Pyörätiellä paljasjaloin

Pieniksi jääneet sandaalit hankasivat ikävästi, joten Onerva päätti kävellä viiden kilometrin kotimatkan paljain jaloin. Tärkeä edellytys kokeilulle oli, että perheessä järjen ääntä edustava äitimuori oli jäänyt vielä pikkuveljen kanssa keskustaan. Reitti Oulun Torinrannasta Linnanmaalle on kokonaisuudessaan asfalttipäällysteistä pyörätietä, jonka vieressä on paikka paikoin paljain jaloin kävelyyn sopivaa nurmea. Päivä oli aurinkoinen, lähes helteinen. Hyttysten ilmahyökkäys loppumatkasta vauhditti kulkua. Seuraavassa Onervan tuntemuksia urbaanipaljasjalkakävelylenkin jälkeen.

Muuttuiko kävelytyylisi kävellessäsi avojaloin?
Yleensä tulee asteltua kantapää edellä, mutta nyt en halunnut, kun tiesin, miten kipeästi kävisi, jos olisi terävä kivi kantapään alla. Myöhemmin hoksasin, että loppumatkan päkiäkivut saattoivat johtua siitä, että en vielä oikein hallinnut sopivaa kävelytyyliä avojaloin kävellessä. Ehkä siirsin liikaakin painoani päkiöille.

Astuitko terävien kivien päälle?
Kyllä, muutaman kerran, mutta ei juuri haitannut, ei tullut vammoja. Onni oli, ettei tielle sattunut lasin siruja, niitä olisi ollut ikävä väistellä.

Miltä paljain jaloin kävely tuntui?
Se oli oikeastaan aika miellyttävää, ikään kuin ilmainen jalkahieronta. Loppumatkasta päkiöissä alkoi tuntua se, että kävelin ensimmäistä kertaa pitempää matkaa avojaloin. Yllätyin, kun alussa asfaltti tuntui hieman ikävältä jalkapohjissa. Oletin että olisin jo tottunut sen tuntuun, koska olen kotipuolessa usein paljain jaloin pihamaalla tepastellutkin.

Kummalla oli mukavampi kävellä, asfaltilla vai nurmikolla?
Vaihteli jonkin verran. Asfaltin rosoinen reuna tuntui välillä kivalta, mutta kaikkein miellyttävintä oli kävellä nurmikolla. Tosin asfaltti tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta, koska siitä erotti vaaranpaikat helpommin.

Kipeytyivätkö jalat kävelyn aikana tai sen jälkeen?
Loppumatkasta päkiät tosiaan muistuttivat, että kävelty on. Lenkin jälkeen olin uupunut, uni tuli nopeasti. Nyt, kun kävelylenkistä on kulunut päivä, ei jaloissa ole enää mitään erityisiä tuntemuksia.

Miten avojaloin kävely muutti tarkkaavaisuuttasi?
Selvästi katselin tarkemmin tietä, että osasin välttää lasinsirut ja koirien tuotokset. Ei niitä kyllä juurikaan näkynyt. Loppumatkasta tarkkaavaisuuteni tosin herpaantui hyttysten ilmahyökkäyksen vuoksi.

Mitä huonoja puolia avojaloin kävelyyn liittyy?
Jalat likaantuivat niin, että ne piti pestä illalla. Muutaman kerran astuin terävien kivien päälle. Tien tarkkailu vaati siinä määrin tarkkaavaisuutta, että jutustelu kävelyseurani kanssa hieman kärsi.

Entä mitä hyviä puolia avojaloin kävelyssä on?
Huomasin, että jalkapohjat rentoutuivat kävellessä. Tämä oli hyvä hieronta. Tämän kokemuksen perusteella avojaloin kävely on mukavaa.

Feelmax Panka ohutpohjakengät

Keväänkorvalla rakkaat vaelluskenkäni reissasivat pari viikkoa maailmalla ja hirmuista separaatioangstia lievittääkseni astelin kenkäostoksille. Tarkoitus oli tutustua ohutpohjakenkiin, joista monet ovat saaneet lievitystä monen sorttisiin jalkavaivoihin. Ohutpohjakenkien ideana on olla kenkä mahdollisimman vähäisessä määrin eli mahdollistaa paljain jaloin kävelyyn liittyvä jalkaterän ja nilkan luonnollinen toiminta.
  

Paljasjaloin kävelyä simuloivia jalkineita kutsutaan myös kevytjalkineiksi ja paljasjalkakengiksi, joista jälkimmäinen kuulostaa on hieman.. hmm.. vaikealta ajatukselta. Jalan luonnollisen toiminnan mahdollistamisen lisäksi toinen ohutpohjakengän tarkoitus on tarjota jalkapohjille suoja lasinsirujen ja muiden terävien esineiden aiheuttamilta pistoilta ja viilloilta. Seuraavassa on Feelmax® Panka -ohutpohjakenkien käyttökokemukset kymmenen päivän ajalta, jolloin lumet sulivat ja ruoho alkoi vihertää.

Feelmax Panka 

1. päivä

Maassa on vielä monessa paikassa teräväsärmäistä jäätä, joka tuntuu jalkapohjan alla.. hauskalta! Pankoissa pohja on vain 1,3 millimetriä paksu, joten kävelyalustan pienetkin kohoumat tuntuvat hyvin. Välillä kantapää tömähtää jäähän liian kovaa. Tiedostan, että kävelytyyliä täytyy säätää niin, että astun enemmän koko jalkapohjalla. Parin kilometrin kävely ei aiheuttanut minkäänlaisia kipuja, vaikka joissain lähteissä varoiteltiinkin ohutpohjakenkien käytön aloittamisen voivan olla kivuliaskin kokemus tavallisissa kengissä laiskistuneille jalkaterän lihaksille.

2. kävelypäivä

Muutaman välipäivän jälkeen taas Pankat jalkaan. Sulamisvesiä kaduilla ja märkää, liukasta jäätä, tihkusadetta. Työpaikalle kävellessä sukat pysyivät yllättäen kuivina. Lahkeet sen sijaan kastuivat. Pankoissa ei ole kantaa kuten normikengissä. Tästä eteenpäin taitan aina housujen lahkeet Pankoilla kävellessäni. Kävelytyyli on jo muuttunut. Kantaisku on nyt heikompi, askel joustavampi. Pikkukivet eivät enää aiheuttaneet kivuliaita pistoja kantapäissä. Parin kilometrin kävely päivän aikana.

3. kävelypäivä

Kantaisku on edelleen heikentynyt. Alle kilometrin työmatkalla jalkoja ei vielä alkanut palelemaan, vaikka ulkona on vieläkin jäiset kadut. Tekisi jo mieli päästä kokeilemaan Pankoja nurmikolle ja metsäpoluille. Työpaikalla huomasin, että Pankoilla kulkeminen on sisätiloissa lähes äänetöntä, melkein kuin kävelisi sukat jalassa. Onnistuin hiipimään huomaamatta väitöskirjaansa väkertävän vaimon työhuoneeseen ja sain palkinnoksi oivallisen kiljahduksen.

4. kävelypäivä

Maa oli taas aamulla jäässä. Pyöräteiden reunoilta paljastuneilla nurmikaistaleilla ei tee mieli kävellä, liikaa koirain tuotoksia. Sellainen tuntuma on tullut, että Pankat ovat parhaimmillaan pehmeälle alustalle, nyt on vielä pakko kävellä enimmäkseen asfaltilla ja muilla kovilla pinnoilla. Töistä kotiin kävellessä kävelin pitkin pyörätien hiekoituksesta syntynyttä matalaa soraharjua. Tuntui kivalta jalkapohjissa.

5. kävelypäivä

Ohutpohjakenkäkäyskentelyä Oulun keskustassa. Pankoilla kävely tuntuu jo varsin luonnolliselta. Keskustassa ohuet pohjat tuntuvat kuitenkin hieman turvattomilta. Katse hakee kadulta koko ajan mahdollisia lasinsirpaleita ja muita vaaroja. Vaikka Continental  ® kumikomposiittipohja on ohut, valmistaja lupaa sen olevan myös hyvin kestävä. Kysyin Pankojen pohjamateriaalin tarjoamasta suojasta kenkien valmistajalta ja vastaus tupsahti saman tien sähköpostilaatikkoon. Terävät esineet, kuten naulat tai lasinsirut voivat kuulemma puhkaista pohjan. Toisaalta Pankoilla pinkojat ovat myös juosseet lasinsirujen yli ilman vaurioita. Asiakaspalvelusta kerrottiin myös, ettei terävien esineiden takia ole tullut reklamaatioita.

Hitaana hämäläisenä hoksasin vasta tänään, että Pankoissa on pohjallisetkin. Ne tuovat hitusen lisää paksuutta edellä mainittuun 1,3 millimetriin. Kaupassa olin katsellut myös Feelmax Osma 2 -popoja, joissa on hieman paksumpi 2,5 millimetrin kumipohja. Pankoihin päädyin lopulta, koska halusin mahdollisimman autenttisen paljasjalkakokemuksen.

6. kävelypäivä

Tasaisella maalla kantaisku on vaimentunut nimelliseksi. Ylä- ja alamäet - ne mitä Oulun seudulta nyt löytyy - mennään aina päkiä edellä. Tänään yllätin itseni kävelemästä asfalttista pyörätietä, vaikka vieressä olisi ollut lumen alta paljastunutta nurmikkoa. Otin muutaman koeaskeleen ruskealla nurmella. Oli kuin olisi kävellyt pumpulilla.

7. kävelypäivä

Pankat ovat syrjäyttäneet sandaalit toimistojalkineina. Hoksasin, että olen unohtanut Pankat jalkaan koko päiväksi jo monta kertaa. Tämä ei ole välttämättä viisasta, sillä jalat hikoilevat enemmän, mutta kertoo toisaalta paljon Pankojen käyttömukavuudesta. Meitä on samassa huoneessa kaksi tutkijaa, eikä ilmanvaihto yliopiston vanhalla puolella ole kummoinenkaan, joten yritän kuitenkin muistaa vaihtaa sandaalit jalkaan aamuisin. Feelmaxin asiakaspalvelusta kerrottiin, että jalka saattaa alkuvaiheessa hiota tavallista enemmän jalkaterän pienten lihasten aktivoituessa. Tämän pitäisi kuitenkin tasoittua ajan myötä.

8. kävelypäivä

Ensimmäinen pitempi kävelyretki. Huomasin astuvani tarkoituksellisesti pienten kivien, käpyjen ja oksien päälle aina, kun sellaisia sattui reitille. Jalkapohjat vertyvät mukavasti kävellessä. Panin myös merkille, että askelpituus on muuttunut kävelytyylin muuttumisen myötä. Askel on lyhyempi ja sen seurauksena askelmittari valehtelee kuljetun matkan pituuden. Olin melko varma siitä, että pitkä lenkki Pankoilla saa koivet kipeiksi, mutta ei. Ei minkäänlaisia vaivoja tai kipuja missään. Kotiin päästyä jalat virkeät ja vetreät, ei minkäänlaista rasituksen tuntua.

9. kävelypäivä

Töihin ja takaisin kotiin Pankoilla. Olen ilmeisesti aloittanut ohutpohjakenkien käytön juuri sopivalla tavalla. Käyttökertojen välillä on aina ollut päivä tai kaksi väliä. Kevytjalkineiden käyttöön siirtymisen yhteydessä jalkaterää ja nilkkoja voi tarvittaessa myös vahvistaa tietyillä jumppaliikkeillä, mutta sellaiseen en kokenut tarvetta.

Vaikka Pankojen kaltaisia kevytjalkineita voi hyvin käyttää toimistotyössä, ne eivät sovellut työjalkineiksi teollisuuteen tai rakennustyömaille, missä jalkaterä täytyy suojata putoavilta tavaroilta ja puristumiselta. Sen sijaan keveytensä ansiosta Pankat on hyvä valinta caminolle iltakengiksi.

Kevyen rakenteensa ansiosta Pankat
saa pakattua pieneen tilaan

10. kävelypäivä

11 km kävelylenkki pelaamaan sulkapalloa ja takaisin kotiin. Pankoilla kävellessä vauhti on hieman hitaampi, kuin tavallisilla kengillä. Nyt menomatkaan kului tunti ja kymmenen minuuttia, kun tavallisilla kengillä on kulunut noin tunti. Ohuen pohjan takia askelten paikat tulee valittua huolellisemmin.

Ohutpohjakenkien käytön rinnalla olen aikaisempaa useammin kävellyt paljain jaloin kotona, mutta kevään edistyessä yhä enemmän myös pihapiirissä. Kokeilin tänään pitkästä aikaa kävellä tavallisilla lenkkareilla. Tuntui kuin jalat olisi tungettu johonkin kauhistuttavaan keskiaikaiseen kidutuslaitteeseen.

Reima roskaretki

Roskista ja jätteistä huolehtiminen on tympeää puuhaa ja ikävä rasitus etenkin vapaapäivinä. Pienellä suunnittelulla siitä voi kuitenkin tehdä entistäkin rasittavamman. Älä siis kuskaa vanhoja sanomalehtiä taloyhtiön omaan roskakatokseen tai palauta tyhjiä pulloja lähimpään markettiin. Etsi ekopiste etäältä! Tee roskien viennistä spektaakkeli!

Muutaman kuukauden penkomisen tuloksena Pitkänmatkan Kävelijän kotoa löytyi melkoinen läjä rikki mennyttä ja vanhentunutta elektroniikkaa: latureita, kärähtäneitä polttimoita ja loisteputkia, kaukosäätimiä, kytkimiä, näppäimistö, pikkuisia kaiuttimia, kovalevy, DVD-soitin… Romut mahtuivat juuri ja juuri reppuun, jolle tuli painoa kymmenisen kiloa.

Linnanmaan Prisman yhteydessä toimii yksi Oulun ekopisteistä

Aluksi astelin läheiseen Linnanmaan Prismaan (kartta), jonka yhteydessä toimii yksi Oulun lähes 70 ekopisteestä. Ekopisteet on tarkoitettu kotitalouksien hyötyjätteille eli paperille, keräyskartongille, lasille, pienmetallille ja muoville. Pitkänmatkan Kävelijän vanhoista paristoista ja akuista oli viimeisten viiden vuoden aikana kertynyt muutaman kilon röykkiö. Pudottelin virtalähteet marketin keräyslaatikkoon. Vain yksi akku oli vuotanut. Sitten nokka kohti etelää. Torinrantaa päästyäni hoksasin, että roskaruoka sopisi päivän teemaan oivallisesti. Ei kun Kauppatorin kahvilamakasiiniin munkkikahville. Myöhemmin päivän kuluessa popsin vielä muutaman juustohampurilaisen ja herkullisen kebab-annoksen.

Tuntuipa mukavalta taas pitkästä aikaa tallustella Vakuum Hikereilla. Muruseni olivat muutaman viikon matkanneet omilla teillään. Puut ja pensaat vihersivät ja aurinko sädehti sinisellä taivaalla niin kirkkaana, että päänahkaa kuumotti kävelyretken jälkeen. Lämpötila ei kuitenkaan noussut kuin kymmenen asteen tuntumaan.

Giganttinen kierrätyspiste

Kotitalouksien rikkinäiset sähkölaitteet voi Oulun seudulla kuskata Ruskon jätekeskuksen Oivapisteeseen (kartta) sekä kuntien jäteasemille. Lisäksi elektroniikkaromua voi toimittaa kierrätykseen Limingantullin Giganttiin (kartta), jonne suuntasin kulkuni Torinrannasta lähdettyäni. Luovutin sähköiset romut Gigantin tiskille, vanhaa näppäimistöä lukuun ottamatta.

Verkkokauppa.com ottaa vastaan
kodin rikkoutuneita sähkölaitteita 

Seuraava etappi oli 5,6 km etelään sijaitseva Verkkokauppa.com (kartta), joka myös ottaa vastaan käytöstä poistettavaa elektroniikkaa. Surumielisen juhlavasti ojensin asiakaspalvelun sedälle reppuni viimeisen tavaran, vuosikausia palvelleen, viehkeästi kaareutuvan näppäimistön. Asiakaspalvelija ei kuitenkaan osannut tarkemmin kertoa sen tulevista vaiheista. Pois lähtiessäni käännyin vielä katsomaan ja vanha näppis heilutti minulle johdollaan.

Tällä tavoin asioita tarpeettomasti monimutkaistamalla sain kulutettua roskien vientiin melkein kokonaisen päivän! Matkaa roskaretkelle kertyi osapuilleen 30 kilometriä.

Vaelluskenkien huolto

Ostin Meindl Vakuum Hiker -kengät noin kuukautta ennen maaliskuun 2011 caminoa. Partioaitan myyjä arveli, että siinä olisi hyvät kengät ainakin viideksi vuodeksi. Vakuum Hikerit osoittautuivatkin parhaiksi käyttämikseni vaelluskengiksi tähän mennessä. Maaliskuun 2012 caminolla huomasin kuitenkin muutaman halkeaman vasemman kengän sisäsyrjän nahkapinnassa. Kengät olivat alkaneet rapistua, vaikka niillä oli tallusteltu vasta hieman yli vuosi.

Halkeama vasemman
kengän sisäsyrjässä

Kenkien kuluminen on yhteydessä niillä kävellyn matkan pituuteen. Kalenterivuonna 2011 kävelykilometrejä kertyi osapuilleen 3030. Huomattavan osan arkikävelystä, kuten työ- ja kauppamatkat, tallustelin kuitenkin tavallisilla kengillä. Myös muutaman pitemmän retken tein muilla kuin vaelluskengillä, esimerkiksi O.Jauhiaisen taidemuseoon ja Oulun automuseoon patikoin sandaaleilla. Vakuum Hikereilla kävelemääni matkaa on vaikea arvioida tarkasti, mutta jos sanotaan, että se on siinä parintuhannen kilometrin huitteilla, ei mennä pahasti metsään.

Lähikuva halkeamasta

Kysyin Meindl -maahantuojalta nahkapinnan halkeamista. Ibex-sport Oy:n ystävällinen edustaja pyysi kengät tutkittavakseen ja lähetin ne postipaketissa. Sähköpostitse ja puhelimitse käydyn keskustelun perusteella ymmärsin, ettei kenkien laadussa ollut moitteen sijaa. Itse sen sijaan olin laiminlyönyt kunnossapidon. Olin viitannut kintaalla Partioaitan myyjän huoltovinkeille ja tyytynyt huuhtomaan kengistä pahimmat ravat pelkällä vedellä.

Eikä kenkien käyttöikää arvioinut myyjä voinut tietää, että niillä käveltäisiin vuodessa matka, joka on linnuntietä yhtä pitkä kuin Helsingistä Moskovaan ja takaisin. Kenkien nahkapintaan ilmestyneiden halkeamien lisäksi kävellyt kilometrit näkyvät hyvin myös pohjien kulumisena.

Pohjien kuluminen näkyy hyvin kantojen ulkosyrjillä,
mikä viittaa nilkan alipronaatioon (supinaatio). 

Sitten varsinaiseen asiaan eli vaelluskenkien huoltoon, jonka tärkeimmät vaiheet ovat pesu ja puhdistus sekä nahkapinnan kyllästys ja vahaus. Puuhan tarkoituksena on ylläpitää kenkien toimivuutta ja pidentää niiden käyttöikää. Myös kenkien käytöllä voi vaikuttaa niiden käyttöikään. Pitkänmatkan Kävelijä on edelleen pätkätyötutkija, joten kaikenlaisen kalliin tavaran käyttöiän pidentäminen kuulostaa erinomaisen järkevältä.

Huoltokirja

Sain ibex-sportilta oivan tietopaketin vaelluskenkien kunnossapidosta ja olen poiminut siitä seuraavaan keskeisimmät kohdat. Huoltotoimien yksi lähtökohta on, että vaelluskengissä yleisesti käytetty nupukkinahka on huokoista materiaalia, joka imee helposti vettä ja epäpuhtauksia. Tämän takia on viisasta suojata kengät heti uutena ja toistaa käsittely säännöllisesti. Kengät puhdistetaan ja huolletaan aina vaellusreissujen jälkeen ja satunnaisemmassa käytössä kuukauden tai kahden välein.

Meindl Cleaner
In and Out

Pesu

Nauhat ja pohjalliset kannattaa poistaa ennen käsittelyä. Puhdista kengät irtoliasta märällä rätillä pyyhkimällä. Oikein kuraisten kenkien puhdistus aloitetaan suihkuttamalle vedellä enimmät liat pois. Märkään pintaan suihkutetaan Meindl Cleaner In and Out -pesuainetta. Saman asian ajaa myös Granger's G-Max Footwear Cleaner tai Nikwax Footwear Cleaning Gel, jotka levitetään kengän pintaan pesusienellä.

Pesuaineen annetaan vaikuttaa muutama minuutti, minkä jälkeen lika harjataan irti. Huuhtele runsaalla vedellä tai huljuttelemalla vesisaavissa. Laita kengät pesun jälkeen kuivumaan varjoisaan paikkaan eli ei suoraan aurinkoon tai kovaan lämpöön. Märkä nahka vioittuu auringonpaisteessa helposti, jolloin se kuivuttuaan kovettuu ja halkeilee.

Kengät voi pestä myös sisältä käyttämällä lämmintä vettä ja edellä mainittuja pesuaineita. Sisäpuoli huuhdellaan runsaalla vedellä ja kuivataan hitaasti. Kuivausta voi nopeuttaa täyttämällä kengät kosteutta imevällä sanomalehtipaperilla. Nahkavuoristen kenkien sisäpintaan kannattaa pesun jälkeen sivellä kenkävahaa. Pohjallisen voi pestä muutaman kerran miedossa lämpötilassa, mutta ne kannattaa sen jälkeen vaihtaa uusiin.

Nikwax
Fabric & Leather
Proof Spray

Kyllästys

Kun vaelluskengät ovat kuivaneet, on aika käyttää kyllästysainetta. Tarkoituksena on varmistaa vedenpitävyys. Suihkuta kyllästettä (esimerkiksi Meindl Wet-Proof tai Nikwax Fabric & Leather Proof Spray - molempia löytyy partioaitasta) tasaisesti kuivan kengän pinnalle. Suihke estää kosteuden imeytymisen pintamateriaaliin. Vettynyt kenkä on raskas, eikä hengitä. Pitkiä aikoja märkänä oleva nahka haurastuu ja vioittuu. Älä käytä kyllästämiseen silikonisuihkeita, sillä ne tukkivat kenkien hengittävän kalvon. Kyllästyskäsittelyn voi tehdä useastikin, eikä sen yhteydessä aina tarvitse suorittaa vahausta.

Meidl Sportwax

Vahaus

Vahauksella ylläpidetään nahan luontaista taipuisuutta. Kuiva nahka voi rikkoa goretex-kalvon taittuessaan päkiän kohdalta joka askeleella. Levitä kenkävahaa (esimerkiksi Meindl Sportwax tai Nikwax Waterproofing Wax for Leather tai Granger's kenkävaha, jota löytyy mm. Retkiaitasta) rätillä, sienellä tai sormenpäällä kenkien ulkopinnan nahkaosiin. Vahaus estää nahan kuivumista ja siitä johtuvaa lohkeilua ja vääntyilyä. Vahattu nahka on joustavaa ja kestävää. Myös hakaset ja niitit voi sivellä vahalla, etteivät ne ruostu tai hapetu. Kenkienhoidossa on syytä välttää kovia rasvoja ja öljyjä, sillä ne tukkivat nahan huokoisen rakenteen. Nupukkipintainen kenkä muuttuu tummemmaksi ja sileämmäksi vahauksen jälkeen.

Pohjalliset nostetaan ylös
käytön jälkeen

Käyttö

Kävelylenkin jälkeen pohjalliset nostetaan ylös, jotta niiden alle varastoitunut kosteus pääsee haihtumaan. Säilytä kenkiä mieluiten ilmavan ritilän päällä tai hyllyllä. Puhdista kengät aina käytön jälkeen, jottei lika pinty kiinni ja haurastuta materiaaleja.

Lorpen TPMM
vaellussukka

Vaelluskenkiä käytetään vaellussukkien kanssa. Vaellussukkien pehmennykset varpaissa ja kantapäässä parantavat jalkineen ominaisuuksia. Hyvin toimiva vaellussukka siirtää jalasta haihtuvan kosteuden sukan ulkopinnalle ja kengän rakenne toimittaa sen ulos jalkineesta. Varpaiden kynnet kannattaa pitää lyhyinä. Itse aiheutettu vuoto syntyy, kun liian pitkät varpaankynnet puhkaisevat vuorikankaan ja sen taakse sijoitetun kalvon.

Usean päivän tai viikon yhtäjaksoisessa käytössä vaelluskengät eivät pääse välillä ”lepäämään”. Niihin kertyy koko ajan jalasta haihtuvaa kosteutta, mikä rasittaa kenkää. Myös pinta ja muut materiaalit joutuvat kovempaan rasitukseen jatkuvassa käytössä. Kenkien pitäisi antaa välillä levätä ja kuivaa rauhassa sekä huolehtia niiden pesusta, kyllästyksestä ja vahauksesta.

Kaupunkikäytössä hyvä nyrkkisääntö on, että parin päivän käytön jälkeen vaelluskenkien pitäisi antaa levätä pari päivää. Jos haluaa joka päivä tallustella vaelluskengillä, kannattaa hankkia kahdet kengät, joista toinen pari voi olla koko ajan vuorotteluvapaalla.

Vaellukselle on tietenkin mahdotonta ottaa mukaan kahta paria vaelluskenkiä. Tällöin kosteudenpoistoa kengistä voidaan edistää ottamalla kengät pois jalasta tauoilla - ja miksei yöksikin - sekä nostamalla pohjalliset ylös. Toinen hyvä konsti on vaihtaa hikiset vaellussukat kuiviin päivätaipaleen puolivälissä.

Entä jos vaelluskengät ovat päässeet huonoon kuntoon? Suutari voi korjata ratkenneita saumoja ja vaihtaa kuluneet kengänpohjat uusiin. Pintavaurioita voi helposti korjata itsekin kumiliimalla. Lue lisää vaelluskenkien korjauksesta ja kunnostuksesta.

Portaiden turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä

Yleinen käsitys on, että ihmiset kaatuvat portaissa huolimattomuuttaan. Tyypillisesti porrastapaturmiin liittyy kuitenkin useita tekijöitä. Eräät näistä tapaturmia edistävistä tekijöistä ovat Templerin (1992) mukaan yhteydessä portaiden rakenteeseen ja toiset portaiden pystyttämisen tai huollon aikana tehtyihin virheisiin. Osa tekijöistä liittyy siihen ympäristöön, missä portaat ovat, jotkin tekijät liittyvät portaiden käyttötapoihin ja -tottumuksiin ja osa tapaturmia edistävistä tekijöistä liittyy itse portaiden käyttäjien ominaisuuksiin.

Ennen portaiden turvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden tarkempaa ruotimista muutama peruskäsite. Portaiden askelmapinta (C) on vaakasuora pinta, jolle jalka asetetaan portaissa käveltäessä. Askelmapinnan se osa, joka ulottuu alapuolella olevan askelmapinnan päälle, on etusärmä (D). Nousu (A) on kahden askelmapinnan välinen korkeusero. Etenemä (B) on kahden etusärmän etureunan vaakasuora etäisyys. Nousukulma (alfa) määrittää portaiden jyrkkyyden. Seuraavassa on yhteenveto vaarallisiin portaisiin liitetyistä ominaisuuksista.

Poikkeama alimman
askelman etenemässä

Epäjatkuvuuskohdat
Samassa porrassyöksyssä esiintyviä yllättäviä muutoksia askelmien nousussa tai etenemässä kutsutaan rakenteelliseksi poikkeamaksi tai epäjatkuvuuskohdiksi. Marlettan (1989) mukaan tämä on erittäin vaarallinen rakennevirhe, sillä portaiden käyttäjät olettavat kaikkien askelmien olevan keskenään samanlaisia. Epäjatkuvuuskohta häiritsee jalkojen normaalia sijoittumista askelmapinnoille ja tämä voi johtaa kaatumiseen. Sanders ja McCormick (1992) esittävät, että jopa alle yhden senttimetrin poikkeama portaiden peräkkäisissä askelmissa voi aiheuttaa tapaturman. Tyypillisesti epäjatkuvuuskohta on ylimmän tai alimman askelman yhteydessä. Irvinen ym. (1990) mukaan portaiden käyttäjät ovat herkempiä nousun kuin etenemän poikkeamille.

Portaiden jyrkkyys
Carson ym. (1978) eivät löytäneet tilastollisesti merkittävää yhteyttä portaiden jyrkkyyden ja tapaturmataajuuden välillä. Templerin (1974) mukaan portaiden jyrkkyys saattaa aiheuttaa normaalia suurempaa huolellisuutta ja varovaisuutta, mikä puolestaan vähentäisi tapaturman todennäköisyyttä.

Erikoiset portaat

Harvinaisempien porraskonstruktioiden käyttäjät saattavat kaatua, jos he valitsevat väärän laskeutumistavan. Tämä on ongelma pääasiassa sellaisten käyttäjien kohdalla, joille käytettävä nousutietyyppi on vieras, ja erityisesti, jos heillä ei ole ollut mahdollisuutta seurata toisten käyttäjien oikeaoppista toimintaa.

Epätyypillinen tai harvinainen portaiden rakenne heikentää turvallisuutta (Marletta 1991). Jos askelmien nousu on liian matala, luonnollinen kävelyprosessi voi häiriintyä. Laskeuduttaessa portaita jälkimmäisen jalan kantapää voi osua askelmaan, koska jalka on jo edeltävällä askelmalla ollut epäedullisessa asennossa suhteessa askelman takaosaan. Jos taas nousu on liian korkea, päkiä saattaa portaita laskeuduttaessa sijoittua liian eteen, jolloin jalalle ei ole enää riittävästi tukea (Rosen 1983). Molemmat tilanteet poikkeavat portaissa liikkujan sisäisistä malleista ja odotuksista ja saattavat aiheuttaa kaatumisen.

Miller ja Esmay (1961) tutkivat 101 porrastapaturmaa ja totesivat, ettei kierreportaissa sattunut suhteellisesti enempää tapaturmia kuin suorissa portaissa. Tämän tutkimustuloksen valossa näyttäisi siltä, ettei kierreportaille luontainen askelman etenemän muuttuminen ulkolaidan leveästä sisälaidan kapeaksi heikennä turvallisuutta.

Visuaaliset häiriötekijät
Archean ym. (1979) mukaan arkkitehtoniseen ympäristöön liittyvät visuaaliset häiriötekijät ovat keskeinen porrastapaturmia aiheuttava tekijä. Näitä häiriötekijöitä voivat olla mm. portaiden materiaali itsessään, varjot ja häikäisyt askelmapinnoilla, valoisuuden suhteelliset erot portaissa ja ympäristössä, kuvioidut pinnat, optiset harhat ja yllättävien mielenkiintoisten tapahtumien tai maisemien ilmaantuminen näkökenttään portaissa kulkemisen kannalta kriittisissä tilanteissa eli lähestyttäessä alinta tai ylintä askelmaa.

Kätisyydestä ja jalkaisuudesta
90 prosenttia länsimaisista ihmisistä on oikeakätisiä ja näistä 80 prosenttia on myös oikeajalkaisia. Jalkaisuus voi joissain tilanteissa olla ”väärä” eli turvallisen liikkumisen kannalta oikeajalkaisen olisi edullisempaa olla vasenjalkainen, ja kääntäen. Suorissa portaissa jalkaisuus ja kätisyys ei ole yhtä tärkeä kuin kierreportaissa, koska esimerkiksi voimantuoton ja koordinaation vaatimukset jakautuvat tasaisesti molemmille käsille ja jaloille. Kierreportaat voidaan kuitenkin suunnitella joko myötä- tai vastapäivään nouseviksi. Tämä valinta määrittää, mitä kättä portaiden käyttäjät voivat laskeutuessaan käyttää tuen ottamiseen käsijohteesta. Kierreportaiden kiertosuunta määrittää myös sen, kumman jalan portaissa kulkija voi sijoittaa kolmion muotoisen askelman leveälle eli ulkolaidalle. Koska portaita laskeuduttaessa sattuu enemmän ja vakavampia tapaturmia kuin portaita noustessa, on perusteltua suunnitella kierreportaat siten, että laskeuduttaessa mahdollisimman moni voisi ottaa tukea käsijohteesta oikealla kädellä.

Käsijohteet

Portaiden käsijohteiden tehtävänä on ehkäistä tasapainon menettäminen, auttaa palauttamaan jo menetetty tasapaino, auttaa käyttäjiä vetämään itseään ylöspäin ja toimia ohjausrakenteena heikkonäköisille ja niille, joilla on heikko tasapainon hallinta. Käsijohteet tulee rakentaa siten, että niistä saa tukevan ja miellyttävän otteen (Templer ym. 1976). EU-standardi EN ISO 14122 suosittelee käyttämään käsijohteita, joiden halkaisija on 2,5–5 cm ja vapaa tila käsijohteen ympärillä 10 cm. Käsijohteen tulisi Marlettan (1991) mukaan kestää vähintään 90 kg:n rasitus kaikkiin suuntiin.

Portaiden käyttäjät reagoivat harha-askeleeseen tai horjahtamiseen tyypillisesti tarttumalla käsijohteeseen. Erityisesti ikääntyneet portaiden käyttäjät käyttävät käsijohdetta sekä laskeutumisen että nousemisen aikana (Archea ym. 1979). Myös Templerin (1974) mukaan ikääntyneet ihmiset käyttävät enemmän käsijohteita kuin nuoret. Naiset käyttävät käsijohteita miehiä enemmän. Hyvin suunnitellut ja rakennetut käsijohteet vähentävät tapaturmien määrää ja myös niiden vakavuutta (Maki ym. 1984). Portaat tulisi tehdä niin kapeiksi, että oikean ja vasemman puoleista käsijohdetta voi käyttää yhtä aikaa (Svanström 1974).

Sanders ja McCormick (1992) mainitsevat puuttuvan käsijohteen oleva yhteinen tekijä useissa porrastapaturmissa. Samoin Fitch ym. (1974) korostavat puuttuvan käsijohteen merkitystä monissa porrastapaturmissa, erityisesti niissä, joissa loukkaantunut on ollut laskeutumassa portaita. Käsijohteiden käyttäminen vähentää horjahduksia (Marletta 1991). Jos horjahtaminen kuitenkin tapahtuu, auttavat käsijohteet tasapainon palauttamisessa. Kun portaissa kävelijä horjahduksen tai harha-askeleen seurauksena alkaa kaatua, on vain vähäinen todennäköisyys sille, että hän selviäisi tilanteesta vahingoittumatta, jos portaissa ei ole käsijohdetta (Johnson 1998). Jos portaat ovat niin leveät, että kaksi ihmistä mahtuu kävelemään niissä rinnakkain, käsijohteet pitäisi asentaa kummallekin puolelle. (Templer ym. 1976)

Pauls (1991) pitää seuraavia kolmea portaiden rakenteellista ominaisuutta tärkeimpinä turvallisuuden kannalta:

1. Askelmat voidaan nähdä helposti.
2. Askelmat ovat niin suuret, että jalat mahtuvat niille helposti.
3. Käsijohteet ovat ulottuvilla ja sellaiset, että niistä saa hyvän otteen.

Lähteet:

• Archea J, Collins BL & Stahl FI (1979) Guidelines for Stair Safety. NBS Building Science Series 120.
• Carson DH, Archea JC, Margulis ST & Carson FE (1978) Safety on Stairs. NBS Building Science Series 108.
• Fitch JM, Templer J & Corcoran P (1974) The dimensions of stairs. Scientific American 231(4): 82–90.
• Irvine CH, Snook SH & Sparshatt JH (1990) Stairway risers and treads: acceptable and preferred dimensions. Applied Ergonomics 21(3): 215–225.
• Johnson DA (1998) New Stairway – Old Problems. Ergonomics in Design 6(4).
• Maki BE, Bartlett SA & Fernie GR (1984) Influence of Stairway Handrail Height on the Ability to Generate Stabilizing Forces and Moments. Human Factors 26(6): 705–714.
• Marletta W (1991) Trip, slip and fall prevention. Teoksessa: Hansen DJ (toim.) The Work Environment. Occupational Health Fundamentals. Michigan, USA, Lewis Publishers: 241–276.
• Miller JA & Esmay ML (1961) Nature and Causes of Stairway Falls. Transactions of the American Society of Agricultural Engineers: 112–114.
• Pauls JL (1991) Safety standards, requirements, and litigation in relation to building use and safety, especially safety from falls involving stairs. Safety Science 14: 125–154.
• Rosen SI (1983) The Slip and Fall Handbook. Columbia MD, Hanrow Press.
• Sanders MS & McCormick EJ (1992) Human Factors in Engineering and Design. 7 p. Singapore, McGraw-Hill.
• Svanström L (1974) Falls on Stairs: an Epidemiological Accident Study. Scandinavian Journal of Social Medicine 2: 113–120.
• Templer JA, (1974) Stair shape and human movement, New York, Columbia University.
• Templer JA, Mullet GM, Archea J & Margulis ST (1976) An Analysis of the Behavior of Stair Users. Washington, Directorate for Engineering and Science, Consumer Product Safety Commission.
• Templer JA, (1992) The staircase – Studies of hazards, falls, and safer design. Massachusetts Institute of Technology.