Länsimaisen lääketieteen isänä pidetyn Hippokrateen
kerrotaan kutsuneen kävelyä ihmisen parhaaksi lääkkeeksi (Vuori 2018) ja
muinaisessa Egyptissä lääkärit passittivat masentuneet faaraot kävelemään puutarhoihin
(Leppänen & Pajunen 2017). Riippumatta siitä, pitävätkö edellä mainitut
historialliset viitteet paikkansa, ne viestivät ihmiskunnan pitkäaikaisesta
kokemusperäisestä luottamuksesta kävelyn terveyttä edistävään vaikutukseen. Ja
toisaalta tutkimustieto kertoo, että hidastunut kävelynopeus ennustaa
ennenaikaista kuolemaa (Dumurgier ym. 2009, Robinson ym. 2013). Vaikka kävely
on teknisen kehityksen myötä menettänyt merkitystään paikasta toiseen
siirtymisen keinona, siihen liittyvät myönteiset terveysvaikutukset eivät ole
kadonneet. Kävelyn terveyttä ja hyvinvointia edistävä vaikutus ei rajoitu
fysiologisiin prosesseihin. Euroopan psykiatriyhdistys suosittaa muutaman
vuoden takaisessa kannanotossaan liikunnan hyödyntämistä myös vaikeiden mielenterveyden
häiriöiden hoidossa (Stubbs ym. 2018)
Tutkimustiedon valossa kävely edistää terveyttä monin eri
tavoin. Se vaikuttaa suotuisasti sekä sooman että psyyken toimintaan ja
hyvinvointiin. Jo muutaman tunnin viikoittainen kävely ehkäisee verenpaineen
kohoamista – ja mitä ripeämmin kulkee, sitä pienemmäksi korkean verenpaineen riski
muodostuu (Hagberg ym. 2012, Kelley ym. 2001, Miller ym. 2020, Moreau ym.
2001). Itse asiassa näyttäisi siltä, että kävely edistää kokonaisvaltaisesti
sydämen ja verenkiertoelimistön hyvinvointia sekä alentaa useimpien sydän- ja
verisuonitautien riskiä (Hamer & Chida 2008, Soares-Miranda ym. 2016).
Käypä hoito -suosituksen (Tarnanen ym. 2021) mukaan 30–60 minuutin reipas kävely
päivässä lisää hyödyllisen HDL-kolesterolin määrää veressä (ks. myös Murphy ym.
2002). Haitallisen LDL-kolesterolin pitoisuuteen plasmassa kävely sen sijaan ei
näyttäisi vaikuttavan (Kukkonen-Harjula 2020). Rauramaa ja Lakka (2001)
suosittelevat säännöllistä kävelyä turvallisena ja tehokkaana keinona sekä
ehkäistä että hoitaa sepelvaltimotautia.
Kävely on Mustajoen (2019) mukaan painonhallinnan kulmakivi,
koska se ”kuluttaa mukavasti energiaa ja sitä voi harrastaa missä vain”. Kävely
parantaa keuhkojen toimintaa lisäämällä maksimaalista hapenottokykyä (Duncan
ym. 1991), millä on yhteys myös mielenterveyteen: heikentynyt hapenottokyky on
yhteydessä masentuneisuusoireisiin (Tolmunen ym. 2006). Kävelyharrastus tukee myös
keuhkoahtaumataudin hoitotasapainon ylläpitämistä (Lee ym. 2008). Lisäksi
kävely auttaa parantamaan heikentynyttä tasapainoa (Nindorera ym. 2021), kaventaa
vyötäröä (Murphy ym. 2002) sekä vahvistaa tuki- ja liikuntaelimistöä sekä
ehkäisee osteoporoosia (Wattanapisit & Thanamee 2017).
Yli kymmenen tuhannen askeleen päivittäinen kävely auttaa
ylipainoisia (BMI > 25) diabetesta sairastavia ylläpitämään diabeteksen
hyvää hoitotasapainoa laskemalla veren glukoosipitoisuutta (Yuenyongchaiwat ym.
2018). Luoto ym. (2017) toteavat katsauksessaan fyysisen aktiivisuuden olevan
käänteisessä yhteydessä tiettyihin syöpäriskeihin, mistä vahvinta näyttöä on
paksusuoli-, kohdunrunko- ja rintasyöpien osalta. Jo kohtalaisesti kuormittava
kävely vähentää paksusuolisyövän esiintyvyyttä ja reipas kävely ehkäisee
rintasyöpää. Joka kymmenes paksusuolisyöpätapaus on yhteydessä
liikuntasuosituksia vähäisempään liikkumiseen (Wolin ym. 2009)
Tarkasteltaessa terveyttä ja sairastumista nykyisen
kokonaisvaltaisen terveyskäsityksen mukaisesti pyritään huomioimaan laajasti
erilaiset biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät (Joukamaa ja Mattila
2019). Ne muodostavat toisiinsa kytkeytyvän järjestelmän, jossa yhden osan
muutos aiheuttaa muutoksia myös systeemin muissa osissa. Psyykkiset ja
sosiaaliset tekijät voivat saada aikaan somaattisia oireita tai sairastumisen.
Esimerkiksi masennuksella on todettu olevan yhteys aivohalvaukseen, tiettyihin
syöpätauteihin, epilepsiaan ja aikuistyypin diabetekseen (Evans ym. 2005).
Sooma vaikuttaa psyykeen esimerkiksi siten, että krooniset fyysistä
toimintakykyä rajoittavat sairaudet lisäävät mielenterveyden häiriöiden
esiintyvyyttä (Verhaak ym. 2005)
Kävely näyttäisi vaikuttavan suotuisasti mielenterveyteen ja
ajatteluun monin eri tavoin. Kävelylenkin vihreän luonnon helmassa on todettu
kohentavan mielialaa ja lievittävän masentuneisuutta (mm. Thompson Coon ym.
2011 ja Robertson ym. 2012), parantavan keskittymiskykyä (Hoza ym. 2015) ja
stressinsietokykyä (Martikainen ym. 2013) sekä kognitiivista taitoja (Hillman
ym. 2009). Erityisesti kävely tehostaa divergenttiä ajattelua, joka on
yhteydessä luovaan ongelmanratkaisuun ja uusien näkökulmien oivaltamiseen.
Oppezzo & Schwartz (2014) testasivat neljän erilaisen koeasetelman avulla
kävelyn vaikutusta luovuuteen. Neljä viidestä koehenkilöstä muuttui luovemmaksi
vaihtaessaan istuminen kävelyyn. Lisäksi kävellessä tuotettiin keskimäärin 50
prosenttia enemmän ideoita verrattuna istumiseen ja kävelyn luovuutta edistävä
vaikutus myös säilyi jonkin aikaa kävelyn jälkeen. Kaikki osallistujat
kehittivät myös enemmän hyviä ideoita kävellessään ulkona.
Kävely parantaa myös muistia. Usean amerikkalaisen
yliopiston yhteisessä tutkimushankkeessa 120 koehenkilöä jaettiin kahteen
ryhmään. Koehenkilöiden ikä vaihteli 55 ja 80 vuoden välillä. Ensimmäinen ryhmä
käveli 40 minuutin lenkin kolmena päivänä viikossa ja toinen osallistui venyttelyohjelmaan.
Koehenkilöitä seurattiin noin vuoden ajan. Aivot kuvattiin tutkimuksen alussa,
keskivaiheilla sekä lopussa. Kävelyohjelmaan osallistuneiden henkilöiden
hippokampus kasvoi tutkimuksen aikana kaksi prosenttia. Venyttelyohjelmaan
osallistuneiden hippokampus puolestaan kutistui puolisentoista prosenttia, mikä
on kutakuinkin normaali hippokampuksen ikääntymiseen liittyvä kutistumisvauhti.
Hippokampus on aivojen osa, joka vaikuttaa keskeisesti muistitoimintoihin. Kävelyohjelmaan
osallistuneet menestyivät venyttelijöitä paremmin muistitesteissä ja heidän veressään
oli enemmän BDNF-kasvutekijää, joka lisää hermosolujen kasvua aivoissa.
Tutkijoiden mukaan hippokampuksen kutistuminen ikääntymisen myötä ei ole
väistämätöntä, vaan muistiongelmia voi ehkäistä kävelemällä riittävästi.
(Erickson ym. 2011)
Edellä mainitut kävelyn kognitiivisiin prosesseihin ja
psyyken hyvinvointiin kohdistuvat terveysvaikutukset eivät selity pelkästään
fyysisen kunnon kohentumisella, vaan kyseessä on jokin muu syy-seuraussuhde,
jota ei toistaiseksi ole kyetty kuvaamaan kattavasti.
Lähteet
- Dumurgier J, Elbaz A, Ducimetière P,
Tavernier B, Alpérovitch A & Tzourio C et al. (2009) Slow walking speed and
cardiovascular death in well functioning older adults: prospective cohort
study. The BMJ 339: 1–7.
- Duncan JJ, Gordon NF & Scott CB
(1991) Women Walking for Health and Fitness: How Much Is Enough? JAMA 266(23):
3295–3299.
- Erickson KI, Voss MW, Prakash RS,
Basak C ym. (2011) Exercise training increases size of hippocampus and improves
memory. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of
America PNAS, Vol. 108(7): 3017–3022.
- Evans DL, Charney DS, Lewis L,
Golden RN, Gorman JM, Rama Krishnan KR, Nemeroff CB, Bremner JD, Carney RM,
Coyne JC, Delong MR, Frasure-Smith N, Glassman AH, Gold PW, Grant I, Gwyther L,
Ironson G, Johnson RL, Kanner AM, Katon WJ, Kaufmann PG, Keefe FJ, Ketter T,
Laughren TP, Leserman J, Lyketsos CG, McDonald WM, McEwen BS, Miller AH,
Musselman D, O’Connor C, Petitto JM, Pollock BG, Robinson RG, Roose SP, Rowland
J, Sheline Y, Sheps DS, Simon G, Spiegel D, Stunkard A, Sunderland T, Tibbits P
& Valvo WJ (2005) Mood Disorders in the Medically Ill: Scientific Review
and Recommendations. Biological Psychiatry, Vol. 58(3): 175–189.
- Hagberg JM, Park J-J & Brown MD
(2012) The Role of Exercise Training in the Treatment of Hypertension, An
Update. Sports Medicine, Vol. 30(3): 193–206.
- Hamer M & Chida Y (2008) Active
commuting and cardiovascular risk: a meta-analytic review. Preventive Medicine,
Vol. 46(1): 9–13.
- Hillman CH, Pontifex MB, Raine LB,
Castelli DM, Hall EE & Kramer AF (2009) The effect of acute treadmill
walking on cognitive control and academic achievement in preadolescent
children. Neuroscience, Vol. 159(3): 1044–1054.
- Hoza B, Smith AL, Shoulberg EK,
Linnea KS, Dorsch TE, Blazo JA, Alerding CM & McCabe GP (2015) A Randomized
Trial Examining the Effects of Aerobic Physical Activity on
Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder Symptoms in Young Children. Journal of
Abnormal Child Psychology, Vol. 43: 655–667.
- Joukamaa M ja
Mattila A (2019) Psykosomatiikan historia ja teorioiden kehitys. Teoksessa:
Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M ja Partonen T (2019) Psykiatria,
Kustannus Oy Duodecim.
- Kelley GA, Kelley KS & Tran ZV
(2001) Walking and resting blood pressure in adults: A Meta-analysis,
Preventive Medicine, Vol. 33(2): 120–127.
- Kukkonen-Harjula
K (2020) Kestävyysliikuntaharjoittelu ja plasman lipidit. Duodecim Käypä hoito,
näytönastekatsaus.
- Lee IM & Buchner DM (2008) The
Importance of Walking to Public Health. Medicine & Science in Sports &
Exercise, Vol. 40(7 Suppl): 512–518.
- Leppänen M
& Pajunen A (2017) Terveysmetsä - Tunnista ja koe elvyttävä luonto. Gummerus
kustannus Oy Helsinki. 297 s. ISBN 9789512407170 (painettu).
- Luoto R,
Kukkonen-Harjula K & Männistö S (2017) Liikkuminen, ravitsemus ja
painonhallinta syövän ehkäisyssä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim,
Vol. 133(21): 2069–74.
- Martikainen S, Pesonen AK, Lahti J,
Heinonen K, Feldt K, Pyhälä R, Tammelin T, Kajantie E, Eriksson JG, Strandberg
TE & Räikkönen K (2013) Higher Levels of Physical Activity Are Associated
With Lower Hypothalamic-Pituitary-Adrenocortical Axis Reactivity to
Psychosocial Stress in Children. The Journal of Clinical Endocrinology &
Metabolism, Vol. 98(4): E619–E627.
- Miller RM, Wactawski-Wende J, Manson
JAE ym. (2020) Walking Volume and Speed Are Inversely Associated With Incidence
of Treated Hypertension in Postmenopausal Women. Hypertension, Vol.
76:1435–1443.
- Moreau KL, Degarmo R, Langley J,
McMahon C, Howley ET, Bassett DR Jr & Thompson DL (2001) Increasing daily
walking lowers blood pressure in postmenopausal women. Medicine and Science in
Sports and Exercise, Vol. 33(11):1825–1831.
- Murphy MH, Nevill, AM, Neville C,
Biddle S & Hardman AE (2002) Accumulating brisk walking for fitness,
cardiovascular risk, and psychological health. Medicine & Science in Sports
& Exercise, Vol. 34(9): 1468–1474.
- Mustajoki P
(2019) Liikunta ja painonhallinta. Lääkärikirja Duodecim.
- Nindorera F, Nduwimana I, Thonnard
JL & Kossi O (2021) Effectiveness of walking training on balance, motor
functions, activity, participation and quality of life in people with chronic
stroke: a systematic review with meta-analysis and meta-regression of recent
randomized controlled trials. Disability and Rehabilitation.
- Oppezzo M & Schwartz DL (2014)
Give your ideas some legs: The positive effect of walking on creative thinking.
Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition, Vol.
40(4), 1142–1152.
- Rauramaa R ja
Lakka T (2001) Liikuntaa sepelvaltimotaudin ehkäisyyn ja hoitoon. Lääketieteellinen
aikakauskirja Duodecim, Vol. 117(6): 633–638.
- Robertson R, Robertson A, Jepson R
& Maxwell M (2012) Walking for depression or depressive symptoms: A
systematic review and meta-analysis. Mental Health and Physical Activity, Vol.
5(1): 66–75.
- Robinson TN, Wu DS, Sauaia A, Dunn
CL, Stevens-Lapsley JE, Moss M, Stiegmann GV, Gajdos C, Cleveland JC, &
Inouye SK (2013) Slower walking speed forecasts increased postoperative
morbidity and 1-year mortality across surgical specialties. Annals of Surgery,
Vol. 258(4): 582–590.
- Soares-Miranda L, Siscovick DS,
Psaty BM, Longstreth WT Jr, Mozaffarian D (2016) Physical Activity and Risk of
Coronary Heart Disease and Stroke in Older Adults: The Cardiovascular Health
Study. Circulation, Vol. 133(2): 147–155.
- Stubbs B, Vancampfort D, Hallgren M,
Firth J, Veronese N, Solmi M, Brand S, Cordes J, Malchow B, Gerber M, Schmitt
A, Correll CU, De Hert M, Gaughran F, Schneider F, Kinnafick F, Falkai P,
Möller HJ & Kahl KG (2018) EPA guidance on physical activity as a treatment
for severe mental illness: a meta-review of the evidence and Position Statement
from the European Psychiatric Association (EPA), supported by the International
Organization of Physical Therapists in Mental Health (IOPTMH). European
Psychiatry, Vol. 54: 124–144.
- Tarnanen K,
Strandberg T, Syvänne M & Kukkonen-Harjula K (2021) Dyslipidemiat eli veren
poikkeavat rasva-arvot. Käyvän hoidon potilasversiot.
- Thompson Coon JT, Boddy K, Stein K,
Whear R, Barton J & Depledge MH (2011) Does Participating in Physical
Activity in Outdoor Natural Environments Have a Greater Effect on Physical and
Mental Wellbeing than Physical Activity Indoors? A Systematic Review.
Enviromental Science & Technology, Vol. 45(5): 1761–1772.
- Tolmunen T, Laukkanen JA, Hintikka
J, Kurl S, Viinamäki H, Salonen R, Kauhanen J, Kaplan GA & Salonen JT
(2006) Low maximal oxygen uptake is associated with elevated depressive
symptoms in middle-aged men. European Journal of Epidemiology, Vol.
21(9): 701–706.
- Verhaak PFM, Heijmans MJWM, Peters L
& Rijken M (2005) Chronic disease and mental disorder. Social Science &
Medicine, Vol. 60(4): 789–797.
- Vuori I (2018)
Mihin kävely riittää? Lääkärilehti, Vol. 73(45): 2626–2627.
- Wattanapisit A & Sanhapan T
(2017) Evidence behind 10,000 steps walking. Journal of Health Research, Vol.
31(3): 241–248.
- Wolin KY, Yan Y, Colditz GA &
Lee IM (2009) Physical activity and colon cancer prevention: a meta-analysis.
British Journal of Cancer, Vol. 100(4): 611–616.
- Yuenyongchaiwat K, Pipatsitipong D
& Sangprasert P (2018) Increasing walking steps daily can reduce blood
pressure and diabetes in overweight participants. Diabetology International, 9:
75–79.