Roskista ja jätteistä huolehtiminen on tympeää puuhaa ja ikävä rasitus etenkin vapaapäivinä. Pienellä suunnittelulla siitä voi kuitenkin tehdä entistäkin rasittavamman. Älä siis kuskaa vanhoja sanomalehtiä taloyhtiön omaan roskakatokseen tai palauta tyhjiä pulloja lähimpään markettiin. Etsi ekopiste etäältä! Tee roskien viennistä spektaakkeli!
Muutaman kuukauden penkomisen tuloksena Pitkänmatkan Kävelijän kotoa löytyi melkoinen läjä rikki mennyttä ja vanhentunutta elektroniikkaa: latureita, kärähtäneitä polttimoita ja loisteputkia, kaukosäätimiä, kytkimiä, näppäimistö, pikkuisia kaiuttimia, kovalevy, DVD-soitin… Romut mahtuivat juuri ja juuri reppuun, jolle tuli painoa kymmenisen kiloa.
Linnanmaan Prisman yhteydessä toimii yksi Oulun ekopisteistä
Aluksi astelin läheiseen Linnanmaan Prismaan (kartta), jonka yhteydessä toimii yksi Oulun lähes 70 ekopisteestä. Ekopisteet on tarkoitettu kotitalouksien hyötyjätteille eli paperille, keräyskartongille, lasille, pienmetallille ja muoville. Pitkänmatkan Kävelijän vanhoista paristoista ja akuista oli viimeisten viiden vuoden aikana kertynyt muutaman kilon röykkiö. Pudottelin virtalähteet marketin keräyslaatikkoon. Vain yksi akku oli vuotanut. Sitten nokka kohti etelää. Torinrantaa päästyäni hoksasin, että roskaruoka sopisi päivän teemaan oivallisesti. Ei kun Kauppatorin kahvilamakasiiniin munkkikahville. Myöhemmin päivän kuluessa popsin vielä muutaman juustohampurilaisen ja herkullisen kebab-annoksen.
Tuntuipa mukavalta taas pitkästä aikaa tallustella Vakuum Hikereilla. Muruseni olivat muutaman viikon matkanneet omilla teillään. Puut ja pensaat vihersivät ja aurinko sädehti sinisellä taivaalla niin kirkkaana, että päänahkaa kuumotti kävelyretken jälkeen. Lämpötila ei kuitenkaan noussut kuin kymmenen asteen tuntumaan.
Giganttinen kierrätyspiste
Kotitalouksien rikkinäiset sähkölaitteet voi Oulun seudulla kuskata Ruskon jätekeskuksen Oivapisteeseen (kartta) sekä kuntien jäteasemille. Lisäksi elektroniikkaromua voi toimittaa kierrätykseen Limingantullin Giganttiin (kartta), jonne suuntasin kulkuni Torinrannasta lähdettyäni. Luovutin sähköiset romut Gigantin tiskille, vanhaa näppäimistöä lukuun ottamatta.
Verkkokauppa.com ottaa vastaan
kodin rikkoutuneita sähkölaitteita
Seuraava etappi oli 5,6 km etelään sijaitseva Verkkokauppa.com (kartta), joka myös ottaa vastaan käytöstä poistettavaa elektroniikkaa. Surumielisen juhlavasti ojensin asiakaspalvelun sedälle reppuni viimeisen tavaran, vuosikausia palvelleen, viehkeästi kaareutuvan näppäimistön. Asiakaspalvelija ei kuitenkaan osannut tarkemmin kertoa sen tulevista vaiheista. Pois lähtiessäni käännyin vielä katsomaan ja vanha näppis heilutti minulle johdollaan.
Tällä tavoin asioita tarpeettomasti monimutkaistamalla sain kulutettua roskien vientiin melkein kokonaisen päivän! Matkaa roskaretkelle kertyi osapuilleen 30 kilometriä.
Ostin Meindl
Vakuum Hiker -kengät noin kuukautta ennen maaliskuun 2011 caminoa. Partioaitan
myyjä arveli, että siinä olisi hyvät kengät ainakin viideksi vuodeksi. Vakuum
Hikerit osoittautuivatkin parhaiksi käyttämikseni vaelluskengiksi tähän mennessä. Maaliskuun 2012 caminolla huomasin kuitenkin muutaman halkeaman vasemman kengän sisäsyrjän
nahkapinnassa. Kengät olivat alkaneet rapistua, vaikka niillä oli tallusteltu
vasta hieman yli vuosi.
Halkeama vasemman
kengän sisäsyrjässä
Kenkien kuluminen
on yhteydessä niillä kävellyn matkan pituuteen. Kalenterivuonna 2011
kävelykilometrejä kertyi osapuilleen 3030. Huomattavan osan arkikävelystä,
kuten työ- ja kauppamatkat, tallustelin kuitenkin tavallisilla kengillä. Myös
muutaman pitemmän retken tein muilla kuin vaelluskengillä, esimerkiksi O.Jauhiaisen taidemuseoon ja Oulun automuseoon patikoin sandaaleilla. Vakuum Hikereilla
kävelemääni matkaa on vaikea arvioida tarkasti, mutta jos sanotaan, että se on
siinä parintuhannen kilometrin huitteilla, ei mennä pahasti metsään.
Lähikuva halkeamasta
Kysyin Meindl -maahantuojalta
nahkapinnan halkeamista. Ibex-sport Oy:n ystävällinen edustaja pyysi kengät
tutkittavakseen ja lähetin ne postipaketissa. Sähköpostitse ja puhelimitse
käydyn keskustelun perusteella ymmärsin, ettei kenkien laadussa ollut moitteen
sijaa. Itse sen sijaan olin laiminlyönyt kunnossapidon. Olin viitannut
kintaalla Partioaitan myyjän huoltovinkeille ja tyytynyt huuhtomaan kengistä pahimmat
ravat pelkällä vedellä.
Eikä kenkien käyttöikää
arvioinut myyjä voinut tietää, että niillä käveltäisiin vuodessa matka, joka on
linnuntietä yhtä pitkä kuin Helsingistä Moskovaan ja takaisin. Kenkien
nahkapintaan ilmestyneiden halkeamien lisäksi kävellyt kilometrit näkyvät hyvin
myös pohjien kulumisena.
Pohjien kuluminen näkyy hyvin kantojen ulkosyrjillä,
mikä viittaa nilkan alipronaatioon (supinaatio).
Sitten
varsinaiseen asiaan eli vaelluskenkien huoltoon, jonka tärkeimmät vaiheet ovat
pesu ja puhdistus sekä nahkapinnan kyllästys ja vahaus. Puuhan tarkoituksena on
ylläpitää kenkien toimivuutta ja pidentää niiden käyttöikää. Myös kenkien
käytöllä voi vaikuttaa niiden käyttöikään. Pitkänmatkan Kävelijä on edelleen
pätkätyötutkija, joten kaikenlaisen kalliin tavaran käyttöiän pidentäminen
kuulostaa erinomaisen järkevältä.
Huoltokirja
Sain ibex-sportilta oivan tietopaketin vaelluskenkien kunnossapidosta ja olen poiminut siitä seuraavaan keskeisimmät kohdat. Huoltotoimien yksi lähtökohta on, että vaelluskengissä yleisesti
käytetty nupukkinahka on huokoista materiaalia, joka imee helposti vettä ja epäpuhtauksia. Tämän takia on viisasta suojata kengät heti uutena ja toistaa
käsittely säännöllisesti. Kengät puhdistetaan ja huolletaan aina
vaellusreissujen jälkeen ja satunnaisemmassa käytössä kuukauden tai kahden
välein.
Meindl Cleaner
In and Out
Pesu
Nauhat ja pohjalliset
kannattaa poistaa ennen käsittelyä. Puhdista kengät irtoliasta märällä rätillä
pyyhkimällä. Oikein kuraisten kenkien puhdistus aloitetaan suihkuttamalle vedellä
enimmät liat pois. Märkään pintaan suihkutetaan Meindl Cleaner In and Out -pesuainetta.
Saman asian ajaa myös Granger's G-Max Footwear Cleaner tai Nikwax Footwear Cleaning Gel, jotka levitetään kengän pintaan pesusienellä.
Pesuaineen
annetaan vaikuttaa muutama minuutti, minkä jälkeen lika harjataan irti. Huuhtele
runsaalla vedellä tai huljuttelemalla vesisaavissa. Laita kengät pesun jälkeen kuivumaan
varjoisaan paikkaan eli ei suoraan aurinkoon tai kovaan lämpöön. Märkä nahka
vioittuu auringonpaisteessa helposti, jolloin se kuivuttuaan kovettuu ja halkeilee.
Kengät voi pestä
myös sisältä käyttämällä lämmintä vettä ja edellä mainittuja pesuaineita. Sisäpuoli
huuhdellaan runsaalla vedellä ja kuivataan hitaasti. Kuivausta voi nopeuttaa
täyttämällä kengät kosteutta imevällä sanomalehtipaperilla. Nahkavuoristen
kenkien sisäpintaan kannattaa pesun jälkeen sivellä kenkävahaa. Pohjallisen voi
pestä muutaman kerran miedossa lämpötilassa, mutta ne kannattaa sen jälkeen vaihtaa
uusiin.
Nikwax
Fabric & Leather
Proof Spray
Kyllästys
Kun vaelluskengät ovat kuivaneet, on aika käyttää kyllästysainetta. Tarkoituksena on varmistaa vedenpitävyys. Suihkuta
kyllästettä (esimerkiksi Meindl Wet-Proof tai Nikwax Fabric & Leather Proof
Spray - molempia löytyy partioaitasta) tasaisesti kuivan kengän pinnalle. Suihke estää kosteuden imeytymisen
pintamateriaaliin. Vettynyt kenkä on raskas, eikä hengitä. Pitkiä aikoja märkänä
oleva nahka haurastuu ja vioittuu. Älä käytä kyllästämiseen silikonisuihkeita, sillä
ne tukkivat kenkien hengittävän kalvon. Kyllästyskäsittelyn voi tehdä
useastikin, eikä sen yhteydessä aina tarvitse suorittaa vahausta.
Meidl Sportwax
Vahaus
Vahauksella ylläpidetään nahan luontaista taipuisuutta. Kuiva nahka voi rikkoa goretex-kalvon taittuessaan päkiän kohdalta joka askeleella. Levitä kenkävahaa
(esimerkiksi Meindl Sportwax tai Nikwax Waterproofing Wax for Leather tai Granger's kenkävaha, jota löytyy mm. Retkiaitasta) rätillä,
sienellä tai sormenpäällä kenkien ulkopinnan nahkaosiin. Vahaus estää nahan
kuivumista ja siitä johtuvaa lohkeilua ja vääntyilyä. Vahattu nahka on
joustavaa ja kestävää. Myös hakaset ja niitit voi sivellä vahalla, etteivät
ne ruostu tai hapetu. Kenkienhoidossa on syytä välttää kovia rasvoja ja öljyjä,
sillä ne tukkivat nahan huokoisen rakenteen. Nupukkipintainen kenkä muuttuu
tummemmaksi ja sileämmäksi vahauksen jälkeen.
Pohjalliset nostetaan ylös
käytön jälkeen
Käyttö
Kävelylenkin
jälkeen pohjalliset nostetaan ylös, jotta niiden alle varastoitunut kosteus
pääsee haihtumaan. Säilytä kenkiä mieluiten ilmavan ritilän päällä tai
hyllyllä. Puhdista kengät aina käytön jälkeen, jottei lika pinty kiinni ja
haurastuta materiaaleja.
Lorpen TPMM
vaellussukka
Vaelluskenkiä
käytetään vaellussukkien kanssa. Vaellussukkien pehmennykset varpaissa ja
kantapäässä parantavat jalkineen ominaisuuksia. Hyvin toimiva vaellussukka
siirtää jalasta haihtuvan kosteuden sukan ulkopinnalle ja kengän rakenne
toimittaa sen ulos jalkineesta. Varpaiden kynnet kannattaa pitää lyhyinä. Itse aiheutettu vuoto syntyy, kun liian pitkät varpaankynnet puhkaisevat vuorikankaan ja sen taakse sijoitetun kalvon.
Usean päivän tai
viikon yhtäjaksoisessa käytössä vaelluskengät eivät pääse välillä ”lepäämään”. Niihin
kertyy koko ajan jalasta haihtuvaa kosteutta, mikä rasittaa kenkää. Myös pinta
ja muut materiaalit joutuvat kovempaan rasitukseen jatkuvassa käytössä. Kenkien
pitäisi antaa välillä levätä ja kuivaa rauhassa sekä huolehtia niiden pesusta,
kyllästyksestä ja vahauksesta.
Kaupunkikäytössä
hyvä nyrkkisääntö on, että parin päivän käytön jälkeen vaelluskenkien pitäisi
antaa levätä pari päivää. Jos haluaa joka päivä tallustella vaelluskengillä,
kannattaa hankkia kahdet kengät, joista toinen pari voi olla koko ajan
vuorotteluvapaalla.
Vaellukselle on
tietenkin mahdotonta ottaa mukaan kahta paria vaelluskenkiä. Tällöin
kosteudenpoistoa kengistä voidaan edistää ottamalla kengät pois jalasta tauoilla
- ja miksei yöksikin - sekä nostamalla pohjalliset ylös. Toinen hyvä konsti on
vaihtaa hikiset vaellussukat kuiviin päivätaipaleen puolivälissä. Entä jos vaelluskengät ovat päässeet huonoon kuntoon? Suutari voi korjata ratkenneita saumoja ja vaihtaa kuluneet kengänpohjat uusiin. Pintavaurioita voi helposti korjata itsekin kumiliimalla. Lue lisää vaelluskenkien korjauksesta ja kunnostuksesta.