Camino Francés 4.5.-1.6.2022

Olin kävellyt ns. ranskalaisen reitin vuosien kuluessa periaatteessa jo moneen kertaan. Aikaisemmat reissut olivat kuitenkin olleet vain viikon tai puolentoista viikon mittaisia lyhyitä retkiä. Toukokuussa 2022 tarjoutui vihdoin mahdollisuus tallustella koko 767 kilometrin mittainen Camino Francés kokonaisuudessaan yhdellä kertaa eli siten kuin se on tarkoituskin kokea. Aloitin kävelyn keskiviikkona 4. toukokuuta ja päätin sen keskiviikkona 1. kesäkuuta. Aikaa kului neljä viikkoa ja yksi päivä. Keskimääräinen päivätaival oli vähän alle 27 kilometriä. Noin viikon kävelyn jälkeen kroppa sopeutui päivittäiseen kävelyyn.

Toukokuu osoittautui mainioksi ajankohdaksi caminolle. Kelit olivat keväiset ja maisema ei ollut vielä auringonpaahteen kuivattamaa ja ruskeaksi polttamaa. Säiden perusteella reissu jakautui karkeasti ottaen kolmeen osaan. Pyreneiden ylitys ja ensimmäinen viikko oli mukavan vilpoisa. Kaksi keskimmäistä viikkoa oli hellettä. Viimeisellä viikolla keskilämpö laski taas ja keli muuttui epävakaiseksi.

Ranskalainen reitti on niin hyvin merkitty, ettei karttaa välttämättä tarvitse. Keltaiset nuolet muut opasteet pitävät vaeltajan hyvin oikealla uralla. Olin varmuuden vuoksi ostanut kännykkään Wise Pilgrim -sovelluksen. Siinä on mm. kartta, mistä näkee caminon reitin ja oman sijaintinsa. Tämä osoittautui hyödylliseksi isommissa kylissä ja kaupungeissa, missä reittimerkintöjen seuraaminen saattaa unohtua. Sovelluksen avulla oli helppo palata takaisin reitille etäämmällä sijaitsevista majapaikoista. Kartan voi ladata puhelimen muistiin, jolloin sen käyttäminen ei vaadi nettiyhteyttä.

Reitin varrella näkyi paljon eläimiä: lehmiä, hevosia, sikoja, lampaita, kanoja, ankkoja... Kissoja hiiviskeli siellä täällä vapaana. Myös koirat seurasivat usein isäntiään/emäntiään ilman hihnaa. Poluilla näkyi paljon eläinten jätöksiä, askelten paikat piti laidunmaiden liepeillä valita huolella. Minkäänlaisia hankaluuksia eläinten kanssa ei ilmennyt.

Juomavettä löytyi helposti. Hanavesi on Pohjois-Espanjassa juomakelpoista. Vesipulloja voi ostaa kaupoista, baareista ja kolikkoautomaateista. Yleensä täytin vesipulloni julkisista vesipisteistä. Sellainen löytyy joka kylästä. "Agua potable" tarkoittaa, että vesi on juomakelpoista. Joidenkin vesipisteiden yhteydessä oli merkintä, jonka mukaan vesi oli prosessoimatonta tai jopa "no potable". Tällaisista vesipisteistä en juomavettä ottanut. Aamulla kävelemään lähtiessä repussani oli yleensä pari litraa vettä. Aamuinen vesivarantoni tosin vaihteli edessä olevan taipaleen pituuden, maaston ja sääolojenkin mukaan.  Vilpoisena päivänä vedentarve on vähäisempi kuin kuumana päivänä. Turhaan ei vettä kannata kantaa. Toisaalta sitä on hyvä olla mukana mieluummin liikaa kuin liian vähän, jotta sitä riittää tarvittaessa myös tarjottavaksi asti. Muutaman päivänä vettä tuli juotua liian vähän, mikä kostautui yöllisinä päänsärkyinä. Minkäänlaisia vatsaoireita ei reissun aikana ilmaantunut. Päivittäin plompsautin yhteen tai kahteen vesipulloon mausteeksi Dexal -nesteytysporetabletin (sis. mm. natrium, kalium, kloridi ja magnesium).

Noin kolmanneksen päivätaipaleesta taittaa mukavimmin aamuhämärässä, ennen kuin lämpötila kohoaa tukalaksi. Heräsin aamuisin usein viiden maissa, pakkasin repun ja lähdin saman tien tassuttelemaan eteenpäin. Moni muukin näytti noudattavan samaa rytmiä. Kymmenkunta kilometriä jaksaa hyvin kävellä ennen aamupalaa. Näillä aamuyön kävelyillä pieni ja tehokas taskulamppu osoittautui verrattomaksi varusteeksi. Lamppu on tarpeen vähintään jokaisessa risteyksessä. Reitiltä harhautuminen pimeässä olisi ollut harmillista.

Monenlaisia pieniä vastoinkäymisiä ilmaantui caminon aikana. Vuosikaudet niskaani auringolta suojannut huivi repesi. Vaelluskenkien pohjat irtosivat ja uudet kengät saivat aikaan mahtavat rakot kantapäihin. Espanjankielen opiskelu ei sujunut siinä määrin kuin olin toivonut. Lutikat saivat aikaan sietämättömästi kutiavia paukamia. Öisin oli yleensä liian kylmä tai kuuma. Kadotin pyykkäyksessä tarpeellisen pesualtaan tulpan ja sokerina pohjalla: kännykän akku turposi helteessä kaksinkertaiseksi poksauttaen luurin takakannen irti. Päivittäinen kävely itsessään aiheutti kaikenlaisia rasitukseen liittyviä kipuja ja kolotuksia. En kuitenkaan voinut pitää lepopäivä, sillä kuopuksen lakkiaisiin piti ennättää viimeistään 4. kesäkuuta mennessä. Siinä mielessä camino oli voimaannuttava kokemus, että pikku hankaluuksista huolimatta löytyi aina voimia ja sisua jatkaa taivalta eteenpäin päivästä toiseen.

Kännykkä toimi koko reissun ajan, vaikka akku paisui kuin pullataikina

Ranskalaisen reitin kävely on paitsi pitkäkestoinen fyysinen ponnistus, myös matka Pohjois-Espanjan kulttuuriin ja historiaan. Se on hidasta liikettä mykistävän kauniiden maisemien halki, ällistyttäviä kulinaarisia kokemuksia ja yllättäviä kohtaamisia ihmisten ja eläinten kanssa. Pyhiinvaellusteema on innostanut myös taiteilijoita vuosisatojen ajan. Caminon varrelta löytyy runsaasti pyhiinvaeltajia esittäviä taideteoksia. Oma erityinen viehätyksensä tulee siitä, että reitti kulkee "kirkolta kirkolle". Espanjassa hengelliset rakennelmat ovat kehkeytyneet vuosisatojen kuluessa jokseenkin mahtaviksi. Pienestäkin kylästä löytyy komea kirkko tai pari, joiden rakentamiseen ja koristeluun on käytetty valtavasti aikaa ja työtä. Burgosin, Leónin ja Santiago de Compostelan mahtavat katedraalit ovat caminon arkkitehtonisia kohokohtia.

4.5. Keskiviikko. Saint-Jean-Pied-de-Port - Roncesvalles, 24 km

Ensimmäiseksi päiväksi näytti kehkeytyvän pilvinen keli, joten valitsin matalammalla kulkevan reitin.

Jyrkimmissä rinteissä kulkijoiden turvaksi oli rakennettu kaiteita

Jos olisin valinnut "Route Napoleonin", tien laidassa kulkemista olisi ilmeisesti ollut vähemmän. Onneksi suurin osa päivätaipaleesta koostui poluista ja tällaisista kapeista metsäteistä.

Tuuli oli hiipunut. Vanhat sammaleiset puut reunustivat polkua. Muita kulkijoita ei näkynyt. Välillä tunnelma oli jokseenkin aavemainen.

Ensimmäisenä kävelypäivänä näkyvyys heikkeni huomattavasti reitin korkeimmassa kohdassa. Tässä kohtaa reittimerkinnät katosivat pilveen. Kännykän karttasovelluksen avulla pysyin kuitenkin oikealla kulku-uralla

Roncesvalles. Albergue oli rakennettu kirkon yhteyteen. Ruokailut oli järjestetty paikallisten hotellien ravintoloihin.

Valtavan alberguen kaikki nukkumapaikat näyttivät olevan käytössä. Huopia ei ollut tarjolla, joten kevyt makuupussi olisi ollut hyvä varuste.

5.5. Torstai. Roncesvalles - Zubiri, 22 km

Roncesvallesin nimi baskiksi on Orreaga. Francon aikaan baskin kielen käyttöä yritettiin tukahduttaa, mutta nyttemmin se on elpynyt.

Reitti jatkui Roncesvallesista aluksi mukavan helppokulkuisena

Burguete-Auritz, Iglesia de San Nicolas de Bari.

Sää jatkui pilvisenä. Etäällä häämöttää Espinal.

Zubiria lähestyessä kulku-ura muuttui kiviseksi. Muutaman viimeisen kilometrin pitkä alamäki koetteli joidenkin kulkijoiden polvia.

6.5. Perjantai. Zubiri - Pamplona, 21 km

Aamu valkeni puolipilvisenä

Biskajanlahden pohjukassa sijaitseva Baskimaa on karua, solien ja jokilaaksojen halkomaa vuoriseutua. Keskiajalla baskit tunnettiin taitavina laivanrakentajina, merimiehinä ja kalastajina.

Koko päivätaival oli loivaa alamäkeä, varsin helppokulkuista.

Rosannan camino päättyi ennen aikojaan. Polulle uupuneiden vaeltajien muistoksi pystytettyjä ristejä kohoaa harvakseltaan polun varrella.

1100-luvulla rakennettu alkujaan romaaninen Puente de la Magdalena ylittää Arga -joen. Argan vedet laskevat lopulta Välimereen Barcelonan eteläpuolella.

Baluarte del Redín, Pamplonan vanhoja puolustusrakennelmia keskustan pohjoispuolella.

Catedral de Pamplona de la calle de la curia, España

Hostel Casa Ibarrola (Carmen 31) Pamplonassa sijaitsi erinomaisella paikalla. Täällä törmäsin ensimmäisen kerran kuvassa näkyvään kompaktiin albergue -tyyppiin. Erinomaisen siisti ja viihtyisä majatalo.

7.5. Lauantai. Pamplona - Puente la Reina, 24 km

Toukokuussa caminolla näkyy mukavasti vihreää ja luonnonkukkia. Myöhemmin kesällä maisema on auringonpaahteen kuivattamaa ja ruskeaksi korventamaa.

Sierra del Perdon -harjanteen päälle kapuaminen Pamplonan eteläpuolella oli hikinen urakka

Sierra del Perdonin laella on yksi caminon kuvatuimmista maamerkeistä, Vicente Galbeten taideteos, joka kuvaa eri aikakausien pyhiinvaeltajien kulkuetta. "Missä tuulen polku risteää tähtien polun kanssa."

Neitsyt Maria on suosittu aihe caminon varrella, tämä patsas pystytetty Utergan pohjoispuolelle.

Utergan jälkee polku jatkui loivana alamäkenä Puente la Reinaan asti

8.5. Sunnuntai. Puente la Reina - Estella, 22 km

"Kuningattaren silta" Puente la Reinan itäpuolella ylittää Arga -joen

Cirauqui häämöttää etäällä

Moni kylä caminon varrella on rakennettu mäkien ja kukkuloiden päälle kuten Cirauqui. Kuumina päivinä jyrkät nousut saavat hien virtaamaan.

Silta ja pätkä roomalaisten rakentamaa tietä Cirauquin lähellä

Äitienpäiväkukat Lorcassa

Robert Louis Stevenson: "Maisema vaatii kiireetöntä, omistautuvaa, erittelevää tarkkailijaa. Korkean  kukkulan huipulle kiipeäminen ei välttämättä ole hedelmällisempää kuin viljelysmaita halkovan tien yksitoikkoisesti samankaltaisina toistuvat värien ja muotojen yhdistelmät. Antoisimpia ovat kuitenkin polut ja pienet tiet, joilla on omat persoonallisuutensa, vapaina tieinsinöörin korrekteista suorista tehokkaista linjoista, mutta tulvillaan miellyttävää oikullisuutta. Mikä on synnyttänyt jonkin jonkin tienmutkan tai pientareen joutomaan ailahtelevuuden? Luonnonpoluilla mikään systemaattinen peräkkäisyys ja jatkumo ei vaadi kulkijan huomiota, on kuin olisi hetkeksi vapautunut syyn ja seurauksen rautaisesta määräysvallasta. Jokaisessa yksityiskohdassa näkyy siivon ja sopusointuisen kauneuden hiljainen henki, niin että voimme kaikessa rauhassa ottaa vastaan jokaisen pienen piirteen ja antaa niiden yksissä tuumin soittaa mielessämme maiseman hillittyä sävelmää."

Pyhän Miguelin kirkko Estellassa

9.5. Maanantai. Estella - Los Arcos, 21 km

Irachessa Pyhän Marian luostarin seinässä kaksi hanaa. Toisesta saa vettä toisesta viiniä.

Aamupala Azcuetassa. Päivän ensimmäisen peninkulman jaksaa taivaltaa yöllä kertyneiden voimien turvin. Kuvassa patongin vieressä tortilla de patatas, jota saa lähes jokaisesta kahvilasta ja baarista.

Ennen Los Arcosia tavoitin polulla amerikkalaisen kiinteistönvälittäjän. Poloinen tallusteli sandaaleilla, kun varsinaiset kengät hankasivat pahasti. Väsähtänyt miekkonen kaipasi kovasti juttuseuraa, joten etenimme lopun päivää yhtä matkaa.

Hannes 2v kulki yleensä vapaana. Vaelluskengät suojaavat tassuja hellepäivinä tienpinnan kuumuudelta.

Los Arcos. Päivällispizza osoittautui pakasteesta uuniin nakatuksi.

10.5. Tiistai. Los Arcos - Logroño, 21 km

Jäätelö maistui kuumina päivinä. Kylmään herkkuun kehittyi caminon kuluessa jonkin sortin addiktio. Loppupuolella ostin jäätelön poikkeuksetta ohittaessani kaupan tai kahvilan.

Tämä saksalainen sälli oli muutama vuosi sitten myynyt firmansa ja viettää nyt aikansa vaeltamalla ympäri maailmaa. Kotioloissa muutaman viikon levähdys ja sitten uudelle taipaleelle. Oli kovin ylpeä päivänvarjovirityksestään.

"The Knee Wrecker", perä perään jyrkähköjä nousuja ja laskuja 10 km ennen Viannaa. Itselläni hieman yllättäen ei ollut polvien kanssa minkäänlaisia vaikeuksia reissun aikana.

Vianna

Muutamissa paikoin teiden ylityksiä varten on rakennettu asialliset sillat tai tunnelit. Pääsääntöisesti tiet täytyy kuitenkin ylittää ilman näin hienoja rakenteita. 

La Riojan viinialueen keskuksen Logroñon vauraus näkyy jo kaupunkiin saapuessa.

Pohjois-espanjalainen versio kanacaesarsalaatista. Broileri leivitetty ja paistettu rapeaksi.

11.5. Keskiviikko. Logroño - Najera, 29 km

Aamupalaksi vasta puristettua appelsiinimehua, espresso ja suklaatäytteinen napolitana -leivos

Rio Somero -tekojärvi, jonka vesi on roomalaisten ajoista lähtien Rio Someron kanavien vesi on kastellut Logroñon seudun viini- ja oliivitarhoja.

Juomavettä löytyy helposti julkisista vesipisteistä

Etäällä näkyy kukkulalle rakennettu Navarrete

Vaelluskenkien pohjat alkoi irrota Logroñon jälkeen. Loppupäivästä kävely kävi jo melko hankalaksi ja äänekkääksi läpsytykseksi. Sain pyöräileviltä vaeltajilta tuubin pikaliimaa, jolla yritin liimata pohjia takaisin paikoilleen. Ei onnistunut. Muutaman askeleen jälkeen läpse alkoi uudelleen ja jalkoja täytyi taas nostella epämukavan ylös jokaisella askeleella.

12.5. Torstai. Nájera - Santo Domingo de la Calzada, 21 km

Aamulla viivytin lähtöä Nájerasta niin myöhäiseksi, että kenkäkauppa avautui. Ostin 54 eurolla lenkkarit. Niillä oli mukavan kevyt kävellä vaelluskenkien jälkeen. Toinen etu oli, että kastuttuaan lenkkarit kuivuivat huomattavasti nopeammin kuin vaelluskengät.

Nájeran paikalla kohosi muinoin roomalainen Tritiumin kaupunki. Nykyinen nimi juontuu arabiankielen sanasta "naxara", joka tarkoittaa kaupunkia kallioiden välissä.

Vaihteeksi pilvinen päivä. Verkkaan pienenevä etäisyys Santiago de Compostelaan ilmoitetaan polun varren opastetauluissa, -kylteissä ja pylväissä.

Robert Louis Stevenson: "Kaikista ihmisen mielialoista tielle lähdön tunnelma lienee parhain."

13.5. Perjantai. Santo Domingo de la Calzada - Belorado, 23 km

Välillä tuntui, että Santiago lähestyy tuskallisen hitaasti ja mieleen juolahti uupuneita ajatuksia, kuten "Mitä järkeä tällaisessa urakassa on?"

Grañon, ensimmäinen kahvila heti portaiden yläpäässä. Caminon reitin varrella joka kylässä ensimmäinen baari näyttäisi kaappaavan leijonanosan vaeltajien virrasta.

Seudun pitkä kulttuurihistoria näkyy romaanisissa ja goottilaisissa kirkoissa ja ammoin rakennetuissa kaarisilloissa. Tämä kukka-astia tosin saattaa olla modernimpaa tuotantoa.

Pysähdyin salaattivälipalalle vain hieman ennen Beloradoa. Näihin Ensalada Mixta -annoksiin kehittyi caminon kuluessa intohimoinen suhde. Monesti söin kaksi salaattiannosta yhtä soittoa, muutaman kerran kolmekin.

Yksityiset alberguet olivat usein erinomaisen mukavia ja siistejä kuten tämä Cuatro Cantones Beloradossa.

14.5. Lauantai. Belorado - Agés, 28 km

Takana kaksi lyhyttä totuttelupäivää uusiin kenkiin, nyt vuorossa pitempi taival. Heräsin viideltä ja pääsin liikkeelle puoli kuuden maissa. Taskulamppu oli taas muutaman kerran tarpeen oikean reitin varmistamisessa.

Muistomerkki sisällissodassa Villafranca Montes de Ocan liepeillä teloitettujen muistoksi

Vaihteeksi mukavan kotoisaa mäntymetsää

Pääsin majapaikkaan juuri ennen rankkasadetta. Pari minuuttia jälkeeni saapunut japanilainen rouva kastui pahan päiväisesti.

15.5. Sunnuntai. Agés - Burgos, 22 km

Neduja ja vieläkin varhaisempaa sakkia majaillut Atapuercan seudulla jo yli miljoona vuotta sitten.

Etäällä häämöttää Burgos, Kastilian entinen pääkaupunki

Burgosin katedraali

Arco de Santa María on yksi Burgosin 12 keskiaikaisesta portista, katedraali kohoaa heti sen takana

16.5. Maanantai. Burgos - Hontanas, 31 km

Parin hiljaisen vuoden jälkeen kulkijoita oli nyt runsaasti liikkeellä. Pyhiinvaellusintoa on myös saattanut lisätä se, että pandemian takia vuoden 2021 pyhää vuotta jatkettiin vuodella. Pyhää vuotta vietetään niinä vuosina jolloin Pyhän Jaakobin päivä 25. heinäkuuta sattuu sunnuntaille.

Rabé de las Calzadas

Pitkän alamäen päässä Hornillos del Camino

Albergue de Peregrinos Fuente Sidres sijaitsee caminon reitillä vähän ennen Hontanasin kylää. Tämäkin majatalo oivallisen siisti ja viihtyisä. Illallisella tutustuin amerikkalaiseen Janiceen. 80-vuotias seikkailijatar tykkäsi kulkea yksin, mutta kaipasi juttukaveria. Tämä onkin yksi caminon viehättävistä piirteistä. Halutessaan voi kulkea yksin, mutta keskustelukumppaneita löytyy helposti.

17.5. Tiistai. Hontanas - Boadilla del Camino, 29 km

Pyhän Antoniuksen luostarin rauniot Castrojerízin lähellä. Pyhää Antoniusta pidetään länsimaisen luostarilaitoksen perustajana.

Castrojeriz, pääkallo ja ristityt reisiluut Santo Domingon kirkon seinässä muistuttavat kuolevaisuudesta.

Pitkä ja jyrkkä alamäki, jossa Jaakoppi kaatui pyörällä viisi vuotta sitten.

Munkkitrio sonnustautui kaapuihinsa myös kuumina päivinä.

Caminon reittiä reunustavien viljelysten kastelulaitteet tarjosivat monena päivänä virkistävän suihkun

18.5. Keskiviikko. Boadilla del Camino - Carrión de los Condes, 24 km

Liikkeelle taas ennen sarastusta. Mukavan vilpoista, täysikuu, käki kukkuu ja sammakot kurnuttaa.

Canal de Castilla valmistui 1800-luvun ensimmäisen puoliskon aikana, mutta jäi keskeneräiseksi rautateiden rakentamisen myötä.

Carrión de los Condes. Jos näitä reitin varteen pystytettyjä pyhiinvaeltajien patsaita on uskominen, juomavettä kuljetettiin ammoin kalebasseissa eli pullokurpitsasta valmistetuissa astioissa.

Santa Claran luostarin yhteydessä toimivan alberguen ryhmämajoitus oli loppuunmyyty, mutta yksityishuone löytyi vielä. Ryhmämajoitukset ovat mukavia sosiaalisena ympäristönä, mutta välillä kaipaa myös yksityisyyttä.

19.5. Torstai. Carrión de los Condes - Moratinos, 29 km

Rips... aamulla lähtöä tehdessä vanha hapertunut Dolomiiteiltä hankittu vaellushuivini repesi. Käytin huivia vielä jokusen päivän yrittäen asetella sitä lippalakin alle niin, ettei reikä haittaisi, mutta aina aurinko kuumotti jostain hankalasti. Sitten nakkasin huivin roskiin ja korvasin sen tyynyliinalla, joka olikin tähän asti ollut turha varuste. Kaksinkertainen kangas päänahan ja lippalakin välissä oli tietysti kaksin verroin kuumempi, mutta suojasi hyvin paahteelta.

Asuntovaunuun rakennettu kahvila keskellä ei mitään. Ostin appelsiinimehun, mutta en pysähtynyt levähtämään. Kiinnosti jaksaisinko taivaltaa Carrión de los Condesin ja Calzadilla de la Cuezan välisen 17 kilometrin etapin yhtä soittoa.

Mesetaa parhaimmillaan/pahimmillaan. Maiseman vaihtelevuus ei häiritse pohdiskelua tai keskustelua. Loputtomat vehnäpellot raukeassa pysähtyneisyydessään, turhat ylä- ja alamäet karsittu minimiin. Kengät irrottaa tienpinnasta hienoa pölyä. Ilma väreilee auringon paahteessa.

Albergue La Morenan Ensalada Mixta tarjosi sekä kulinaarista että visuaalista nautintoa.

Moratinos. Majapaikan lähellä kohosi kumpu, jossa näkyi kuin muutamia hobittien kotien oviaukkoja. Ihmettelin niitä ääneen ja päädyin puhuttelemaan Rebeccaa. Kummun sisään johtavat ovet kätkevät sisäänsä bodegoja, joissa on valmistettu ja varastoitu viiniä. Rebecca lupautui esittelemään perheensä bodegaa, joka toimii nykyisin lähinnä viinikellarina. Lopulta majapaikasta lähti varsinainen kansainvaellus ihmettelemään bodegaa. Osa luolista on jo romahtanut ja pois käytöstä. Käytännössä nämä siis maakellareita, joissa erinomaisen vakaa lämpötila.

Uudet kengät olivat sittenkin salakavalasti saaneet aikaan kivuliaat rakot. Tai oikeastaan syy ei ollut kenkien, vaan oman ajattelemattomuuteni. Olin nimittäin sujauttanut lenkkareiden pohjallisten alle silikonityynyt toivoen niiden pehmentävän kantaiskua. Niin siinä kävikin, mutta kantaiskun pehmentämisen lisäksi ohut rantu pehmeää silikonia oli työntynyt kummassakin kengässä ylöspäin pohjallisen ja kantakapin väliin. Mitättömän kokoiset ulkonemat olivat päivän aikana hanganneet mahtavat rakot kumpaankin kantapäähän. Jostain syystä en ollut kiinnittänyt asiaan huomiota, ennen tilanteen kriisiytymistä. Majapaikassa tapaamani italialainen Lucia kertoi olevansa sairaanhoitaja ja että rakot kannattaisi tyhjentää. Rakkojen sisälle kertyneen nesteen aikaan saama paine oli se, mikä tuntui kävellessä kipuna. Lucia puhkaisi rakot tottunein ottein ja paineli rakot tyhjiksi majatalon terassilla päivällisen jälkeen.

20.5. Perjantai. Moratinos - El Burgo Ranero, 28 km

Peninkulman aamulenkin jälkeen pysähdyin aamupalalle Sahagúniin, pian camino francésin keskikohtaa osoittavien temppeliritareiden patsaiden jälkeen. Filip IV:n  käskystä tuhotusta mahtavasta Temppeliherrain ritarikunnasta näkyy viitteitä siellä täällä. Edellisenä päivänä olin ohittanut kylän nimeltä Terradillos de los Templarios.

Cea -joen ylittävä romaaninen silta Sahagúnissa on rakennettu roomalaisten perustusten päälle

21.5. Lauantai. El Burgo Ranero - Arcahueja, 29 km

Mansilla de las Mulas, vanhaa kaupungin muuria. Aikoinaan tärkeä paikkakunta mm. muulimarkkinoiden vuoksi.

Muuleja ei Mansilla de las Mulasissa näkynyt, mutta sentään pässi.

Puente Villarentessä nautittu "salaatti" oli erikoisen näköinen, mutta makoisa. Kikherneet keskeisessä roolissa.

Puente Villarenten tienoolla ilma oli sakeanaan valkoista haituvaa, ehkä pajun siemeniä.

Kantapäiden rakot olivat taas täyttyneet. Neulalla pistetyt reiät olivat umpeutuneet, eikä neste päässyt poistumaan. Päivällä ibuprofeeni ja parasetamoli olivat yhteisvoimin lievittäneet kipua sen verran, että kävely oli onnistunut. Iltasella nipsaisin kynsisaksilla niin isot reiät rakkoihin, ettei nesteen poistuminen tule enää tuottamaan ongelmia.

22.5. Sunnuntai. Arcahueja - Villavante, 36 km

Neitsyt Marialle omistettuLeónin katedraali havainnollistaa  mainiosti goottilaista kirkkorakennustaidetta. Peruspiirteitä ovat kimppupilarit, suippokaaret, koristeelliset holvit, suuret ikkunat ja ruusustot. Kokonaisuutta leimaa valoisuus ja kohoaminen huimaaviin korkeuksiin. Katedraalin rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla roomalaisen kylpylän paikalle ja se valmistui 1500-luvun loppupuolella. Kolmiosainen pääsisäänkäynti viittaa isään, poikaan ja pyhään henkeen keskiaikaisen numerologisen symboliikan mukaisesti.

Tällä kertaa en pistäytynyt katedraalissa, mutta kokemus on kyllä varsin suositeltava. Sisäänpääsy maksaa muutaman euron.

Caminosta kehkeytyi varsinainen herkutteluretki. Pohjois-espanjalaisen keittiön ankeuden vastapainoksi popsin pizzoja, hampurilaisia, pastaa, jäätelöä, leivoksia, suklaata ym. energiapitoista ja ei-niin-terveellistä aina, kun mahdollista. Pitkillä päivätaipaleilla ruokahalu kehittyy melkoiseksi. Kuukauden reissun aikana lisäpainoa kertyi parisen kiloa.

Alfonso IX, Salamancan yliopiston perustaja

Albergue Santa Lucia, Villavante. Jälleen erinomaisen siisti ja viihtyisä yksityinen albergue. Yhteinen päivällinen nautittiin pitkän pöydän ääressä. Hämäläiselle introvertille nämä tilanteet ovat välillä hieman haasteellisia. Espanjalaiset, italialaiset ja ranskalaiset pulisevat luontevasti keskenään ja meteli on toisinaan korvia huumaava. Kännykän akku oli pullistunut helteessä kaksinkertaiseksi ja poksauttanut luurin takakannen irti.

23.5. Maanantai. Villavante - Murias de Rechivaldo, 25 km

Hospital de Órbigo, Iglesia de la Purificación 

eli Puhdistuksen Kirkon kellotornissa 

kattohaikaroiden pesissä vilskettä

heti aamutuimaan

Hospital de Órbigo. 20-kaarinen ja 204 metriä pitkä Puente Romano -silta rakennettu 1200-luvulla. Vuonna 1434 Leónista kotoisin ollut ritari Suero de Quiñones järjesti sillalla turnajaiset onnettoman rakkauden tähden. Ritari oli rakastunut kalseaan impeen saamatta vastakaikua tunteilleen. Luonteva ratkaisu probleemaan tapella kuukausi putkeen liput liehuen, torvien töräytellessä fanfaareita ja yleisön hurratessa. Suero de Quiñones menestyikin turnajaisissa oivallisesti ja katsoi vapautuneensa onnettomasta, yksipuoliseksi jääneestä lemmensuhteestaan.

Trubaduuri viihdytti vaeltajia vähän ennen Astorgaa. Pudotin vähäisestä matkakassastani muutaman kolikon kitarakoteloon korvaukseksi tästä videosta.

Gaudin suunnittelema, vuonna 1889 valmistunut arkkipiispan palatsi (Palacio Episcopal). Satulinnaa muistuttavan rakennuksen yhteydessä on Museo de los Caminos, missä on esillä kokoelma pyhiinvaeltajien varusteita. Ohitin Astorgan sopivaan aikaan, ennätin hankkia uuden puhelimen juuri ennen kaupan sulkeutumista.

24.5. Tiistai. Murias de Rechivaldo - El Acebo, 32 km

Tunteroisen tallustelun jälkeen aamupala Santa Catalina de Somozassa

Ilma oli viilentynyt melkoisesti. Tummat pilvet Cantabrianvuorten yllä lupasivat sadetta.

Rabanal del Camino, tähän asti nousu ollut loivahkoa, edessä jyrkempää

Foncebadónissa pidin kunnon ruoka- ja lepotauon. Vuosikymmen aikaisemmin olin popsinut täällä lihapullia ja ne olivat edelleen listalla,  vaatimattoman kokoinen annos tosin. Jäljellä oli vielä päivän loppurutistus, reilun peninkulman taival El Aceboon. Ensin jyrkkää nousua ja heti perään jyrkkää laskeutumista.

El Acebon ilmaantuminen näkyviin oli yksi koko reissun iloisimmista hetkistä. Sade oli alkanut melkein heti Foncebadónista lähdön jälkeen. En ollut hoksannut/viitsinyt pukea sadehousuja ja sain lampsia märissä pöksyissä reilut neljä tuntia. Majoituin La Rosa del Agua -majataloon ja nukuin koko reissun makoisimmat unet.

Housujen reisitaskuun unohtunut muistivihko tärveltyi sateessa. Sivut liimautuivat yhteen ja koko vihko oli yhtä muhjua. Vihkosen mukana menetin espanjankielen opiskeluun liittyvät muistiinpanoni.

25.5. Keskiviikko. El Acebo - Camponaraya, 26 km

Aamulla lutikka vilisti lakanalla. Otin sen talteen ja näytin majatalon isännälle, joka oli oitis tilanteen tasalla kertoen aikovansa heti aamulla myrkyttää käyttämäni huoneen. Lutikat lymyävät yleensä sänkyjen liepeillä ja imevät veriateriansa öisin pahaa aavistamattomista nukkujista. Ne leviävät majapaikasta toiseen sängylle tai sen viereen jätettyjen matkatavaroiden mukana. Tästä tietoisena olin koko reissun ajan säilyttänyt kaikkia kamojani kaukana sängyistä, joten en ollut huolissani verenhimoisista salamatkustajista.

Synkeä sadekeli oli muuttunut poutaiseksi auringonpaisteeksi. Jyrkähkö alamäki jatkuisi aina Molinasecaan asti. Laskeutuminen koettelee koipia enemmän kuin ylös kapuaminen. Onneksi olin jo edellispäivänä taittanut noin kolmanneksen alamäestä.

Robert Louis Stevenson, ikävien paikkojen viehätyksestä: "Karun ja mielenkiinnottoman maiseman tarkastelu herkistää näkemään kauneutta sielläkin missä sitä ei yleensä huomaa. Muistot, odotukset ja mielialat vaikuttavat siihen millaisena seutu katselijalle näyttäytyy. Tarkkailija kuuluu yhtälön muuttujiin siinä missä tarkkailtavakin. Ripaus mielikuvitusta ja eloton maa muuttuu romanttiseksi seikkailujen tyyssijaksi..."

Molinaseca

Kuten monessa muussakin caminon varren kylässä ja kaupungissa, myös Molinasecassa reitti kulkee pääkatua pitkin. Kaupat, kahvilat ja majatalot löytyvät helposti.

Tämä miekkosen bongasin reissun aikana monta kertaa. Aurinkopaneelin ja telttamajoituksen perusteella omavaraisuus ja itsenäisyys ovat tämän vaeltajan keskeisiä arvoja.

Temppeliherrojen linna Ponferradassa, missä lounassalaatin löytäminen tuotti hienoisia vaikeuksia.

Basílica Nuestra Señora de la Encinan kellotorni, Ponferrada

Hauska ja hyödyllinen keksintö kadun varrella Camponarayassa, automaattiapteekki... vai pitäisikö aanoa apteekkiautomaatti? Tosin valikoima oli huomattavan suppea oikeaan apteekkiin verrattuna.

26.5. Torstai. Camponaraya - Vega de Valcarce, 28 km

Liikkeelle vasta seitsemän maissa. Olin heräillyt yöllä muutamaan otteeseen kuvitellen lutikoiden ryömivän ihollani. Mitään ei kuitenkaan löytynyt yöllisissä tarkastuksissa. Mutta toissayön puremajälkiä oli alkanut syyhyttämään. Aloitin aamulla antihistamiinikuurin, jonka olin varannut  mukaan juurikin tällaista tilannetta varten.

Cacabelos, leipomon näyteikkuna. Tuollaista kovakuorista patonkia on mukava järsiä kävellessä. Patonki on halpa ja helposti mukana kuljetettava hätävaramuona.

Viiniköynnökset kasvoivat vauhdilla lämpimien päivien aikana.

Villafranca del Bierzo,  Pyhän Jaakon kirkko. Pyhiinvaeltajat, jotka keskiajalla eivät sairauden tai vammojen takia voineet jatkaa matkaansa Santiagoon asti, saivat tästä kirkosta compostelan, joka osoitti heidän tehneen pyhiinvaelluksen hyväksyttävällä tavalla.

Kuvassa näkyvän kaltaisia liuskekattoja näkyy harvakseltaan caminon reitin varrella. Tämä katto Trabadelossa.

Iberian niemimaalla elää omanlaisensa oravapopulaatio, sciurus vulgaris infuscatus. Tämä yksilö oli selvästi tottunut ohi käveleviin ihmisiin eikä häiriintynyt, vaikka pysähdyin nappaamaan kuvan.

Majapaikkana vaihteeksi hotelli, jossa viihtyivät myös rekkamiehet ja autoilla matkailevat.

27.5. Perjantai. Vega de Valcarce - Biduedo, 29 km

Päivästä oli tulossa lämmin ja oli vaihteeksi mukava päästä kävelemään puiden varjoon. Edessä reissun viimeinen isompi nousuosuus O Cebreiroon.

Antihistamiinista huolimatta lutikanpuremat kutisivat koko ajan pahemmin. Onneksi niitä oli suhteellisen vähän.

Puurajan yläpuolella aurinko paahtoi armotta. Maisemat olivat niin viehättäviä, että mieleen hiipi epäilys... voiko näin kaunista ollakaan!?

Ylös O Cebreiroon olisi päässyt myös hevoskyydillä. Se kuulosti hauskalta ja olisin kokeillut, mutta satuin paikalle liian myöhään. Jos tulkitsin oikein yrityksen plakaattia, lähdöt tapahtuvat päivittäin aikataulun mukaan. Kätevintä olisi, jos yöpyisi Las Herreriaksessa, niin voisi etukäteen sopia kyydistä ja hypätä heti aamulla ratsun selkään. Tämä hevosen tuotos tavallaan "räjähti" lähestyessäni sitä. Läjässä hääräili osapuilleen miljardi kärpästä. Pelästyivät askeleitani ja lähtivät kaikki kiitämään omiin suuntiinsa kuin mustat auringonsäteet. Majesteettinen näky.

Vihdoin Galiciassa!

O Cebreiro

Eipä tässä kiirettä mihinkään...

28.5. Lauantai. Biduedo - Vilei, 28 km

Laakson yllä häälyvät pilvet muistuttivat erehdyttävästi merta

Triacastelan lähellä kasvaa paikallinen nähtävyys, yli 800 vuotta vanha muhkurainen puu.

Ohitin Sarrian pysähtymättä, arvelin jaksavani perille Vileihin yhtä soittoa.

Lasillinen kylmää sangriaa maistui hikisen urakan päätteeksi!

29.5. Sunnuntai. Vilei - Cruceiro, 31 km

Polulle puoli seitsemän maissa eli aamuhämärässä. Pimeässä tien reunaa kävellessä huomatuksi tulemista auttaa valaisin tai heijastin, jälkimmäisen etuna keveys ja riippumattomuus virtalähteestä. Reppuna tällä caminolla Savotan Jääkäri kokoa M, joka osoittautui tähän asti käyttämistäni camino-repuista mukavimmaksi. Mollekujastoihin tilanteen mukaan kiinnitettävien erikokoisten ja -muotoisten taskujen avulla reppua voi optimoida erilaisiin tarpeisiin sopivaksi.

Jokseenkin aavemainen tunnelma tallustella yksin sumuisena aamuna ikivanhojen puiden siimeksessä

Hyvitykseksi kalseasta aamusta nautin tuplaleivoskahvit peninkulman aamujaloittelun jälkeen. Alkupalaksi cafe cortado ("maitoespresso") & tarta de santiago ja jälkkäriksi cafe con leche & larpeira. Huikean herkullista! 

Pieni kalmisto, Mirallos.

Mitä lähemmäksi Santiago de Compostelaa pääsin, sitä enemmän ihmisiä näkyi polulla. Enää ei saanut kävellä omassa rauhassa.

Hórreo -aittoja lötyy paljon  Luoteis-Espanjasta ja Pohjois-Portugalista. Aitta on rakennettu niin, että jyrsijöiden on mahdollisimman vaikea iskeä hampaansa aittaan säilöttyihin elintarvikkeisiin. Seinissä on rakoja ilmanvaihtoa varten. Ensimmäinen kirjallinen viittaus hórreo -aittoihin on vuodelta 1280.

Synkästä aamusta huolimatta päivästä kehkeytyi varsin kaunis

Tämmöinen taideteos oli pystytetty majatalon pihalle.

30.5. Maanantai. Cruceiro - Boente, 32 km

Liikkeelle taas ennen puolta seitsemää. Ohitin hämärässä yksinäisen katin. Hassua miten kännykän kamera "näkee" heikossa valaistuksessa paremmin kuin omat silmät.

Eukalyptusmetsä tuoksui... hmm.. eukalyptukselta

Furelos virtaa Meliden itäpuolitse etelään, yhtyy Ulla -jokeen ja lopulta vedet päätyvät Atlantiin.

Pyhän Roquen kappeli, Melide. Tässä vaiheessa hoksasin tarkistaa seuraavan majapaikan sisään kirjoittautumisajan ja totesin, että loppupäivän aikana ei ole lepotaukoihin mahdollisuutta. Vauhdikkaalla pikamarssilla saattaisin juuri ja juuri ennättää saksalaisten ylläpitämään majapaikkaan ajoissa.

Koko caminon siistein ja tehokkaimmin organsoitu albergue oli - ei ehkä yllättäen - saksalaisten hallinnoima. Päätin laiskotella ja tilasin muutamalla eurolla pyykkäyksen ja kuivauksen majatalosta.

Saksalaisessa majatalossa oli tietysti tarjolla myös saksalaisia oluita saksalaisessa Biergartenissa

31.5. Tiistai. Boente - Pedrouzo, 28 km

    

Liikkeelle viiden maissa, koska edessä taas pitkä päivä ja lisäksi halusin välttää illaksi luvatun sateen.

Miguel sortui polulle pitkässä ylämäessä tammien ja eukalyptusten katveeseen vain 34 kilometrin päässä Santiagosta

Sateen välttely ei lopulta onnistunut, joten päivän lopputaipaleesta ei ole kuvia. Rakot olivat tässä vaiheessa jo hyvin parantuneita. Kipu oli kadonnut oikeastaan heti rakkojen tyhjennysleikkauksen jälkeen

31.5. Tiistai. Pedrouzo - Santiago de Compostela, 19 km

    

Aamulla näytti, että sateet olisivat loppuneet, joten en pukenut sadehousuja. Se oli virhe. Housuni kastuivat läpimäriksi parin ensimmäisen tunnin aikana. Onneksi keli oli suhteellisen lämmin.

Joidenkin vanhojen puiden taakkana on hämmästyttävä määrä sammaleita, köynnöksiä, sieniä ja muuta kasvillisuutta.

Patsaan nimenä "El Templario Peregrino" eli tässä yhdistyvät temppeliritari ja pyhiinvaeltaja yhdeksi ja samaksi hahmoksi

Santiago de Compostela tuntui viimeisenä päivänä lähestyvän tuskallisen hitaasti, mutta lopulta jääräpäinen "askel kerrallaan" -ajattelu johti tavoitteeseen.

Katedraalin edustan aukiolle saapui ja sieltä poistui urakkansa loppuun saaneita vaeltajia

Apostoli Jaakobille pyhitetyn katedraalin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1075 ja jatkuivat vuoteen 1211. Katedraalin pömpöösi julkisivu mahtavine portaineen ja yli 70 metrin korkeuteen kohoavine torneineen rakennettiin 1600- ja 1700-luvulla ja edustavat mahtailevaa ja koristeluissaan yliampuvaa barokkia. Sisätilasta jää sekava mielikuva, eri aikakaudet ovat jättäneet sinne omat esteettiset merkkinsä. Mieleenpainuva on varsin sotaisa apostoli, joka miekkaa heilutellen istuu valkoisen hevosen selässä. Kauniit valkoiset kukat peittävät osan veristä spektaakkelia – Jaakob on sivaltanut muutamalta muslimilta päät pois. Reconquistan aikaan, jolloin kristityt hätistelivät maureja takaisin Afrikkaan, Pyhä Jaakko tunnettiin myös nimellä Santiago Matamoros eli Pyhä Jaakko Maurien Teurastaja. Pyhä Jaakko olikin reconquistan suojeluspyhimys. Vuonna 844 käydyssä Clavijon  taistelussa Pyhä Jaakko karautti ratsullaan pilvistä auttamaan kuningas Ramiro ensimmäistä ja ratkaisi voiton espanjalaisille.

Lopuksi vielä havainnollistus suunnitelman ja toteutuksen välisestä erosta. Ensin on ennen reissua laatimani skenaario päivien kulusta. Alemmassa kuvassa on merkintöjen sekamelska siitä, miten päivätaipaleet oikeasti toteutuivat.

Suunnitelma

Toteuma