O.Jauhiaisen taidemuseo

K.A. Snellmanin muistomerkki

Heinäkuun pitkän tallustelun ideana oli kävellä melko lailla tasasivuista kolmiota muistuttava reitti Oulusta Haukiputaalle, sitten Kiiminkijokea seuraillen Kiiminkiin ja sieltä takaisin Ouluun. Alkumatkan mielenkiintoisin löytö oli muistolaatta ja -kirjoitus vähän ennen Kellon taajamaa. Tienposkessa on kivenjärkäle, johon Oulun mahtisuvun vesa, auditööri varatuomari, vt. pormestari Karl Arthur Snellman, ajoi ”pahki” polkupyörällä ja heitti henkensä toukokuussa 1893, vain 34 vuoden ikäisenä.

Haukiputaan ja Kiimingin
välinen seututie 848

Oivallinen pyörätie päättyi, kun tuli aika kääntyä sisämaahan päin. Haukiputaan ja Kiimingin välisellä tiellä oli sen verran liikennettä, ettei kapealla pientareella kävellessä voinut vaipua syviin mietteisiin. Ohitin jäsenkorjaajan toimipaikan, Persianlahden autopalvelun ja värikuula-ammuskelupuiston. Tuntui kuin olisin ollut kaukana kotoa. Sudenkorennot ja perhoset lepattivat niityillä. Kesätuuli työnteli pilviä laiskasti sinisellä taivaalla ja kantoi lehmänlannan hajua.

Kiiminkijoki

Kävelijän logiikalla olin päätellyt, että voisin tietä pitkin kulkemalla tutustua Kiiminkijoen alajuoksuun. Tien ja joen välissä kasvoi kuitenkin puita ja erilaisia hortensioita niin tiheästi, että veden sininen pinta pilkahteli vain muutamassa kohdassa. 178 kilometrin pituinen Kiiminkijoki saa alkunsa Puolangan Kivarinjärvestä. Keväisin tulvivan virran yläjuoksulta tavataan mm. ankeriasta ja meritaimenta. Joessa on seitsemisenkymmentä koskea, joista tunnetuimpia on Koitelinkoski Kiimingissä. Kiiminkijoki on kävelijöiden ohella innoittanut myös taiteilijoita (video).

Kiimingin kirkko

Kiimingissä pistäydyin aluksi kirkossa, joka näytti nyt aivan erilaiselta kuin edellisellä kerralla. Kirkon edustalla on Oskari Jauhiaisen punagraniitista veistämä sankaripatsas. Kävin hakemassa apteekista rullan urheiluteippiä varpaaseen ilmestyneen rakon hoitoon. Vihdoinkin saisin valokuvan itse koetusta rakosta työn alla olevaan rakkokatsaukseen!


Oskari Jauhiainen: Sotilaan hyvästijättö (Kiiminki)

Kari Tykkyläinen:
Hevosnainen

Sitten nokka kohti kävelyretken varsinaista tutustumiskohdetta, O.Jauhiaisen taidemuseota (Jaarantie 2, kartta). Punatiilisen rakennuksen pihalla nökötti originellin persutaiteilijan Kari Tykkyläisen mustia puuveistoksia. Kyseessä on kuukausittain vaihtuva näyttely, joka "Pudasjärven Väinämöisen" tapauksessa on venytetty kahdeksi kuukaudeksi. Museon sisältä löytyy myös Tykkyläisen maalauksia sekä valokuvia, joissa on aina jotain vinksallaan. Tykkyläinen on myös tuottelias videotaiteilija, esimerkiksi Korkokenkäkukkamekkosuohiihdossa (video) on... hmm... omaleimainen tunnelma.

Museon tuulikaapin lasivitriinissä on paikka vaihtuvalle mininäyttelylle. Elokuun lopulle (27.8. asti) vitriinissä on esillä kuvataiteilija Hanna Holopaisen kipsipatsaista ja maalauksista koottu näyttely Patsastelua.


O.Jauhiaisen museon peruskokoelma koostuu kuvanveistäjä akateemikko Oskari Jauhiaisen (1913-1990) teoksista, joista suurin osa on julkisten veistosten kipsistä ja pronssista valmistettuja luonnoksia ja mitalien kipsiluonnoksia. Lisäksi on esillä muutamia pienoisveistoksia ja luonnospiirustuksia.

Oskari Jauhiainen:
Mikael Agricola

Jauhiaisen veistostyyli oli selkeästi realistinen ja hän luonnehti itseään perinteitä seuraavaksi. Suomen taideakatemian koulussa Jauhiainen oli omaksunut ihanteen, jonka mukaan hyvässä veistoksessa täytyi olla pyrkimys lujaan muotoon, plastisuuteen ja monumentaalisuuteen. Turun tuomiokirkon edustalla oleva Jauhiaisen läpimurtotyö, Mikael Agricolan patsas vuodelta 1952, on tuttu oppikirjoista monelle koululaispolvelle.

Talvisodassa Jauhiainen palveli konekiväärikomppaniassa Kuhmon suunnalla, jatkosodassa kuuluisassa "ässärykmentissä" Itä-Karjalassa. Sotien jälkeen taiteilija veisti lukuisia sankaripatsaita sodissa kaatuneiden muistoksi. Jauhiainen oli 1950-luvun alkuun mennessä luonut jo vankan aseman kuvanveistäjänä. 1950- ja 1960 -luvuilla valmistui huomattava määrä julkisia veistoksia, kuten Oulussa Pokkisen puistossa oleva Kalasääski ja lohi (kartta).

Oskari Jauhiainen: Kalasääski ja lohi (Oulu)

Lisätietoja Oskari Jauhiaisen elämästä ja tuotannosta löytyy esimerkiksi Hautala-Hirviojan ja Ylimartimon toimittamasta kirjasta Pyrkimys lujaan muotoon - Näkökulmia Oskari Jauhiaisen tuontantoon, Lapin yliopistokustannus, 2008.

Legioonalaisen sandaalit tarjosivat
hyvän pidon myös talvella

Kiimingin kirkossa ja O.Jauhiaisen museossa vierähti niin pitkä tovi, että päätin luopua alkuperäisestä suunnitelmasta patikoida päivän päätteeksi vielä takaisin Ouluun. Pizzaa mutustellessani hoksasin edenneeni likimain roomalaisen jalkaväen tyylillä. Viitisenkymmentä kilometriä (reitti kartalla) oli jo tuolloin sopiva päivätaival ja olin lisäksi taittanut matkan sandaalit jalassa. Reppuni tosin painoi vain kymmenisen kiloa - reilusti vähemmän kuin legioonalaisen taakka - eikä sandaaleissakaan ollut rautapiikkejä. Roomalaisen gladiuksen sijaan vyöllä roikkui vähemmän huomiota herättävä ja paremmin urheiluteipin katkaisemiseen soveltuva Leatherman Wave.

Päivän opetukset:

• Pitkähihainen juoksijan paita on helteisenä päivänä liian kuuma ja lyhythihainen versio liian paljastava. Täytynee opetella käyttämään aurinkovoidetta.
• Pitkillä lenkeillä rakkojen todennäköiset paikat kannattaa teipata etukäteen tai ainakin pakata paikkaustarpeet valmiiksi reppuun.
• Pitkillä lenkeillä kannattaa myös huomioida, että 1) tavalliset sandaalit eivät jousta ja 2) asfaltti ei jousta. 1) ja 2) yhdessä tarkoittaa suurta rasitusta polville.
• Kuuden euron tekniset alushousut toimivat hyvin (eivät hiertäneet). Bonuksena pesun jälkeinen nopea kuivuminen.
• Farkkuja voi käyttää katkolahjehousujen tapaa, kun taittelee lahkeet ylös.