Mäkiharjoituksia

Koipeni kipeytyivät pahanpäiväisesti, kun muutama vuosi sitten caminolla laskeuduin Rautaristiltä Ponferradaan. Puuduttavan tasaisen mesetan jälkeen maasto oli ollut Leónin jälkeen enimmäkseen loivasti kohoavaa, eikä ensinkään rasittavaa. Rautaristiltä Ponferradaan polku sitten laskeutui loputtoman pitkää ja melko jyrkkää alamäkeä. Laaksonpohjalle päästyäni sääret olivat tulessa. Viimeiset kilometrit oli pakko huristaa taksilla, jotten olisi myöhästynyt Santiagon bussista.

Elokuun 2012 caminolla edessä on sama laskeutuminen, joten tuumin ettei pieni rasitusvammoja ennaltaehkäisevä mäkiharjoittelu olisi pahitteeksi. Koska Pohjois-Pohjanmaalla luonnon muovaamia mäkiä on harvassa, päätin käyttää työpaikan portaita. Harjoituspaikalla on yhteensä 109 portaiden askelmiin liittyvää nousua, jotka ovat osapuilleen 17 senttimetrin korkuisia. Näin koko harjoituspaikan korkeudeksi muodostuu 18 metriä.

Askelmien nousu harjoitus-
paikalla oli noin 17 senttimetriä

5.7. Ensimmäinen harjoitus
Kävelin portaikon alhaalta ylös ja takaisin alas neljään otteeseen. Yhteen edestakaiseen kapuamiseen kului aikaa nelisen minuuttia. Loppuvaiheessa hieman jo hikoilin ja rasitus alkoi tuntua etureisissä. Yhteensä kiipesin ylöspäin 72 metriä ja saman verran tietysti myös alaspäin. Totesin, että portaissa kävely on erinomaisen tehokasta taukojumppaa, mutta pahuksen tylsää.

6.7. Toinen harjoitus
Ensimmäinen harjoitus tuntui vielä lievänä jomotuksena pohjelihaksissa. Tein saman harjoituksen kuin aikaisemminkin, mutta nyt kävelin hitaammin (ks. video). Askelluksen hitaus lisää harjoituksen rasitusta, mutta kiinnittää samalla kiusallisesti ympäristön huomiota. Muutaman ohikulkijan silmäiltyä hidasta kävelyäni oudoksuen ryhdyin kehittelemään erilaisia hämäyksiä, joiden avulla en herättäisi liiaksi huomiota. Kirjan selailu, kännykän tiirailu ja kynsien tutkiskelu lopettivat vastaantulijoiden kyräilyn. Jos aiot käyttää em. hämäyksiä tai ylipäänsä käyttää portaita mäkiharjoitteluun, tutustu ensin portaiden turvallisuuteen vaikuttaviin tekijöihin ja portaissa sattuviin tapaturmiin.

Helsingin olympia-
stadionin torni, 72 m

Tällä kertaa käytin uutta keksintöäni, ”virtuaalitornia”, harjoituksen tylsyyden häivyttämiseksi. Mielikuvissani kapusin Helsingin olympiastadionin torniin, joka on juuri 72 metrin korkuinen. Yhtäjaksoinen nousu moiseen torniin olisi melkoinen ponnistus, mutta vuorottelemalla nousuja ja laskuja matalammassa portaikossa rasitus pysyy kohtuullisena ja hikoilu työpaikalle sopivissa puitteissa. Tänään, kuten myös ensimmäisellä kerralla, tein harjoituksen kahvitunnilla.

12.7. Kolmas harjoitus
Kesälomaa edeltävä viimeinen työrutistus aiheutti harmillisen pitkän välin mäkiharjoituksille. Tällä kertaa nousin ja laskeuduin harjoitusportaikon kuudesti vasta työpäivän jälkeen. Lämmin päivä ja pitempi harjoitusaika saivat hikirauhaset innostumaan. Loppuvaiheessa alkoi olla hankala pitää mielessä, montako kertaa olin portaita rampannut.  Harjoituksen päättyessä olin virtuaalikavunnut 108 metriä korkean Latvian tiedeakatemian tornin huipulle. Massiivinen rakennus sijaitsee Riian keskustassa. Se on valmistunut vuonna 1956 Latvian vielä ollessa Neuvostoliiton miehittämä.

Latvian tiedeakatemia, 108 m

24.7. Neljäs harjoitus
Kesälomareissu johdatti Pitkänmatkan Kävelijän perheineen mm. mökkimajoitukseen Saimaan vesistön rannalle. Kesämökin ulko-ovelta rantalaiturille laskeutuvat portaat tuottivat noin neljän metrin korkeuseron, mikä johdatti ajatukset tiettyyn ennalta määrättyyn suuntaan.

Kesämökki, 4 m

Saunomisen ja onkimisen lomassa tulin kävelleeksi portaita ylös ja alas 62 kertaa, mikä vastaa 248 metriseen torniin kiipeämistä. Nämä portaat olivat kuitenkin niin loivat ja kävelykertojen välillä oli niin runsaasti lepo- ja oluttaukoja, ettei harjoitus saanut aikaan minkäänlaista vaikutusta jalkaosastolla. Mäkiharjoittelussa käytettävien portaiden onkin syytä olla huomattavasti nyt kokeiltuja portaita jyrkemmät.

Mikkelin hotelli
Cumulus, 19,5 m

25.7. Viides ja kuudes harjoitus
Kesälomareissun seuraava yöpyminen oli Hotelli Cumuluksessa Mikkelissä. Kellarikerroksen allasosastolta kuudenteen kerrokseen johtavassa portaikossa on 109 nousua, joista kukin noin 18 senttimetriä.  Tästä koko portaikon korkeudeksi voidaan laskea osapuilleen 19 ja puoli metriä. Hotellivisiitin aikana nousin ja laskeuduin näitä portaita kuudesti, mikä vastaa noin 118 metriseen torniin kapuamista. Ainoa hankaluus tässä harjoituspaikassa oli hotellin vastaanotossa hääräilevien naisten epäluuloiset silmäykset.

Mikkelin vanha vesitorni, 27 m

Sitten Mikkelistä löytyi vieläkin parempi mäkiharjoittelupaikka. Naisvuori kohoaa kaupungin keskellä 43 metrin korkeuteen Saimaan pinnasta laskettuna. Parasta on kuitenkin se, että Naisvuoren laella nököttää Suomen ensimmäinen teräsbetonirakennus eli Mikkelin vanha vesitorni. Vesitornin avajaisia vietettiin vappuna 1912. Talvi- ja jatkosodan aikana vesitornia käytettiin ilmavalvontaan. Vesitorniin saa kiivetä ihailemaan maisemia muutaman lantin maksua vastaan. Tornin portaiden 143 askelmaa kapuamalla pääsee 27 seitsemän metrin korkeuteen, tai Saimaan pinnasta laskien 70 metrin korkeuteen. Nousin torniin kolmesti eli yhteensä 81 metrin korkeuteen. Maitohapot myllersivät riemukkaasti pohkeissa.

31.7. Seitsemäs eli viimeinen harjoitus
Viimeisellä harjoituskerralla (nyt siis jo kesälomalla) tallustelin jälleen ylösalas työpaikan portaita. Tässä vaiheessa pidin itseäni jo melko paatuneena vertikaalikävelijänä, joten päätin nousta ja laskeutua 18 metrin matkan 12 kertaa, mikä vastaa 216 metrin korkuisen Macau Towerin näköalatasanteelle kapuamista.

Macau Tower, 216 m

En täysin luottanut virtuaalitornin motivaatiovoimaan, joten olin tällä kertaa varustautunut myös äänikirjalla. Pitkänmatkan Kävelijällä on Nalle Puhin aivot, joten äänikirjaan keskittyminen teki samalla mahdottomaksi pitää lukua nousukertojen määrästä. Ratkaisin ongelman seinään liimatulla Post-It -lapulla, johon vedin viivan tussilla aina nousulaskukeikan jälkeen.

Jestas, että portaissa kävely voikin olla rankkaa puuhaa! Viimeinen harjoituspäivä oli kuumankostea, joten hiki virtasi erinomaisen vuolaasti. Kirjoitan näitä viimeisiä rivejä lentokoneessa. Ylihuomenna alkaa vaellus Leónista ja siitä muutaman päivän kuluttua pääsen testaamaan mäkiharjoittelun vaikutusta. Tällä kertaa laskeudun Ponferradaan verkkaisesti ja koipia kuunnellen.

Matkakertomus siitä miten surkuhupaisasti caminolla sitten kävikään löytyy täältä.