiltaan poikkeuksellisen kaunis Camino Frances, Pyreneiltä lähtevä "ranskalainen reitti", joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Vaikka keltaisilla nuolilla tai simpukan kuvilla merkityllä vaellusreitillä on määränpää, näiden naisten varsinainen tavoite ei ole saapua perille Santiago de Compostelaan. Tarkoitus on itse vaellus. Sen he tekevät etappeina neljänä eri vuonna. Toki he päätyvät Santiago de Compostelaan, kaksikin kertaa. Erilaiseksi tämän vaelluksen tekee vaeltajien asenne: ei ole tarpeen paahtaa kymmeniä kilometrejä päivässä jalat rakoilla ja tuskan hiki otsalla. Vähempikin riittää, matkan voi tehdä voimiensa mukaan ja siitä nauttiminen on sallittu. Naiset kulkevat hitaasti, pysähtyvät ihmettelemään ja ihastelemaan näkemäänsä, ottavat upeista maisemista ja historiasta kaiken irti. Välillä he istuskelevat vuoristoniityillä tai metsäpurojen partaalla piirtelemässä, syömässä eväitään tai jopa ottamassa nokoset. Pohjois-Espanjan kauniit ja valloittavat kaupungitkin ansaitsevat läpijuoksua syvällisemmän tutustumisen. Herkullisesti kuvitettu ja elämyksellisesti kirjoitettu Liisa Jäppisen ja Pirkko Vekkelin teos vie lukijan erilaiselle vaellusmatkalle, keskelle elävää historiaa ja mielenkiintoisia kohtaamisia.

Sinikka Kallio-Visapää: "Santiagon simpukka - Matkaesseitä ja kuvasarjoja Espanjasta"

Sari Katajala-Peltomaa, Christian Krötzl & Marjo Meriluoto-Jaakkola (toim.): "Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla"

Keskiajalla lähes jokainen kristitty osallistui ainakin kerran elämässään pyhiinvaellukselle. Myös suomalaisia toivioretkeläisiä matkasi Euroopan toiselle puolelle Santiago de Compostelaan, Roomaan ja Jerusalemiin. Suositumpia olivat kuitenkin lähempänä sijaitsevat kohteet, kuten Turku, Vadstena ja Nidaros. Teos kertoo miksi pyhiinvaellukselle lähdettiin, millaista matkanteko keskiaikaisilla teillä oli, mitä pyhiinvaeltajat matkallaan kokivat ja mikä heitä odotti määränpäässä. Kirjassa tarkastellaan myös vaellusten vaikutusta maailmankuvan avartumiseen kotiseudulla. Kirjoittajat ovat keskiajan tutkimuksen johtavia asiantuntijoita. Teos julkaistiin yhteistyössä Museokeskus Vapriikin kanssa, ja se liittyy alkuvuodesta 2015 Vapriikissa avautuvaan samanteemaiseen näyttelyyn.

Pentti Korpela: "Pakana pyhiinvaelluksella - Kuusi viikkoa Jaakopintiellä"

Camino Santiago on suuri seikkailu, jollaisen kokee vain kerran elämässään. Se on legendaarinen vaellusreitti, jolle mahtuu yhtä monta tarinaa kuin vaeltajaakin. Suomalaismiehen 900 kilometrin taival vie Etelä-Ranskasta Espanjan läpi Atlantin rannikolle. Mies tapaa pyhiinvaeltajia Aasiasta Amerikkaan. Hän tarkkailee heidän tapojaan ja kuuntelee heidän ajatuksiaan. Korpela kertoo avoimesti itsestään ja polulla tapaamistaan ihmisistä. Kulkijan kertomus rönsyilee moneen suuntaan. Tekijä tilittää tuntemuksistaan, kuvailee tarkkanäköisesti ja tuorein silmin näkemäänsä, niin katedraalien arkkitehtuuria, kuin luontoa ja maisemia. Kirjoittaja pureutuu historiaan ja nykypäivän elämään Espanjassa. Pyhiinvaeltaja pohtii uskonnollisuutta. Hän näkee ihmiseen kätkeytyvän hyvyyden, mutta myös sen kääntöpuolen tekopyhyyden takana. Matkalla on aikaa miettiä elämän tarkoitusta.Seikkailijan hengessä Korpelalle sattuu ja tapahtuu, eikä kaikki suju aina turvallisesti. Kärsimys uupumuksen, unenpuutteen ja jalkavaivojen muodossa sekä mielihyvä ja ilo hetkessä elämisestä vuorottelevat. Vaeltaja ylittää kolme vuoristoa, laskeutuu jokilaaksoihin ja taivaltaa mesetan loputtomat lakeudet. Pyreneiden kesäinen auringonpaiste ja viinirypäleiden syönti La Riojassa vaihtuu lumisateeksi keskustasangolla. Myrskytuuli ja sade piiskaavat Galician vuorilla. Vaellus päättyy maailman loppuun Atlantin rannikolle, mistä Jaakontien legenda sai alkunsa.Teos on samalla kuin kävelevä Pohjois-Espanjan tietosanakirja. Mukana myös kulkijan ottamia valokuvia.

Marjatta Lehtovirta: "Druidiset sirut - Santiago de Compostela kutsuu"

”Pyhiinvaellus on tapa hahmottaa hahmotonta.” Camino de Santiago, Pyhän Jaakobin tie on Euroopan suosituin pyhiinvaellusreitti. Ensimmäinen sen poluista avautui jo toistatuhatta vuotta sitten, ja nykypäivänä sen Luoteis-Espanjassa sijaitsevaan kohteeseen Santiago de Compostelaan vaeltaa eri reittejä myöten vuosittain liki kolmesataatuhatta kulkijaa. Kulkijat ovat kotoisin maailman eri puolilta, ja he ovat liikkeellä monenlaisin motiivein. Se mikä on yhdelle iloinen patikointireissu on toiselle vahva henkinen kokemus. Monelle reitin varren asukkaalle pyhiinvaellus on lisäksi elinkeino. Tamperelainen psykologi, Marjatta Lehtovirta, astui Tielle ensimmäistä kertaa vuonna 2000. Kokemus teki häneen suuren vaikutuksen, ja se sai hänet palaamaan askelten virtaan ja perehtymään syvällisesti Tiehen ja sen historiaan. Näin sai alkunsa teos Druidiset sirut Santiago de Compostela kutsuu Vaikka teoksen lähtökohtana ovat kirjoittajan omat kokemukset, se laajenee monipuoliseksi yleisesitykseksi caminoista ja niiden kulkijoista. Vahva historiallinen perspektiivi ei estä kirjoittajaa uskaltautumasta myös subjektiivisille ja henkisille alueille. 192 sivua.

Susanna Linna: "Simpukankuorelta kotiin - Matkani Santiago de Compostelaan"

Matkakirja kertoo jalkaisin tehdystä, 778 kilometrin mittaisesta pyhiinvaelluksesta ikivanhaa tietä pitkin Ranskan rajalta Luoteis-Espanjan Santiago de Compostelaan. Kertomusta täydentävät upeat valokuvat. Pyhiinvaellusreittiä kulkevat tänäkin vuonna tuhannet ihmiset joka puolelta maailmaa. Kirjassa esitellään ensimmäisen kerran suomeksi yksityiskohtainen reitti Santiagoon. Teos ei kuitenkaan ole pelkkä matkaopas: se on huikean elämyksen jakamista syvimpien kysymysten partaalla. Se on myös kaunis kertomus rakkaudesta ja yllätyksistä, jotka muuttavat elämän. Jaakobin päivän juhlallisuudet tulevat saamaan kansainvälisesti huomiota, koska Santiagossa vietetään ns. Pyhää vuotta heinäkuun 25. päivän ollessa sunnuntai. Kirja toimii sekä kimmokkeena pyhiinvaelluksen toteuttamiseen että kulttuurimatkaoppaana niille, jotka kaipaavat tuoretta tietoa reitistä etäisyyksineen ja matka-aikoineen.

Johannes Marjakangas: "Elämäni vaellus - Lähdin ja sain paljon"

Vielä uljas kaari taivaalla kotipihan yllä ja sitten matka talvehtimaan jatkuu sepelkyyhkyjen parvessa etelän maille. Johannes-poika on kasvattanut sepelkyyhkyn pienestä untuvikosta kykeneväksi pitkälle lentomatkalle. Kaihoten hän katselee sepelkyyhkynsä etääntymistä. Millaista siellä etelän lämmössä mahtaa olla? Eihän hyökkäyskesänä -41 syntynyt maalaispoika ole saanut paljon kotikylän ulkopuolista maailmaa nähdä. Kaipuu kauas uusiin ihmeellisiin maailmoihin jäi. Mieheksi varttunut Johannes hakeutui 60-luvulla YK:n rauhanturvajoukkoihin Kyprokselle. Tännekö ne lentävät Välimeren rannoille ja saarille meidänkin muuttolintumme. Nuorimies eli voimakkaasti uusissa oloissa. Lapsena syntynyt kaipuu löysi muotonsa. Nyt tulisi avaran maailman tutkimisen aika. Elämällä on kuitenkin aikansa. Perhe, työ, kielitaito ja raha asettivat matkustelemiselle ankarat reunaehdot. Sitkeästi Johannes opiskeli englannin kieltä uskoen, että vielä elämä antaa mahdollisuuden matkaunelmien toteuttamiselle. Terveyden arvo kirkastui, kun yllättäen reipas viisikymppinen mies makasi aluesairaalan hämärretyssä huoneessa aivoverenkierron kaatamana. Oliko elämän raja tullut jo nyt vastaan. Siitä selvittiin aina eläkeikään asti. Nyt niitä haaveita voisi ruveta toteuttamaan. Elämällä oli varastossa jälleen yllätys. Rintaa puristi vähäinenkin ponnistus. Oli asetuttava jälleen lääkäreiden käsiin, tukkeutuneita suonia aukaistiin. 66-vuotias isoisä pakkaa reppunsa ja lähtee 750 kilometrin matkalle, pyhiinvaeltajien poluille. Kielitaito on kohentunut pienemmillä matkoilla niin, että uskaltautui lähtemään tälle vaativalle vaellukselle elämään ja kokemaan elämänsä hienoimpia hetkiä yhdessä kaikkialta maailmasta tulleiden vaeltajaystäviensä kanssa. Elämän raskaimmat huolet ovat jo toisten harteilla. Voi rauhassa istahtaa vuoren rinteelle ja katsella espanjalaiseen laaksoon, tarkkailla mennyttä ja tulevaakin. Rinkka selkään ja taipaleelle, elämän vaellukselle. Uskon ymmärtäväni, miltä sinussa tuntui kasvinkumppanini. – Veljesi Aaro

Anneli Mylläri: "33 päivää Santiago de Compostelaan - Vaeltajan päiväkirja"

”Camino, vaellus, on kuin elämä pienoiskoossa ylä- ja alamäkineen, iloineen ja huolineen. Kumpaakin edetään vain askel ja hetki kerrallaan. Tiedämme vain kulkemamme matkan määrän, emme sitä, mihin saakka pääsemme tänään tai huomenna.” Tämä kirja on kuvaus suomalaisen pariskunnan tekemästä 33 päivän mittaisesta pyhiinvaelluksesta halki Pohjois-Espanjan, sen luoteiskolkassa sijaitsevaan Santiago de Compostelaan. Matkalla tulevat tutuiksi niin jylhät vuoristot kuin haastava ylätasanko, mesetakin. Vaelluksen aikana on aikaa pohtia itselle tärkeitä kysymyksiä tai vain kulkea levollisena ja mieli tyhjentyneenä. Kirja innostaa ja rohkaisee lähtemään taipaleelle ja tarjoaa hyödyllisiä vinkkejä vaellusta suunnittelevalle.

Anneli Mylläri: "Kolmea reittiä Santiagoon - Vaeltajan päiväkirja 2"

Suosittuun pyhiinvaelluskohteeseen, Espanjan Santiago de Compostelaan, kulkee lukuisia reittejä eri puolilta Eurooppaa. Kirja kuvaa suomalaisen pariskunnan pyhiinvaellusta Santiagoon kolmea vähemmän tunnettua reittiä käyttäen. Matka alkaa Ranskan keskiylängöltä, Le Puy-en-Velaysta, ja jatkuu Pohjois-Espanjassa Biskajanlahden rannalla. Vaeltajat pääsevät määränpäähänsä Luoteis-Espanjasta lähtevää, englantilaisten suosimaa reittiä pitkin. Matkalla kuljetaan idyllisissä ranskalaiskylissä, lumisissa vuoristomaisemissa, sinisenä hohtavan ja vaahtoavan meren äärellä, korkeilla kukkuloilla ja alhaalla laaksoissa. Reitit ovat haastavia, vaeltajilta vaaditaan sisua ja kärsivällisyyttä. Maisemat kuitenkin palkitsevat vaivannäön, ja perille Santiagoon on mukava päästä - jo toistamiseen. Tämä on Anneli Myllärin toinen pyhiinvaelluksesta kertova kirja. Ensimmäinen, 33 päivää Santiago de Compostelaan (2009), kertoo pariskunnan matkasta perinteistä Camino Francés'ta pitkin.

Pirjo Poutanen (toim.): "Hämeen Härkätiellä"

Pirkko Probst: "Pieniä ihmeitä Santiagon tiellä"

Jean-Christophe Rufin: "Vaellus - Santiago de Compostelan kulkijat"

Pohjoisespanjalainen pyhiinvaeltajan maisema. Luostarinhiljaisuus. Seuraavassa hetkessä hälisevä tienvarsibaari, jossa humalaiset rekkakuskit nipistelevät tarjoilijatytön takamusta. Kilometristä toiseen jatkuva asvaltti, rumat teollisuusalueet, tyhjilleen jääneet rantahuvilat ja uhkaavanoloiset modernit tuulimyllyt ärsyttävät ja herättävät sitten filosofisia pohdintoja. Kirjailija retkuuntuu vaelluksellaan ja kokee olevansa kummajainen, koska ei ole uskovainen. Mutta vaellus saa hänet pohtimaan historiaa, uskontoa, yhteiskuntaa. Ja täältä löytämäänsä pyhyyttä. Kirjan jälkikirjoituksessa toimittaja ja Compostelan tien kulkija Suvi Ahola pohtii Rufinin kirjan herättämiä muistoja ja ajatuksia: millaista oli lähteä pohjoisesta ja maallistuneesta Suomesta kuukaudeksi kulkemaan 800 km katolisten pyhiinvaeltajien vuosituhantisia jälkiä? Miltä tuntui seesteisten maalaismaisemien ja teollisten laitakaupunkien vaihtelu ja miten lähelle pyhyyden kokemus ja tyhjyys tulevat vaeltajaa, jonka välittömin tuntemus on usein väsymys ja jalat rakoille hiertävät kengät. Ja miten kirjan lukeminen herättää muistoja paitsi mielessä myös ruumiissa ja innostaa suunnittelemaan seuraavaa matkaa.

Heikki Saari: "Hämeen härkätie"

Jukka Salminen: "Tie, mies ja tähtitaivas: pyhiinvaellus - Santiago de Compostela"

Sydämeni ja jalkani kutsuivat kulkemaan. Selittämätön kaipaus kuljetti pyhille poluille. Uskaltauduin kuuntelemaan sisäistä ääntäni ja asettumaan kaipauksen kutsun vietäväksi. Halusin kulkea yksin. Halusin nousta ylös vuorille ja laskeutua laakson hämärään. Halusin tuntea poskillani helteen kuumuuden ja tuulien tuiskun. Halusin väsyä, kulkea rajoilleni. Halusin astua pimeydestä herääviin auringonsäteisiin. Hiljaisuus ja vaeltaminen kutsui ja odotti aarteineen. Askel askeleelta kuljin kohti päämäärää, joka olikin itse matka. Tiesin tulleeni perille ja tiesin, että matka jatkuu. Eräänä elokuisena aamuna Jukka Salminen toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja lähti yksin pyhiinvaellusmatkalle Santiago de Compostelaan. Taival alkoi Pyreneiden vuoristossa sijaitsevasta ranskalaisesta Saint-Jean-Pied-de-Portin kylästä, kulki sieltä Espanjan puolelle Roncesvallesin kylään ja päättyi Pohjois-Espanjan viiden maakunnan halki Santiago de Compostelaan. Reitin pituus oli noin 800 kilometriä. Matkasta tuli elämys, joka synnytti kiehtovia päiväkirjamerkintöjä matkamiehen mietteistä ja havainnoista sekä upeita, puhuttelevia valokuvia. Tämä kirja vie meidätkin samalle matkalle etsimään, ihmettelemään, löytämään. Buen camino! Hämeenlinnalainen lauluntekijä Jukka Salminen tunnetaan kautta Suomen paitsi lauluistaan, myös vierailuistaan kouluissa ja seurakunnissa. Vuonna 2002 hän voitti Salon Vuoden lastenlaulukilpailun sävelmällään Kirje kuulle. Vuonna 2009 Kirkkohallitus palkitsi Salmisen hänen elämäntyöstään lauluntekijänä. Häneltä on ilmestynyt kunnioitettava määrä äänitteitä, nuottikirjoja ja musiikkinäytelmiä.

Kari Selén: "Simpukan tähden - Vaellus Santiago de Compostelaan"

Apostoli Jaakob vanhemman hauta Santiago de Compostelassa Espanjassa on Euroopan tunnetuimpia pyhiinvaelluskohteita. Keskiaikainen pyhiinvaellusreitti katolisen maailman kolmanneksi pyhimpään kaupunkiin kulkee Pyrenneitten yli halki Pohjois-Espanjan. Nykyisin reittiä vaeltaa yli 50 000 ihmistä vuodessa. Suosituin reitti on Camino Franc`s. Se alkaa Pyreneiltä Roncesvallesin luostarilta ja päättyy n. 750 km myöhemmin Santiagon katedraalille. Vanhan pyhiinvaellusreitin kulkeminen Pohjois-Espanjan upeiden maisemien halki on voimakas henkilökohtainen kokemus. Se on ilon ja tuskan tie. Pyhiinvaelluksella pääsee irti ajasta ja paikasta. Matkaaminen vaihtelevien sääolojen ja maisemien halki sekä yöpymiset yhteismajoituksessa refugioissa vaativat kärsivällisyyttä, kekseliäisyyttä, sopeutumista ja hyvää kuntoa. Kari Selénin mukaansa tempaava matkapäiväkirja tutustuttaa lukijansa alueen historiaan, espanjalaiseen keittiöön, paikallisiin pikkukyliin, nähtävyyksiin ja pyhiinvaeltajaystäviin eri puolilta maailmaa. Kirjassa mukana paljon hyödyllistä tietoa vaelluksella tarvittavista varusteista, refugioista sekä muista majapaikoista, ruokailuista jne.

Janne & Valeriina Silas: "Perheloma El Caminolla - Kävellen yli 800 km Pohjois-Espanjassa"

El Camino eli Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmatka. Satoja kilometrejä teitä ja polkuja. Matkaan lähtee sokea isä opaskoiransa kanssa, juuri kolme ja neljä vuotta täyttäneet lapset sekä äiti, joka työntää jälkikasvua kärryissä. Kyseessä ei siis ole tyypillinen pyhiinvaellusmatka. Yhteiseen seikkailuun perheen vie rakkaus kävelyyn. Yli kuusi-viikkoisen vaelluksen aikana päiväkirjan sivuille tallentuu per-hevaelluksen arki vastoinkäymisine ja saavutuksineen. Vuoroilloin vanhemmat kirjaavat päivän tapahtumat talteen ja näistä merkinnöistä muodostuu erilainen kertomus matkasta, jonka taittaa kymmenet tuhannet ihmiset vuosittain. Asettaako sokeus ylitsepääsemättömiä esteitä matkan varrelle? Pystyykö Uuno-koira opastamaan tarvittavat päivämatkat? Jaksavatko lapset istua kärryissään päivästä toiseen? Kykeneekö äiti pyörittämään arkea alati muuttuvissa olosuhteissa? Lähtiessä he eivät tienneet, olisiko kokoonpanolla ylipäätään mahdollista päästä määränpäähän. Halusta ja sisusta se ei ainakaan jäisi kiinni.

Janne & Valeriina Silas: "Uusi perhecamino - Kävellen yli 600 kilometriä Portugalissa ja Espanjassa"

Kesällä 2014 Silaksen perhe vaelsi yli 800 kilometriä Pohjois-Espanjan Camino Francés –reitillä. Kaipuu polulle jäi kytemään ja vuotta myöhemmin he aloittivat uuden matkan. Tällä kertaa tie vei Portugalista Espanjaan Camino Portuguésea pitkin, jolla kilometrejä kertyi yli 600. Matkaa tekivät sokea perheenisä opaskoiransa kanssa, äiti sekä neljä- ja viisivuotiaat lapset. Vaikka heillä oli kokemusta perhevaelluksesta, ei uudesta matkasta tullut vanhan toisintoa. Uusi maa, maisemat ja tavat sekä uusi kieli ja kulttuuri. Uusi perhecamino. Matkapäiväkirjan sivuille tallentuivat vanhempien ajatukset, tunteet ja kokemukset muiden iloksi ja inspiraatioksi. Terveysongelmista huolimatta he sinnikkäästi taittoivat matkaa, päästen päivä päivältä lähemmäksi määränpäätään Santiago de Compostelaa. Tarvittiin jälleen roppakaupalla sisua, jotta kummallinen karavaani pääsi perille.

Markku Tenho: "Pyhiinvaellus : pyhältä vuorelta Santiagon tielle"

Tom Tiainen: "HYVÄLLÄ TIELLÄ -Pyhiinvaellus Ranskan ja Espanjan halki"

Vaelluksella tapahtuu kaikenlaista. HYVÄLLÄ TIELLÄ kertoo vaeltamisesta sanoin ja kuvin. Matkalla kohdataan ylipainoisia ateisteja, ruipeloita fransiskaanimunkkeja ja muita pyhiinvaeltajia. Kaikilla on halu tietää, minne tie vie. "Kirjan vahvuutena on matkakertomuksen rauhaisa ja vapaasti etenevä, rehellinen pohdiskelu." (Yrsa Slotte, Vasabladet)

Helienda Toivio: "Santiagon camino - Tie Henkiseen Kotiin"

Helienda Toivio on Santiago de Compostelan pyhiinvaeltaja, joka on seurannut johdatusta Pohjois-Espanjaan, ja saanut sieltä arvokkaan vastauksen. Tätä vastausta, rakkauden olotilaa, jumalallista rakkautta, hän on jakamassa maailmalle. Taustalla on oma valaistumiskokemus sekä ymmärrys siitä, mitä rakkauden olotila tarkoittaa maan päälle jokapäiväiseen elämään tuotuna. Santiagon Camino – Tie Henkiseen Kotiin on kaksitasoinen matkakertomus. Sen alkuosa kertoo konkreettisesta matkasta kotiin uuteen maahan, Toivion pyhiinvaelluksista, muutosta Espanjaan sekä hänen elämästään Finisterrassa ja Muxíassa. Kirjan toinen osa kuvaa sisäisen tien löytymistä sielun kotiin – uusien ymmärrysten ja uhrauksien kautta. Miten irrottautua omasta mielestä ja päästä ihmisyydestä vapauteen? Millaiseksi elämä muuttuu, kun on oman minän löytymisen kautta löytänyt sielun kodin? Oivalluksena on lopettaa elämisen näytteleminen ja kohdata se sydän, kuka oikeasti on. Henkisyys on tässä hetkessä. Rakkaus itseä kohtaan avaa tien suurimpaan rakkauden olotilaan, valaistumiseen. Kirja on myös henkinen opas pyhiinvaeltajille sekä niille, jotka haluavat löytää syvimmän tarkoituksensa. Se antaa rohkaisua ja uutta näkökulmaa toisenlaiseen elämään ja etsintään: Kuka minä olen? Kuinka löydän täyden vapauden ja luottamuksen? Kuinka elän sydämelläni ja saan lahjaksi elämääni ilon, onnellisuuden ja rakkauden olotilan? Elämämme tarkoitus on seurata omaa iloamme ja ajatella sydämellämme – kulkea vapauden, ilon, onnen ja rakkauden caminolla, pyhiinvaelluksella.

Tapani Tukiainen: "Kivipallo - Matkalla pyhiin"

Kuvaus tekijän, lahtelaisen sairaalapastorin ja psykoterapeutin osallistumisesta Espanjan läpi kulkevalle pyhiinvaellukselle ja matkan herättämistä tunnelmista, joita kirjoittaja peilaa myös uniensa kautta.

Tuija Wetterstrand: "Kävellen Santiago de Compostelaan - Matkakirja, muun muassa"

Palkittu vaelluspäiväkirja uudistettuna, kokonaan nelivärisenä laitoksena! Lähde pyhiinvaellusmatkalle kanssani. Matka alkaa Roncesvallesista Ranskan ja Espanjan rajalta ja päättyy 750 km myöhemmin Santiago de Compostelaan. Lisänä käytännön vinkkejä! Kirja palkittiin Päätalo-instituutin Möllärimestari-kilpailussa vuoden 2005 parhaana omakustanteena sarjassa dokumentit. Palkintoraati perusteli valintaansa seuraavasti: "Lehtonen on kirjoittanut helppolukuisen ja mielenkiintoisen kertomuksen pyhiinvaelluksesta Pohjois-Espanjassa. Teoksessa kuvataan ...myös katolisen alueen historiaa. Kirja on kirjoitettu selkeällä kielellä... Erinomainen lukukokemus, herättää kyllä vähemmänkin kiinnostuneet."uudistettuun laitokseen on lisätty vaelluskertomus Ranskassa, reilun 200 kilometrin matkalta Le Puyistä Conquesiin.

Marja-Liisa Zotow: "Kirkontorni näkyy jo! Camino Santiago de Compostelaan"

Kirkontorni näkyy jo! on matkakertomus kahden varttuneempaan keski-ikään ehtineen yrittäjän viiden viikon pituisesta vaellusmatkasta Santiago de Compostelaan pitkin Camino Francésia syksyllä 2008. Kirjassa on kuvattu kokemuksia siitä miten keho selviää parinkymmenen kilometrin päivämatkoista, mitä on hyvä ottaa huomioon Caminoa suunniteltaessa ja minkälaisia elämyksiä matkan varrella voi kokea. Camino Francés on 774 kilometriä pitkä pyhiinvaellusreitti, jota on kuljettu useiden vuosisatojen ajan. Se lähtee Ranskan puolelta Saint Jean Pied de Portista ja kulkee Pohjois-Espanjassa Navarran, La Riojan, Kastilia & Leónin sekä Galician itsehallintoalueiden läpi päätyen Apostoli Jaakobin kaupunkiin Santiago de Compostelaan. Hyvin viitoitetulla vaellusreitillä kuljetaan vaihtelevissa maastoissa; vuoristoalueilla, laajoilla ylätasangoilla, peltoaukeilla, viininviljelysalueilla, ystävällisten pikkukylien sekä muutaman suurkaupungin läpi. Caminon varrella on hyvä retkeilymajojen sekä eritasoisten majatalojen verkosto. Kirjan kolmannessa painoksessa on mukana myös lyhyt kuvaus seuraavana vuonna tehdystä paikkausCaminosta.

Katso myös Camino de Santiago -pyhiinvaellusreittiin liittyvä suomenkielinen kertomakirjallisuus täältä.