Porrastapaturmat

Portaiden säännöllinen käyttäminen on tehokas tapa kehittää alaruumiin lihasvoimaa, sydäntä ja keuhkojen toimintaa. Portaissa liikkumiseen liittyy kuitenkin riskejä, jotka tiedostamalla voi välttää kaatumisen. Portaissa sattuneisiin tapaturmiin liittyy usein kiire, heikentynyt liikuntakyky, huimaus ja tasapainovaikeudet sekä yleinen heikko fyysinen kunto (Svanström 1973).

Portaiden laskeutuminen on vaikeampaa kuin nouseminen. Millerin ja Esmayn (1961) mukaan vain viisi prosenttia porrastapaturmista sattuu portaita noustessa (ks. myös Davies ym. 1997). Nagatan (1984) laajan tutkimuksen mukaan (n=1486) suurin osa onnettomuuksista sattuu portaita laskeuduttaessa: 78 prosenttia miehistä ja 92 prosenttia naisista oli ollut laskeutumassa onnettomuuden sattuessa

Ensiapua ja sairaanhoitoa vaatineet porrastapaturmat sattuvat yleensä laskeuduttaessa. Portaita laskeuduttaessa sattuvat tapaturmat ovat vakavampia ja niiden joukossa on enemmän kuolemantapauksia kuin portaita noustessa sattuneissa tapaturmissa. Vakavammat vammat johtuvat pääosin siitä, että vahingoittuneet yleensä putoavat pitemmän matkan, jos kaatuminen sattuu portaita laskeuduttaessa. (Fitch ym. 1974, Lockwood ja Braaksma 1990).

Kolme tekijää vaikeuttaa portaissa alaspäin liikkumista tekemällä polvinivelen epästabiiliksi: 1) Polvilumpio on löysästi paikallaan jalan koukistuessa polvesta laskeutumisen aikana, 2) Reisilihas on samalla hetkellä passiivisessa venytyksessä ja 3) Laskeutumisliikkeen nopeus kasvaa painovoiman vaikutuksesta. (Shinno 1971)

Ikääntyvän laskeutuessa portaita harha-askel viimeiselle tai viimeisille askelmille on tyypillinen syy portaissa kaatumiseen (Sheldon 1960). Archean (1985) mukaan portaissa kaatuvilla ikääntyneillä on usein visuaalisesti tai kinesteettisesti vaikeuksia tunnistaa ensimmäisen porrasaskelman sijainti ja kunto. Pirinen (2003) korostaa tasolta toiselle johtavien kulkuteiden esteettömyyden tärkeyttä.

Yleensä portaissa kaadutaan laskeutumisen siinä vaiheessa, kun etummainen jalka heilahtaa eteenpäin, yli väliin jäävän askelman etusärmän ja sitten pysähtyy äkisti seuraavalle askelmalle. Etummaisen jalan laskeutuessa alemmalle askelmalle, päkiä vastaanottaa iskun, minkä jälkeen myös kantapää laskeutuu askelmapinnalle. Samaan aikaan kun etummainen jalka liikkuu eteen ja alaspäin, takimmainen jalka nousee edelliseltä askelmalta ja alkaa taipua polvi- ja lonkkanivelistä. Pienen hetken ajan ruumiin massa on siirtyneenä takimmaiselta jalalta kokonaan etummaisen jalan jalkapöydän luille luoden hetkellisen hyvin epävakaan tilanteen. Tällöin mitkä tahansa ulkopuoliset häiriötekijät tässä tilanteessa saattavat johtaa kaatumiseen ja loukkaantumiseen (Templer 1992, Cohen 2000). Portaiden turvallisuuteen vaikuttaa edellä kuvatun lisäksi useat eri tekijät.

Lähteet:

• Archea JC (1985) Environmental factors associated with stair accidents by the elderly. Clinics in Geriatric Medicine 1:555–569.
• Cohen, H. H. (2000) A Field Study of Stair Descent. Ergonomics in Design: The Quarterly of Human Factors Applications. April 2000, vol. 8 no. 2: 11–15.
• Davies, S., Hopkinson, N., Lawrence, K., Norris, B. & Wilson, J. R. (1997) An evaluation of the safety of alternative stair designs. Teoksessa: Seppälä, P., Luopajärvi, T., Nygård, C. & Mattila, M. (toim.) Proceedings of the 13th Triennial Congress of the International Ergonomics Association, Finnish Institute of Occupational Health, Helsinki: 278–280.
• Fitch J. M., Templer, J. & Corcoran, P. (1974) The dimensions of stairs. Scientific American, Vol . 231, No. 4: 82–90.
• Lockwood, I. M. & Braaksma, J. P. (1990) Foot Accommodation on various stair tread sizes. Journal of architectural and planning research 7(1): 1–12.
• Miller, J. A. & Esmay, M. L. (1961) Nature and Causes of Stairway Falls. Transactions of the American Society of Agricultural Engineers: 112–114.
• Nagata, H. (1984) Human factors contributing to slipping on stairs and development of slip-resistance measurement on tread. Proceedings of the 1984 International Conference on Occupational Ergonomics. Industrial Safety Research Institute of Labor Ministry, Minato-ku, Tokyo, Japan: 582–586.
• Pirinen, M. (2003) Kodin ergonomian merkitys ikääntyneiden kaatumisissa – ergonomisen systeemimallin kehittäminen. Acta Universitatis Ouluensis Medica, D 769.
• Sheldon JH (1960) On the natural history of falls in the old age. British Medical Journal 240:1685–1690.
• Shinno, N. (1971) Analysis of knee function in ascending and descending stairs. Medicine and Sport, 6: 202–207.
• Svanström, L. (1973) Some Results from an Epidemiological study of accidental falls on stairs. Meeting of The International Organization for Standardization. Staircases and staircase wells. Stockholm April 17th – 18th.
• Templer J. A. (1992) The staircase – Studies of hazards, falls, and safer design. Massachusetts Institute of Technology.