Kiimingin kirkko

Kävelylenkki talvisessa postikorttimaisemassa Kiiminkiin ja takaisin (reitti kartalla) muodostui samalla jalkojen kestävyyskokeeksi. Menomatkalla oli tarkoitus pysähtyä aamukahville Jäälin Shellille, mutta epähuomiossa pätkyttelin taukopaikan ohi.



Kiimingin kirkko,
etualalla kellotapuli

Retken tutustumiskohteena oli Kiimingin kirkko, joka on yksi  maamme parhaiten alkuperäisen asunsa säilyttäneitä puukirkkoja. Se pystytettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1760 (kartta). Perusmuodoltaan kirkko on ristikirkko, jonka ulkokulmat on viistetty. Paanukatto on jyrkkä ja särmikkäästi aumattu. Pohjalaistyyppinen renessanssitapuli valmistui vuonna 1777. Kirkossa on 450 istumapaikkaa. Nykyiset 14-kertaiset urut rakensi Urkurakentamo Tuomi vuonna 1978.

Kuoriosaa hallitsee hirsipintaan maalattu triptyykki

Toppelius:
Jeesus ristiinnaulittuna

Maineikas oululainen kirkkomaalari Toppelius maalasi alttariseinän triptyykin. Keskellä on kuvattuna Jeesus Getsemanella. Vasemmalla on kuva Mooseksesta ja vaskikäärmeestä, oikealla Jeesus ristiinnaulittuna. Toppelius koristeli myös saarnastuolin apostolinkuvilla, jotka tosin ovat jo tuhoutuneet. Kirkkosalin seinällä on kehystetty öljymaalaus Jeesus ristillä vuodelta 1769.

Oskari Jauhiainen:
Sotilaan hyvästijättö

Vapaussodan sankarivainajien muistomerkki pystytettiin vuonna 1921. Kirkkopihassa on 61 talvi- ja jatkosodissa kaatuneiden sankarihautaa, joiden muistoa kunnioittavan muistomerkin Sotilaan hyvästijättö suunnitteli kiiminkiläissyntyinen kuvanveistäjä akateemikko Oskari Jauhiainen. Muistomerkki pystytettiin vuonna 1949. Kiimingissä on nykyisin O.Jauhiaisen taidemuseo, missä voi tutustua taiteilijan muuhunkin tuotantoon.

Ennakkotietojen perusteella Kiimingissä olisi pitänyt olla Kotipizza, mutta käytännössä sitä ei löytynyt. Onneksi paikkakunnalla oli kebab-pizzeria, josta sain oivallisen lätyn. Kotimatkalla taukopaikkoja olisi ollut useampiakin, mutta nyt oli niin kiire, ettei taukoja ennättänyt pitää. Askelmittarissa 48 km.

Lisätietoja esim. Lämsä, E. Oulun seudun kirkot, Viestimix 1999.

Haukiputaan kirkko

Ensimmäinen pitempi kävelylenkki pitkään aikaan kulki Linnanmaalta Rajakylän, Pateniemen, Herukan, Kellon ja Hookananpään kautta Haukiputaalle ja takaisin. Ennen lähtöä popsin koemielessä englantilaistyylisen aamiaisen: paistettua pekonia, munaa ja tomaattia sekä papuja tomaattikastikkeessa. Sen avulla jaksoikin helposti patikoida aamukahville Haukiputaalle. Olin varannut evääksi juustolla ja kylmäsavuporolla vuoratun ruisleivän, mutta epähuomiossa tulin Haukiputaalla popsineeksi kokonaisen pizzan. Pakkanen pysytteli koko reissun ajan kuuden ja kahdeksan asteen välissä ja ilma oli tyyni - sunnuntaikävely miellyttävimmästä päästä! Askelmittarissa 37 km.

                                         

Haukiputaan kirkko

Retken varsinaisena kohteena oli Haukiputaan vuonna 1762 valmistunut kirkko (kartta). Aamukahvilla Hotelli Samanttassa paikallinen isäntä kertoi, että Kiiminkijoen etelärannalla sijaitsevan kirkon katto uusittiin edellisenä kesänä. Muiden kuvakirkkojen tapaan Haukiputaan kirkossa on runsaasti seinä- ja kattomaalauksia, jotka ovat aikansa tunnetuimman kirkkomaalarin, oululaisen Mikael Toppeliuksen käsialaa. Toppeliuksen maalauksia on ollut Suomessa noin 40 kirkossa, mutta osa niistä on palanut. Haukiputaan kirkon pohjoisristin viimeistä tuomiota kuvaavaa maalausta jotkin taidehistorioitsijat ovat pitäneet suomalaisen barokkitaiteen merkittävimpänä tuotteena.



Mikael Toppelius: Viimeinen tuomio (Wikipedia)

Lisätietoja Haukiputaan kirkosta: Lämsä, E. Oulun seudun kirkot, Viestimix 1999.

León - Astorga 4.-5.10.2010 & Sarria - Santiago de Compostela 6.-9.10.2010

Prologi: Työ ja huvi paiskasivat kättä lokakuun caminolla. Reppuihin pakattiin vaellusvarusteiden lisäksi kannettavat tietokoneet, kirjoja ja muuta lähdeaineistoa. Ajatuksena oli kävellä alkupuoli kustakin vaelluspäivästä ja käyttää loppuaika tieteelliseen työskentelyyn eli artikkeleiden ja kongressipapereiden kirjoittamiseen. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna kahdeksan seikkailuhenkistä akateemista työläistä kohtasivat Santanderissa, mistä matka jatkui autokyydillä kävelyosuuden aloituspaikkaan eli Leóniin.

1. kävelypäivä ma 4.10.2010 León - Villadangos del Páramo. Tien päälle klo 10. Leónin katedraalin (kartta) ja läheisen San Isidoron basilikan ihailuun kului tovi, sitten suunta länteen. Caminon neljänneksi suurimman kaupungin katuja pitkin oli helppo kulkea, keltaisia nuolia ja muita opasteita löytyi riittävän tiheästi. Pyhän Markuksen aukiolla nökötti pronssiin valettu pyhiinvaeltaja entisen Pyhän Jaakon ritarikunnan päämajan, nykyisen hienostohotellin edustalla.

Päivästä kehkeytyi aurinkoinen, joskin melko tuulinen. Virgen del Caminossa pidetyn kahvitauon jälkeen kaupunkimaisemat jäivät taakse. Kahdesta vaihtoehtoisesta reitistä valitsimme lyhyemmän.

San Miguel del Caminon kohdalla kahdella navigaattorilla varustettu, norsunluutornista pudonnut iskujoukkomme kääntyi itsevarmasti vasemmalle. Päädyimme kulkemaan valtatien vartta pitkin jokseenkin oikeaan suuntaan, mutta sivussa varsinaiselta pyhiinvaellusreitiltä. Tästä pienestä harharetkestä Robledo de la Valdoncinan kautta oli kuitenkin se ilo, että juuri sopivaan aikaan vastaan tuli huoltoasema, jonka takapihalla eväitä oli mukava pistellä poskeen. Päivän uusi makuelämys oli colalla laimennettu punaviini.

Muutaman kilometrin jälkeen tarjoutui mahdollisuus palata keltaisten nuolien viitoittamalle reitille. Seitsemän kilometrin jälkeen olimme Villadangos del Páramosta, missä majoituimme Albergue Municipaliin. Sitten muutama tunti kirjoittamista ja päivällinen paikallisessa ravintolassa ja yöpuulle. Askelmittari ilmoitti päivätaipaleen pituudeksi 26,5 km ja Sports Tracker 27,5 km. Kuvakooste päivän harharetkistä.

2. kävelypäivä ti 5.10.2010 Villadangos del Páramo - Astorga. Tien päälle klo 8. Nouseva aurinko värjäsi itäisen taivaan punaiseksi. Seitsemän kilometrin patikoinnin jälkeen San Martin del Caminon alberguessa nautittiin kevyt aamiainen - paahdettua leipää, kahvia ja mehua.

Puente de Orbigoon (kartta) saakka caminon reitti kulki vilkkaan N-120 vieressä. Tuuli ei enää tuivertanut yhtä navakasti kuin edellisenä päivänä. Kahvitauko pidettiin Hospital de Orbigon kuuluisan sillan päästä löytyneessä kahvilassa. Jälleen oli mahdollista valita useampia erilaisia Astorgaan johtavia reittejä ja "Mobile Proceedins Writing Workshopin" osallistujat hajaantuivat tehokkaasti loppumatkan ajaksi.

Tästä eteenpäin reitti kulki peltojen, ränsistyneiden maatilojen ja muutaman pienen kylän halki. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Asettelin huivin lippalakin alle suojaamaan niskaa. Pitkähihainen juoksijanpaita osoittautui oivaksi camino -varusteeksi. Se on ohuempi kuin T-paita ja suojaa käsivarretkin auringolta.

Seitsemän kilometriä ennen Astorgaa (kartta) ostin lasillisen vettä huru-ukolta, joka oli perustanut pienen myyntikojun ladon edustalle. Vähän matkan päässä vastaan tölväsi valtava lammaslauma. San Justo de la Vegan ja Astorgan välistä löytyi taas yksi roomalaisten siltainsinöörien taidonnäyte. Perillä Astorgassa klo 17 tienoilla. Askelmittarissa 32 km ja Sports Trackerissa 35 km.

Valitsin yöpymispaikaksi Hotel Gaudin, joka sijaitsee vastapäätä Gaudin suunnittelemaa Palacio Episcopalia. Perustelin itselleni alberguen laistamisen flunssalla, joka oli päivän mittaan tehnyt muutamia tiedusteluhyökkäyksiä ja aloitti nyt illalla täysimittaisen offensiivin. Suihku, muutaman tunnin kirjoitusrupeama hotellin hallissa ja menu del dia.

Mutta ei päivää ilman uutta hoksausta! Pesin kahden päivän ajan palvelleet vaellussukat ja juoksijan paidan. Koska hotellihuoneessa ei ollut pyykin kuivaamiseen sopivaa lämmintä patteria, päätin kokeilla kuinka hyvin voisin itse toimittaa tuota virkaa. Märkien vaatteiden päälle pukeminen oli hieman epämiellyttävää, mutta peiton alla vilun tunne katosi pian ja aamulla vaatteet olivat kuivat. Makuupussissa temppua ei varmaankaan kannata kokeilla. Kuvakooste.

3. kävelypäivä ke 6.10.2010 Sarria - Portomarin. Herätys klo 6.45 ja parin tunnin ajomatka Sarriaan. Taivas oli yön aikana muuttunut harmaaksi. Vettä ropisi vuoren rinteelle rakennetun kaupungin kaduille. Aamiaiseksi löytyi taas paahdettua leipää, marmeladia ja kahvia. Patikoimaan päästiin vasta kymmenen tienoilla. Kaupungista laskeuduttaessa näkyi erikoinen hautausmaa. Vainajien jäännökset oli arkistoitu vierekkäin ja päällekkäin muutamaan suureen hyllykköön.

Siirtyminen Galiciaan oli muuttanut myös maastonmuodot. Kahden ensimmäisen päivän rauhallisesti kumpuilevien viljelysmaiden tilalla oli nyt korkeita metsäisiä kukkuloita ja vehreitä laaksoja. Kostea ja lämmin ilma yhdessä korkeuserojen kanssa sai hien virtaamaan. Koko loppumatka Santiago de Compostelaan saakka tulisi olemaan yhtämittaista ylämäki-alamäki -vuorottelua.

Siirtyminen lähemmäksi Santiagoa näkyi myös pyhiinvaeltajien lisääntymisenä. Välillä kävelijöitä näkyi pitkä jono sekä edessä että takana. Kissoja, koiria, kanoja ja muita kotieläimiä näkyi talojen pihoilla. Yhden tienmutkan takaa ilmestyi kaksi valtavaa sikaa. Paikka paikoin polkua reunustavat puut kaartuivat kävelijöiden ylle lehväkatoksi, joka harmillisesti ei kuitenkaan pitänyt sadetta. Silloin tällöin näkyi matkalla uupuneille pyhiinvaeltajille pystytettyjä muistomerkkejä.

Talojen pihoilla omilla jaloillaan nököttävät pienet aittamaiset kopit herättivät kummastusta. Suurin osa pömpeleistä oli rakennettu kivestä tai tiilistä, muutamat puusta. Selénin matkakertomuksen mukaan näitä hórreo -aittoja käytetään Galiciassa vieläkin ruoan säilytykseen. Toista metriä korkeiden jalkojen tarkoitus on estää jyrsijöiden vierailu ruoka-aitassa. Hórreo -aittojen seinissä olevat raot varmistavat riittävän ilmanvaihdon ja siten ehkäisevät elintarvikkeiden homehtumista.

Ennen Portomarinia täytyi vielä ylittää huikean korkea silta, jolta avautui hulppeat maisemat jokilaaksoon. Kaukana suoraan alapuolella näkyi vanha kivisilta. Päivän kävelyurakka päättyi klo 17 romaanista tyyliä edustavan Pyhän Nikolauksen kirkolle, joka toimi keskiajalla myös johanniittojen puolustuslinnakkeena. Askelmittarissa 23 km, Sports Trackerissa 27 km.

Flunssa vaivasi edelleen, joten en empinyt hotellihuoneen varaamista. Hotelli Villa Jardinista löytyi hupaisa kolikoilla toimiva jalkojenhieronta-automaatti sekä oivallinen ryhmätyötila illan kirjoitussessiota varten. Päivälliseksi Tortilla española ja jälkiruoaksi Tarta de Santiago. Hyvää oli. Kuvakooste sateisen päivän maisemista.

4. kävelypäivä to 7.10.2010 Portomarin - Palas de Rei. Hotelliaamiainen koostui kahvista, tuoreesta appelsiinimehusta, palasesta sokerikakkupohjaa ja sämpylästä, joka tällä kertaa yllättäen tarjoiltiin paahtamattomana. Espanjalaisten aamiaistekeleiden suurin ansio on se, että ne kannustavat muistelemaan kaiholla englantilaista aamiaista, jolla jaksaa kävellä vaikka koko päivän.

Samassa hotellissa oli yöpynyt myös monikymmenpäinen joukko espanjalaisia pyhiinvaellusturisteja. Meluisan seurueen tunnusmerkkinä oli punainen huivi. Repun lisäksi näillä elämysmatkailijoilla oli suuret matkalaukut, joita rahdattiin paikkakuntien välillä linja-autolla. Samanlaisia joukkioita tulisi näkymään Santiagoa lähestyttäessä yhä enemmän. Monet pyhiinvaellusturistit - erityisesti naispuoliset - suosivat varsin ihonmyötäistä housumallia. Pieniin reppuihin ei varmasti mahtunut kuin sadeasu ja vähän evästä. Vaellussauvat ja simpukankuoret viuhuivat kuitenkin asiaankuuluvasti.

Reput selkään klo 9. Sadekeli jatkui. Heti aluksi oli edessä kävelysilta, joka ei ollut yhtä korkea kuin edellisen päivän maantiesilta, mutta paljon huteramman tuntuinen (video). Korkeanpaikan kammoa potevat voivat käyttää viereistä maantiesiltaa. Päivätaipaleen ensimmäisen puolikkaan aikana caminon reitti veisi nelisensataa metriä ylemmäksi, joten edessä oli taas hikinen urakka. Parin kilometrin jälkeen ohitimme suuren tiilitehtaan, minkä jälkeen camino seuraili LU-633 -tietä.

Sade loppui puolilta päivin. Maiset olivat välillä kotoisia, vaikka havupuut olivatkin vieraita lajeja. Toisinaan näkyi valkokylkinen koivukin. Päivän aikana flunssa oli alkanut hiipua, mutta vanhasta tottumuksesta majoittauduin hotelliin Palas de Reissä. Kalliiksihan se tulisi, jos koko ranskalaisen reitin tällä tyylillä kulkisi. Nyt kyseessä oli kuitenkin vain kuuden päivän patikointi ja kun hyvään tottuu, on siitä vaikea luopua. Kaupungista ei löytynyt kelvollista ryhmätyötilaa, joten työskentelimme illan omissa hotellihuoneissa. Askelmittarissa 27 km, Sports Trackerissa 27 km. Kuvakooste.

5. kävelypäivä pe 8.10.2010 Palas de Rei - Arzúa. Taipaleelle klo 8:15. Aamukahvi viiden kilometrin patikoinnin jälkeen yksityisessä, erinomaisen siistissä alberguessa. Hospitalero. valkopartainen pappa, jupisi kiukkuisesti pyhiinvaellusturisteista, jotka kulkevat vain kauneimmat taipaleet ja huristelevat linja-autoilla ikävien paikkojen ohi. Ilmeisesti näytimme oikeilta pyhiinvaeltajilta, sillä palvelu oli oikein ystävällistä. Jätimme mainitsematta, että meilläkin on vuokra-auto läppäreiden kuljetusta varten. Kun jatkoimme matkaa, ukko kävi laittamassa ulos kyltin, että paikka on suljettu.

Polun varrella näkyi muutamia muratin kauttaaltaan verhoamia puita. Välillä polku kulki syvässä uomassa ja tammenterhoja kopsahteli sadetakin huppuun. Monen talon pihassa kasvoi valtavan kokoisia timanttituijia. Tuulimyllyt jauhoivat sähköä etäisillä kukkuloilla. Puolilta päivin alkoi taas ripsiä vettä, niin että ennätimme kastua ennen Melideen saapumista, joka oli suurin piirtein kaavaillun päivätaipaleen puolivälissä.

Nettikahvilassa googletin penikkataudin oireita ja hoitoa. Sääressä oli aamupäivän ajan tuntunut lievää särkyä. Määräsin itselleni muutaman päivän ibuprofeenikuurin, mikä saikin orastavan tulehduksen hiljaiseksi. Meliden komeaa romaanista kirkkoa ihmetellessä kadotimme keltaiset nuolet ja harhailimme kaupungilla kotvan.

Moniin caminon reittiä viitoittaviin kyltteihin oli tehty tussilla täydennyksiä. Kyltin pyhiinvaeltajalla oli milloin pyhimyksen kehä pään päällä, milloin reppu selässä tai tupakki roikkumassa suupielestä. Meliden jälkeen alkoi näkyä eukalyptusmetsiä ja sade yltyi rankaksi. Polun varren kojusta irtosi eurolla pieni kupillinen kastanjoita. Perillä Azúassa olimme vasta seitsemän jälkeen illalla. Askelmittarissa 31 km, Sports Trackerissa 38 km. Kuvakooste.

6. kävelypäivä la 9.10.2010. Arzúa - Santiago de Compostela. Edessä oli reissun pisin päivätaival, joten laittauduimme matkaan jo klo 7. Kun kaupungin valot jäivät taakse, etenimme synkässä ja pelottavassa metsässä taskulamppujen heikossa valossa. Matkalle lähtiessä en ollut löytänyt varsinaista retkivalaisintani, joten nyt minulla oli käytössä isompi led-tuikku, jonka akkua täytyi vähän väliä täyttää kammesta pyörittämällä.

Kahdeksan jälkeen pimeys alkoi hälventyä ja pysähdyimme aamupalalle Bar Linoon. Reitti jatkui vehreiden kastanjapuiden siimeksessä ja hetken kuluttua sade loppui. Väkimäärä lisääntyi koko ajan, kulkijoita näytti nyt olevan maailman joka kolkasta. Niillä, jotka olivat kuukautta aikaisemmin lähteneet vaeltamaan Ranskan puolelta Saint-Jean-Pied-de-Portista, oli edessä viimeinen rutistus ennen lähes 800 kilometrin kävelyurakan päättymistä. Osa kävelyporukoista alkoi olla riehakkaalla tuulella.

Viimeisestä kävelypäivästä kehkeytyi sään puolesta koko reissun kaunein. Poutapilvet purjehtivat sinisellä taivaalla ja aurinko välkehti edellisen yön sateen aikaansaamista lätäköistä. Loputtoman pitkältä tuntuneen esikaupunkialueen jälkeen saavuimme vihdoin pyhiinvaellusreitin päätepisteeseen, Santiago de Compostelan katedraalille. Askelmittarissa 40 km, Sports Trackerissa 43 km. Pari seurueemme innokkainta kävi jonottamassa itselleen compostelan, itse suuntasin hotellille. Olin kuuman suihkun tarpeessa. Kuvakooste.

Epilogi: Lokakuun caminolla mittasin kuljettua matkaa sekä askelmittarilla että matkapuhelimeen asennetulla Sports Tracker -sovelluksella, jotka antoivat välillä melko erilaisia arvioita kuljettujen matkojen pituuksista.

Askelmittariin olen asettanut askelpituuden Pohjanmaalla tehtyjen kalibrointikävelyjen perusteella. Tasaisella maalla askelmittari mittaakin matkaa erinomaisen tarkasti. Mäkinen maasto - kuten esimerkiksi Galiciassa - kuitenkin muuttaa askeleen keskimääräistä pituutta, mikä sitten näkyy matkamittarin virheenä. Lisäksi olen yllä ilmoittanut askelmittarin kilometrimäärät aamuherätyksestä siihen hetkeen, jolloin olen illalla taas kömpinyt sänkyyn. Näin askelmittariin on tallentunut jonkin verran muitakin askeleita, kuin pelkkä paikkakunnalta toiselle siirtyminen on vaatinut.

Sports Tracker mittaa kuljettua matkaa gps-satelliittien avulla. Jos yhteys satelliitteihin katkeaa tai on huono, matkan mittaus ei onnistu luotettavasti. Näin kävi muutaman kerran, kun unohdin painaa pause -nappia mennessäni sisälle kahvilaan tms. paikkaan. Karttapohjalle tuollainen heikko ja vääristä suunnista tuleva gps-signaali piirtyy sekavana pienellä alueella risteilevien reittien vyyhtenä, mikä voi lisätä päivämatkaa useilla kilometreillä.

Lokakuun camino oli paitsi vaellus Jaakontiellä, myös tieteellisen kirjoittamisen työpaja. Tavoitteena oli, että osallistujat kirjoittaisivat matkan aikana pienissä työryhmissä kongressipaperin tms. akateemisen hengentuotteen. Tätä matkakertomusta kirjoitettaessa ei ole vielä selvillä kuinka hyvin tavoite saavutettiin. Oman proceedings paperini sain kutakuinkin valmiiksi. Jälkikäteen arvioiden päivätaipaleet olivat hieman liian pitkiä ja veivät siten liiaksi aikaa kirjoittamiselta. Muitakin ajatuksia kävelevän työpajan kehittämiseksi juolahti mieleen matkan varrella. Toivottavasti niitä päästään kokeilemaan 2011 syksyllä.

Pyhä Jaakko

Galilealainen Pyhä Jaakko (esp. Santiago el Mayor tai Jakobo, engl. Saint James the Greater, ransk. Saint-Jacques) oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta ja evankelista Johanneksen veli. Häntä kutsutaan myös Jaakob vanhemmaksi erotukseksi Jeesuksen veljestä ja Jaakob nuoremmasta. Ohessa Dürerin näkemys Pyhästä Jaakosta (1516).

Perimätiedon mukaan Pyhä Jaakko olisi tehnyt lähetysmatkan Hispaniaan eli nykyisen Espanjan ja Portugalin alueelle Jeesuksen opetuksia levittäen. Hispaniasta palattuaan Pyhä Jaakko kuoli marttyyrikuoleman ensimmäisenä Jeesuksen opetuslapsista vuonna 44. Hänen kaulansa katkaistiin Herodes Agrippan - Herodes Suuren pojanpojan - käskystä. Vasemmalla Mantegnan maalaus "Decapitation of St. James" (1454). Kahdestatoista apostolista vain Pyhän Jaakon marttyyrikuolema mainitaan uudessa testamentissa (Apostolien teot). 300-luvulla Konstantinus Suuren äiti Keisarinna Helena rakennutti oletetulle mestauspaikalle Jaakobin kirkon, minne Pyhän Jaakon jäännökset sijoitettiin.

Islamin vallan levitessä Lähi-idässä 600-luvulla pyhäinjäännökset kuljetettiin (erään tarinan mukaan) Juudeasta turvaan Siinaille tai Egyptiin ja myöhemmin edelleen laivalla jonnekin eteläiseen Hispaniaan. Kun maurit aloittivat Iberian niemimaan valloituksen vuonna 711 reliikit siirrettiin pohjoisemmaksi Galician Iria Flaviaan eli paikkaan, missä Pyhän Jaakon kerrotaan ensimmäisen kerran nousseen maihin lähetysmatkallaan. Toisen legendan mukaan apostolin jäännökset seilasivat enkelin johdattamalla veneellä Iria Flaviaan. Kun venho karahti rantaan se muuttui kiveksi, jonka kappaleita on edelleen nähtävillä.

Edelleen kerrotaan, että 800-luvun alussa muuan erakko Pelagius havaitsi oudon tähdenlennon useana yönä Libradónin vuorella. Ilmiöstä kiinnostunut Iria Flavian piispa Teodomiro antoi kaivaa kyseisestä paikasta, mistä paljastuikin vanha hautakammio. Piispa julisti, että kyseessä oli apostoli Jaakobin hauta. Maurien hyökkäyksen edetessä Pyhän Jaakon luut siirrettiin vielä kerran turvaan ja haudattiin paikkaan, missä sijaitsee nykyisin Santiago de Compostelan kaupunki. 1000-luvulla haudan paikalle ryhdyttiin rakentamaan katedraalia, jonka pääalttarin alapuolisessa kryptassa kerrotaan säilytettävän Pyhän Jaakon sekä hänen kahden oppilaansa Pyhän Theodoruksen ja Pyhän Athanasiuksen reliikkejä.

Pyhän Jaakon oletetusta hautapaikasta kehkeytyi keskiajalla huomattava pyhiinvaelluskohde Rooman ja Jerusalemin rinnalle. Pyhän Jaakon legenda oli alkanut elää omaa elämäänsä. Miljoonat pyhiinvaeltajat taivalsivat Espanjaan hiljalleen vakiintuvia reittejä. Esimerkiksi Burgosissa toimi peräti 35 pyhiinvaeltajien käyttöön varattua albergueta ja se tunnettiin 1100-luvulla Euroopan vieraanvaraisimpana kaupunkina. Jopa pienessä Carrión de los Condesissa matkailijoita palveli 12 kirkkoa ja yhtä monta majataloa.

Reconquistan eli niiden vuosisatojen aikana (noin 700-1500), jolloin kristityt hätistelivät maureja takaisin afrikkaan espanjalaiset kajauttelivat yhtenä sotahuutonaan "Santiago de Compostela!". Pyhä Jaakko oli reconquistan suojeluspyhimys. Vuonna 844 käydyssä Clavijon taistelussa Pyhä Jaakko karautti ratsullaan pilvistä auttamaan kuningas Ramiro ensimmäistä ja ratkaisi voiton espanjalaisille. Reconquistan aikaan Pyhä Jaakko tunnettiin myös nimellä Santiago Matamoros eli Pyhä Jaakko Maurien Teurastaja. Alla Giaquinton näkemys Clavijon taistelusta.

1100-luvun lopulla perustettiin Pyhän Jaakon ritarikunta (santiaguistat), joskaan sen toimintaa ei johdettu Santiago de Compostelasta käsin. Pyhän Jaakon ritarikunnan tunnuksena oli Jaakonristi (alla), yksi kaikkien aikojen suosituimmista kristillisistä symboleista. Valkoinen tausta kuvastaa puhtautta ja punainen risti kristittyjen verta.

Pyhän Jaakon muistopäivä on katolisessa ja anglikaanisessa kirkossa 25. heinäkuuta. Pyhänä vuotena kyseinen päivä sattuu sunnuntaille. Samana päivänä on Suomessakin Jaakobin ja Jaakon nimipäivä. Vanhan sanonnan mukaan Jaakonpäivänä Jaakko heittää kylmän kiven veteen, minkä jälkeen uimavesien on uskottu alkavan kylmenemään. Sanonta kuitenkin perustuu vanhan juliaanisen kalenterin mukaiseen ajanlaskuun, josta Suomessa luovuttiin jo 1700-luvulla. Tuolloin jaakonpäivää juhlittiin 11 päivää myöhemmin eli elokuun viidennen päivän paikkeilla.

Katso myös Pyhän Jaakon simpukka

Lisätietoja mm. Kari Selen: Simpukan tähden - vaellus Santiago de Compostelaan. Edita 2006.

Pyhän Jaakon simpukka

Espanjan läntisimmän itsehallintoalueen, Galician, rannikkovesissä elävä kampasimpukka (esp. vieiras, engl. scallop) on vuosisatojen ajan ollut Santiago de Compostelaan johtavan Jaakontien tunnus. Nykyisin simpukkasymbolia käytetä reitin merkitsemiseen ja matkamuistona.

Eläinkunnan tieteellisessä luokittelussa kampasimpukat (Pectinidae) kuuluvat pääjaksoltaan nilviäisiin (Mollusca) ja luokaltaan simpukoihin (Bivalvia). Kampasimpukoita tunnetaan yli 350 lajia.

Kampasimpukka kuuluu Galicialaisen keittiön antimiin. Simpukasta popsitaan valkoinen liha ja korallinvärinen mätirauhanen. Kampasimpukat tarjoillaan kypsennettynä kuoressaan, toisinaan myös vartaassa tai kylmänä salaatissa.

Kampasimpukan kookkaan kuoren toinen puoli on litteä ja toinen kovera. Kovera puolisko oli keskiajan pyhiinvaeltajille paitsi Jaakontien tunnus, myös käytännöllinen vaellusvaruste. Sillä saattoi ammentaa vettä lähteestä ja se toimi tarvittaessa myös lautasena. Lisäksi se toimi todisteena pyhiinvaelluksen suorittamisesta maailman äärimmäiselle rajalle, jollaiseksi Espanjan länsirannikko kauan miellettiin.

Simpukkasymbolin alkuperästä kerrotaan erilaisia tarinoita. Kun Pyhä Jaakko kuoli vuonna 44 jKr, hänen tomumajansa kuljetettiin laivalla Iberian niemimaalle, missä hän oli aikaisemmin levittänyt Jeesuksen opetuksia. Laiva joutui kuitenkin myrskyn riepottelemaksi ja upposi. Erään version mukaan Pyhän Jaakon ruumis huuhtoutui mereen rantautuen myöhemmin vahingoittumattomana, mutta simpukoiden peitossa.

Toisen version mukaan mestatun Pyhän Jaakon maalliset jäännökset kuljetettiin Hispaniaan laivalla, jossa ei ollut miehistöä. Rannalla - paikassa, jota laiva lähestyi - juhlittiin häitä. Morsiota selässään kantanut polle pillastui ja nelisti päätä pahkaa mereen. Ihmeellisesti juhlakalu kuitenkin ratsasti pian takaisin maalle, mutta aivan simpukoiden peitossa. Kummankin tarinan mukaan Pyhän Jaakon kalmo haudattiin lopulta paikkaan, missä tänä päivänä on Santiago de Compostelan kaupunki.

Kampasimpukan poimullinen ja viuhkamainen muoto on nähty myös vertauskuvana niille useille eri pyhiinvaellusreiteille, jotka kaikki johtavat Santiago de Compostelaan.