Oulun kaupunginoja eli Plaanaoja

Plaanaoja 

Heinäkuun pitkän tallustelun ajatuksena oli tällä kertaa tutkimusmatkailla Oulun keskustan läpi virtaava kaupunginoja eli Plaanaoja päästä päähän. Pieni jokiuoma saa alkunsa Oulujoesta Heikkilänsuvannon kohdalla. Ruskeavetinen ojapahanen kiertelee aluksi metsien ja sitten puistoalueiden reunustamana kunnes saapuu Pokkisenpuistoon, jonka jälkeen makea vesi sekoittuu Perämeren murtoveteen.

Alkuverryttelyksi patikoin Linnanmaalta Torinrantaan, missä hörppäsin aamukahvin Kauppatorin Kahvilamakasiinissa. Olin etukäteen selvitellyt päivän reittiä karttojen avulla. Edessä olisi reilun peninkulman taivallus ylävirtaan. Melkein loppuun saakka eli paikkaan, missä Plaanaoja erkanee Oulujoesta, olisi mahdollista kulkea polkuja pitkin.

Pokkisenpuisto

Pokkisenpuistoon päästyäni kaivoin kameran taskusta. Tässä Plaanaoja laskee Pokkisenväylään. Heinäkuussa tämä pieni puisto on varsin viehättävä. Reilut sata vuotta sitten puutarhuri Svante Olsson laatiman suunnitelman mukaan Puistossa kasvaa nyt komeita lehmuksia ja hopeakuusia.

Oskari Jauhiainen:
"Kalasääski ja lohi" (1960)

Alkujaan Pokkitörmän kupeeseen rakennettiin puisto jo 1870-luvulla, kun alueen luonne oli muuttunut Oulujoen ylittävien maantiesiltojen valmistumisen myötä. Nykyisin Pokkisenpuistoa koristaa Oskari Jauhiaisen ”Kalasääski ja lohi” -suihkulähdeveistos. Akateemikon tuotantoon voi tutustua tarkemmin O.Jauhiaisen taidemuseossa Kiimingissä. Pokkisenpuiston kautta kulkee suosittu reitti viereisille Hupisaarille ja Ainolanpuistoon.

Itse kuitenkin jatkoin Plaanaojan yläjuoksun suuntaan. Aleksanterinkadun ylitettyäni saavuin vuonna 1965 perustettuun Madetojan puistoon, joka nimensä mukaisesti kunnioittaa suomalaisen oopperan isänä pidetyn Leevi Madeojan muistoa. Madetojan pääteos ”Pohjalaisia” on suomalaisen oopperakirjallisuuden suosituin teos yli 200 esityksellään. Oulussa säveltäjämestarin mukaan on nimetty myös koulu ja musiikkikeskus. 

Aarre Aaltonen: Leevi Madetojan muistopatsas (1962)

Sanna Koivisto: "Ajan kulku" (2005)

Oulun kaupungintalon ja Torikadun välinen alue nimettiin Maria Silfvanin puistoksi vuonna 2005. Puistoa somistaa Sanna Koiviston ”Ajan kulku” –veistos, jonka Oulun Kauppakamari lahjoitti 400-vuotiaalle Oulun kaupungille vuonna 2005. Nimensä puisto on saanut ensimmäisen suomalaisen ammattinäyttelijättären, Maria Silfvanin (1802-1865) mukaan. Tämä oli naimisissa teatteritirehtööri Carl Wilhelm Westerlundin kanssa.

Hallituspuisto kaupungintalon edustalla

Westerlund perusti nykyisen kaupungintalon paikalle juhlahuoneiston, jossa mm. vierailevat teatteriseurueet antoivat näytöksiään. Nykyinen kaupungintalo rakennettiin Seurahuoneeksi kaupunkipalossa tuhoutuneen puisen rakennuksen paikalle. Hotelli- ja ravintolatoiminta hiipui kieltolain myötä. Vuonna 1920 puolet rakennuksesta otettiin kaupungin virastojen käyttöön. Seurahuone lopetti toimintansa kokonaan ennen talvisotaa, minkä jälkeen uusrenessanssitalo on ollut kaupungintalona.

Martti Aiha: "Mediator" (1999)

Entinen ”Haapaplaana” kunnostettiin puistoksi 1830-luvulla. Nimensä Snellmaninpuisto sai 1908 asemakaavassa Oulussakin vaikuttaneen Snellmanien suvun mukaan. Muuan näistä Snellmaneista opiskeli aikoinaan Oulun triviaalikoulussa ja toimi sittemmin sanomalehtimiehenä ja senaattorina. J. V. Snellman vaikutti merkittävästi suomenkielen aseman paranemiseen ruotsin ja venäjän puristuksessa.

Snellmanin puiston jälkeen Plaanaoja kääntyy itäkaakosta eteläkaakkoon halkaistakseen neliön muotoisen Otto Karhin puiston kutakuinkin kulmasta kulmaan. Puisto tunnetaan myös nimellä ”Letkun puisto”, joka oli alueen virallinen nimi vuoden 1908 asemakaavassa. Vanhan nimen perusteena oli VPK:n talo Pakkahuoneenkadun ja Uudenkadun kulmatontilla. Nykyisen nimensä puisto sai vuonna 1956 pitkäaikaisen osuuskauppamiehen ja poliitikon Otto Karhin mukaan.

Plaanaoja Vaaranpuistossa

Lämmin päivä oli houkutellut muitakin liikkeelle. Keskustan puistoissa istuskeli pieniä seurueita. Isokadun yli päästyäni saavuin saman tien Vaaranpuistoon, joka ulottuu kolmen korttelin alueelle Klubitalon edestä Saaristonkadulle. Alue muutettiin puistoksi 1900-luvun alussa. Kaupunginojan vartta uudistettiin vuonna 1998, jolloin Vaaranpuiston pohjoisosaan istutettiin pensaita ja marjaomenapuita.

Seppo Valjus:
Jääkärimuistomerkki (1967)

Vaaranpuistossa on Seppo Valjuksen suunnittelema Jääkärimuistomerkki. Vuonna 1967 paljastettu veistos muodostaa ylhäältäpäin katsottaessa numeron 27, joka viittaa suomalaisista vapaaehtoisista koottuun Kuninkaalliseen Preussin Jääkäripataljoonaan 27. Ylioppilaiden keskuudessa virisi  1900-luvun alussa jääkäriliike, jonka päämääräksi muodostui Suomen irrottamisen Venäjästä. Yhteensä 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen Saksassa vuosina 1915–1918. Ottaessani kuvaa muistomerkistä huomasin, että joku oli asettanut sen päälle (tyhjän) Jägermeister -pullon.

Oskari Jauhiainen:
Teuvo Pakkala (1973)

Kirjailija Teuvo Pakkalan muistopatsas Vaaranpuiston lounaispäädyssä on edellä mainitun Oskari Jauhiaisen käsialaa. Pakkalan tunnetuimmat teokset kertovat Vaaranpuistosta rautatieasemalle ulottuvasta alueesta "Kakaravaarasta". Oulussa kirjailijan mukaan on nimetty Teuvo Pakkalan koulu ja pääkirjaston Pakkala -sali.

Ylitin Saaristonkadun ja saavuin vuonna 1962 perustettuun Lyötynpuistoon, joka ulottuu keskustan terveysasemalta rautatielle asti. Aikaisemmin puiston paikalla oli kaupunginvarikko, joka on nyt Tuirassa. Pohjan neito -patsaan ohittaessani näin sinisorsaemon ja seitsemän poikasta polskimassa Plaanaojassa.

Yksityiskohta Jaakko Pernun
"Vesilasi" -teoksesta (2012)

Toukokuussa 2012 Lyötynpuistoon pystytettiin Jaakko Pernun pajusta tehty ympäristöteos Vesilasi. Pernun teoksia on nähty myös Keski-Euroopassa. Julkisiin tiloihin tilattuja töitä on mm. Barcelonassa, Berliinissä, Bukarestissa, Lontoossa, Milanossa, Moskovassa ja Roomassa. Ennen Vesilasia paikalla oli Pernun samalla tekniikalla valmistama Päivänvarjo -teos.

Karjasillanpuistosta saa
kesällä jäätelöä :-)

Lyötynpuiston jälkeen Plaanaoja luikahti rautatien alle, joten en enää voinut seurata sen kulkua aivan virtaavan veden vierellä. Käytin ”Eteläistä alikulkua” ja löysin itseni Karjasillanpuistosta. Karjasilta on entistä laidunmaata, jonne oululaisten lehmät kuljetettiin ojan yli karjasiltaa pitkin. Asutus laajeni Kaupunginojan eteläpuoleiselle kedolle vasta jälleenrakennuskaudella. Kaupunginojan leveässä suvannossa on Martti Tarvaisen veistos ”Siivet”, joka esittää kolmea lentoon lähtevää joutsenta.

Martti Tarvainen: "Siivet" (1965)

Suunnilleen tässä vaiheessa Plaanaojan seuraaminen apostolin kyydillä muuttaa luonnettaan. Taidolla suunnitellut puistot ja kauniit taideteokset ovat vain kaihoisa muisto. Puistovyöhykkeen jälkeen reitti kulkee mäntymetsien halki välillä asfaltoituna ja välillä sorapintaisena, kunnes saavutaan Oritputaanniitylle, missä polku loittonee Plaanaojasta. Osan loppumatkasta kuljin pitkin Iinatin oivallisia kuntopolkuja.

Loppumatkasta polku
käy kapeaksi

Kenties Kaupunginojan kulkua olisi ollut mahdollista seurata Oritputaanniityn jälkeenkin, mutta alati yltyvät hyttysten hyökkäykset lannistivat Pitkänmatkan Kävelijässä asuvan pienen tutkimusmatkailijan ja tyydyin seuraamaan ojan reittiä läheisiä tieuria tallustellen. Lopulta ylitin Kainuuntien, jota pitkin kuljin pari sataa metriä kunnes näin Plaanaojan Oulujoesta erottavan patorakennelman. Olin päässyt tavoitteeseen.

Retken toinen tarkoitus oli sisäänajaan uusia Meindl Vakuum Hiker -vaelluskenkiä, jotka olin hankkinut edellisten siirryttyä eläkkeelle ennen aikojaan. Kerrassaan oivalliset kengät, ensimmäisellä käyttökerralla vain oikeassa nilkassa tuntui pientä hierymistä. Jalkineen sisäpinta mukautuu nopeasti jalan muotoihin.

Pato erottaa Plaanaojan Oulujoesta

Merenrannasta Plaanaojan ja Oulujoen risteykseen laskien kävelyretkelle tuli mittaa reilut 12 kilometriä, missä on mukana myös muutama harha-askel (reitti kartalla). Plaanaojan alkulähteiltä tallustelin takaisin keskustaan Oulujoen etelärantaa pitkin, pistäydyin nauttimassa virkistävän oluen Sokerijussin Kievarissa ja hipsin sitten takaisin Linnanmaalle. Yhteensä matkamittarissa 36 puolipilvistä kilometriä.

Lisätietoja Laanaojan varren puistoista: Niskala, Kalleinen & Okkonen (2008) Puistojen Oulu.

Pyörätiellä paljasjaloin

Pieniksi jääneet sandaalit hankasivat ikävästi, joten Onerva päätti kävellä viiden kilometrin kotimatkan paljain jaloin. Tärkeä edellytys kokeilulle oli, että perheessä järjen ääntä edustava äitimuori oli jäänyt vielä pikkuveljen kanssa keskustaan. Reitti Oulun Torinrannasta Linnanmaalle on kokonaisuudessaan asfalttipäällysteistä pyörätietä, jonka vieressä on paikka paikoin paljain jaloin kävelyyn sopivaa nurmea. Päivä oli aurinkoinen, lähes helteinen. Hyttysten ilmahyökkäys loppumatkasta vauhditti kulkua. Seuraavassa Onervan tuntemuksia urbaanipaljasjalkakävelylenkin jälkeen.

Muuttuiko kävelytyylisi kävellessäsi avojaloin?
Yleensä tulee asteltua kantapää edellä, mutta nyt en halunnut, kun tiesin, miten kipeästi kävisi, jos olisi terävä kivi kantapään alla. Myöhemmin hoksasin, että loppumatkan päkiäkivut saattoivat johtua siitä, että en vielä oikein hallinnut sopivaa kävelytyyliä avojaloin kävellessä. Ehkä siirsin liikaakin painoani päkiöille.

Astuitko terävien kivien päälle?
Kyllä, muutaman kerran, mutta ei juuri haitannut, ei tullut vammoja. Onni oli, ettei tielle sattunut lasin siruja, niitä olisi ollut ikävä väistellä.

Miltä paljain jaloin kävely tuntui?
Se oli oikeastaan aika miellyttävää, ikään kuin ilmainen jalkahieronta. Loppumatkasta päkiöissä alkoi tuntua se, että kävelin ensimmäistä kertaa pitempää matkaa avojaloin. Yllätyin, kun alussa asfaltti tuntui hieman ikävältä jalkapohjissa. Oletin että olisin jo tottunut sen tuntuun, koska olen kotipuolessa usein paljain jaloin pihamaalla tepastellutkin.

Kummalla oli mukavampi kävellä, asfaltilla vai nurmikolla?
Vaihteli jonkin verran. Asfaltin rosoinen reuna tuntui välillä kivalta, mutta kaikkein miellyttävintä oli kävellä nurmikolla. Tosin asfaltti tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta, koska siitä erotti vaaranpaikat helpommin.

Kipeytyivätkö jalat kävelyn aikana tai sen jälkeen?
Loppumatkasta päkiät tosiaan muistuttivat, että kävelty on. Lenkin jälkeen olin uupunut, uni tuli nopeasti. Nyt, kun kävelylenkistä on kulunut päivä, ei jaloissa ole enää mitään erityisiä tuntemuksia.

Miten avojaloin kävely muutti tarkkaavaisuuttasi?
Selvästi katselin tarkemmin tietä, että osasin välttää lasinsirut ja koirien tuotokset. Ei niitä kyllä juurikaan näkynyt. Loppumatkasta tarkkaavaisuuteni tosin herpaantui hyttysten ilmahyökkäyksen vuoksi.

Mitä huonoja puolia avojaloin kävelyyn liittyy?
Jalat likaantuivat niin, että ne piti pestä illalla. Muutaman kerran astuin terävien kivien päälle. Tien tarkkailu vaati siinä määrin tarkkaavaisuutta, että jutustelu kävelyseurani kanssa hieman kärsi.

Entä mitä hyviä puolia avojaloin kävelyssä on?
Huomasin, että jalkapohjat rentoutuivat kävellessä. Tämä oli hyvä hieronta. Tämän kokemuksen perusteella avojaloin kävely on mukavaa.

Feelmax Panka ohutpohjakengät

Keväänkorvalla rakkaat vaelluskenkäni reissasivat pari viikkoa maailmalla ja hirmuista separaatioangstia lievittääkseni astelin kenkäostoksille. Tarkoitus oli tutustua ohutpohjakenkiin, joista monet ovat saaneet lievitystä monen sorttisiin jalkavaivoihin. Ohutpohjakenkien ideana on olla kenkä mahdollisimman vähäisessä määrin eli mahdollistaa paljain jaloin kävelyyn liittyvä jalkaterän ja nilkan luonnollinen toiminta.
  

Paljasjaloin kävelyä simuloivia jalkineita kutsutaan myös kevytjalkineiksi ja paljasjalkakengiksi, joista jälkimmäinen kuulostaa on hieman.. hmm.. vaikealta ajatukselta. Jalan luonnollisen toiminnan mahdollistamisen lisäksi toinen ohutpohjakengän tarkoitus on tarjota jalkapohjille suoja lasinsirujen ja muiden terävien esineiden aiheuttamilta pistoilta ja viilloilta. Seuraavassa on Feelmax® Panka -ohutpohjakenkien käyttökokemukset kymmenen päivän ajalta, jolloin lumet sulivat ja ruoho alkoi vihertää.

Feelmax Panka 

1. päivä

Maassa on vielä monessa paikassa teräväsärmäistä jäätä, joka tuntuu jalkapohjan alla.. hauskalta! Pankoissa pohja on vain 1,3 millimetriä paksu, joten kävelyalustan pienetkin kohoumat tuntuvat hyvin. Välillä kantapää tömähtää jäähän liian kovaa. Tiedostan, että kävelytyyliä täytyy säätää niin, että astun enemmän koko jalkapohjalla. Parin kilometrin kävely ei aiheuttanut minkäänlaisia kipuja, vaikka joissain lähteissä varoiteltiinkin ohutpohjakenkien käytön aloittamisen voivan olla kivuliaskin kokemus tavallisissa kengissä laiskistuneille jalkaterän lihaksille.

2. kävelypäivä

Muutaman välipäivän jälkeen taas Pankat jalkaan. Sulamisvesiä kaduilla ja märkää, liukasta jäätä, tihkusadetta. Työpaikalle kävellessä sukat pysyivät yllättäen kuivina. Lahkeet sen sijaan kastuivat. Pankoissa ei ole kantaa kuten normikengissä. Tästä eteenpäin taitan aina housujen lahkeet Pankoilla kävellessäni. Kävelytyyli on jo muuttunut. Kantaisku on nyt heikompi, askel joustavampi. Pikkukivet eivät enää aiheuttaneet kivuliaita pistoja kantapäissä. Parin kilometrin kävely päivän aikana.

3. kävelypäivä

Kantaisku on edelleen heikentynyt. Alle kilometrin työmatkalla jalkoja ei vielä alkanut palelemaan, vaikka ulkona on vieläkin jäiset kadut. Tekisi jo mieli päästä kokeilemaan Pankoja nurmikolle ja metsäpoluille. Työpaikalla huomasin, että Pankoilla kulkeminen on sisätiloissa lähes äänetöntä, melkein kuin kävelisi sukat jalassa. Onnistuin hiipimään huomaamatta väitöskirjaansa väkertävän vaimon työhuoneeseen ja sain palkinnoksi oivallisen kiljahduksen.

4. kävelypäivä

Maa oli taas aamulla jäässä. Pyöräteiden reunoilta paljastuneilla nurmikaistaleilla ei tee mieli kävellä, liikaa koirain tuotoksia. Sellainen tuntuma on tullut, että Pankat ovat parhaimmillaan pehmeälle alustalle, nyt on vielä pakko kävellä enimmäkseen asfaltilla ja muilla kovilla pinnoilla. Töistä kotiin kävellessä kävelin pitkin pyörätien hiekoituksesta syntynyttä matalaa soraharjua. Tuntui kivalta jalkapohjissa.

5. kävelypäivä

Ohutpohjakenkäkäyskentelyä Oulun keskustassa. Pankoilla kävely tuntuu jo varsin luonnolliselta. Keskustassa ohuet pohjat tuntuvat kuitenkin hieman turvattomilta. Katse hakee kadulta koko ajan mahdollisia lasinsirpaleita ja muita vaaroja. Vaikka Continental  ® kumikomposiittipohja on ohut, valmistaja lupaa sen olevan myös hyvin kestävä. Kysyin Pankojen pohjamateriaalin tarjoamasta suojasta kenkien valmistajalta ja vastaus tupsahti saman tien sähköpostilaatikkoon. Terävät esineet, kuten naulat tai lasinsirut voivat kuulemma puhkaista pohjan. Toisaalta Pankoilla pinkojat ovat myös juosseet lasinsirujen yli ilman vaurioita. Asiakaspalvelusta kerrottiin myös, ettei terävien esineiden takia ole tullut reklamaatioita.

Hitaana hämäläisenä hoksasin vasta tänään, että Pankoissa on pohjallisetkin. Ne tuovat hitusen lisää paksuutta edellä mainittuun 1,3 millimetriin. Kaupassa olin katsellut myös Feelmax Osma 2 -popoja, joissa on hieman paksumpi 2,5 millimetrin kumipohja. Pankoihin päädyin lopulta, koska halusin mahdollisimman autenttisen paljasjalkakokemuksen.

6. kävelypäivä

Tasaisella maalla kantaisku on vaimentunut nimelliseksi. Ylä- ja alamäet - ne mitä Oulun seudulta nyt löytyy - mennään aina päkiä edellä. Tänään yllätin itseni kävelemästä asfalttista pyörätietä, vaikka vieressä olisi ollut lumen alta paljastunutta nurmikkoa. Otin muutaman koeaskeleen ruskealla nurmella. Oli kuin olisi kävellyt pumpulilla.

7. kävelypäivä

Pankat ovat syrjäyttäneet sandaalit toimistojalkineina. Hoksasin, että olen unohtanut Pankat jalkaan koko päiväksi jo monta kertaa. Tämä ei ole välttämättä viisasta, sillä jalat hikoilevat enemmän, mutta kertoo toisaalta paljon Pankojen käyttömukavuudesta. Meitä on samassa huoneessa kaksi tutkijaa, eikä ilmanvaihto yliopiston vanhalla puolella ole kummoinenkaan, joten yritän kuitenkin muistaa vaihtaa sandaalit jalkaan aamuisin. Feelmaxin asiakaspalvelusta kerrottiin, että jalka saattaa alkuvaiheessa hiota tavallista enemmän jalkaterän pienten lihasten aktivoituessa. Tämän pitäisi kuitenkin tasoittua ajan myötä.

8. kävelypäivä

Ensimmäinen pitempi kävelyretki. Huomasin astuvani tarkoituksellisesti pienten kivien, käpyjen ja oksien päälle aina, kun sellaisia sattui reitille. Jalkapohjat vertyvät mukavasti kävellessä. Panin myös merkille, että askelpituus on muuttunut kävelytyylin muuttumisen myötä. Askel on lyhyempi ja sen seurauksena askelmittari valehtelee kuljetun matkan pituuden. Olin melko varma siitä, että pitkä lenkki Pankoilla saa koivet kipeiksi, mutta ei. Ei minkäänlaisia vaivoja tai kipuja missään. Kotiin päästyä jalat virkeät ja vetreät, ei minkäänlaista rasituksen tuntua.

9. kävelypäivä

Töihin ja takaisin kotiin Pankoilla. Olen ilmeisesti aloittanut ohutpohjakenkien käytön juuri sopivalla tavalla. Käyttökertojen välillä on aina ollut päivä tai kaksi väliä. Kevytjalkineiden käyttöön siirtymisen yhteydessä jalkaterää ja nilkkoja voi tarvittaessa myös vahvistaa tietyillä jumppaliikkeillä, mutta sellaiseen en kokenut tarvetta.

Vaikka Pankojen kaltaisia kevytjalkineita voi hyvin käyttää toimistotyössä, ne eivät sovellut työjalkineiksi teollisuuteen tai rakennustyömaille, missä jalkaterä täytyy suojata putoavilta tavaroilta ja puristumiselta. Sen sijaan keveytensä ansiosta Pankat on hyvä valinta caminolle iltakengiksi.

Kevyen rakenteensa ansiosta Pankat
saa pakattua pieneen tilaan

10. kävelypäivä

11 km kävelylenkki pelaamaan sulkapalloa ja takaisin kotiin. Pankoilla kävellessä vauhti on hieman hitaampi, kuin tavallisilla kengillä. Nyt menomatkaan kului tunti ja kymmenen minuuttia, kun tavallisilla kengillä on kulunut noin tunti. Ohuen pohjan takia askelten paikat tulee valittua huolellisemmin.

Ohutpohjakenkien käytön rinnalla olen aikaisempaa useammin kävellyt paljain jaloin kotona, mutta kevään edistyessä yhä enemmän myös pihapiirissä. Kokeilin tänään pitkästä aikaa kävellä tavallisilla lenkkareilla. Tuntui kuin jalat olisi tungettu johonkin kauhistuttavaan keskiaikaiseen kidutuslaitteeseen.

Reima roskaretki

Roskista ja jätteistä huolehtiminen on tympeää puuhaa ja ikävä rasitus etenkin vapaapäivinä. Pienellä suunnittelulla siitä voi kuitenkin tehdä entistäkin rasittavamman. Älä siis kuskaa vanhoja sanomalehtiä taloyhtiön omaan roskakatokseen tai palauta tyhjiä pulloja lähimpään markettiin. Etsi ekopiste etäältä! Tee roskien viennistä spektaakkeli!

Muutaman kuukauden penkomisen tuloksena Pitkänmatkan Kävelijän kotoa löytyi melkoinen läjä rikki mennyttä ja vanhentunutta elektroniikkaa: latureita, kärähtäneitä polttimoita ja loisteputkia, kaukosäätimiä, kytkimiä, näppäimistö, pikkuisia kaiuttimia, kovalevy, DVD-soitin… Romut mahtuivat juuri ja juuri reppuun, jolle tuli painoa kymmenisen kiloa.

Linnanmaan Prisman yhteydessä toimii yksi Oulun ekopisteistä

Aluksi astelin läheiseen Linnanmaan Prismaan (kartta), jonka yhteydessä toimii yksi Oulun lähes 70 ekopisteestä. Ekopisteet on tarkoitettu kotitalouksien hyötyjätteille eli paperille, keräyskartongille, lasille, pienmetallille ja muoville. Pitkänmatkan Kävelijän vanhoista paristoista ja akuista oli viimeisten viiden vuoden aikana kertynyt muutaman kilon röykkiö. Pudottelin virtalähteet marketin keräyslaatikkoon. Vain yksi akku oli vuotanut. Sitten nokka kohti etelää. Torinrantaa päästyäni hoksasin, että roskaruoka sopisi päivän teemaan oivallisesti. Ei kun Kauppatorin kahvilamakasiiniin munkkikahville. Myöhemmin päivän kuluessa popsin vielä muutaman juustohampurilaisen ja herkullisen kebab-annoksen.

Tuntuipa mukavalta taas pitkästä aikaa tallustella Vakuum Hikereilla. Muruseni olivat muutaman viikon matkanneet omilla teillään. Puut ja pensaat vihersivät ja aurinko sädehti sinisellä taivaalla niin kirkkaana, että päänahkaa kuumotti kävelyretken jälkeen. Lämpötila ei kuitenkaan noussut kuin kymmenen asteen tuntumaan.

Giganttinen kierrätyspiste

Kotitalouksien rikkinäiset sähkölaitteet voi Oulun seudulla kuskata Ruskon jätekeskuksen Oivapisteeseen (kartta) sekä kuntien jäteasemille. Lisäksi elektroniikkaromua voi toimittaa kierrätykseen Limingantullin Giganttiin (kartta), jonne suuntasin kulkuni Torinrannasta lähdettyäni. Luovutin sähköiset romut Gigantin tiskille, vanhaa näppäimistöä lukuun ottamatta.

Verkkokauppa.com ottaa vastaan
kodin rikkoutuneita sähkölaitteita 

Seuraava etappi oli 5,6 km etelään sijaitseva Verkkokauppa.com (kartta), joka myös ottaa vastaan käytöstä poistettavaa elektroniikkaa. Surumielisen juhlavasti ojensin asiakaspalvelun sedälle reppuni viimeisen tavaran, vuosikausia palvelleen, viehkeästi kaareutuvan näppäimistön. Asiakaspalvelija ei kuitenkaan osannut tarkemmin kertoa sen tulevista vaiheista. Pois lähtiessäni käännyin vielä katsomaan ja vanha näppis heilutti minulle johdollaan.

Tällä tavoin asioita tarpeettomasti monimutkaistamalla sain kulutettua roskien vientiin melkein kokonaisen päivän! Matkaa roskaretkelle kertyi osapuilleen 30 kilometriä.

Vaelluskenkien huolto

Ostin Meindl Vakuum Hiker -kengät noin kuukautta ennen maaliskuun 2011 caminoa. Partioaitan myyjä arveli, että siinä olisi hyvät kengät ainakin viideksi vuodeksi. Vakuum Hikerit osoittautuivatkin parhaiksi käyttämikseni vaelluskengiksi tähän mennessä. Maaliskuun 2012 caminolla huomasin kuitenkin muutaman halkeaman vasemman kengän sisäsyrjän nahkapinnassa. Kengät olivat alkaneet rapistua, vaikka niillä oli tallusteltu vasta hieman yli vuosi.

Halkeama vasemman
kengän sisäsyrjässä

Kenkien kuluminen on yhteydessä niillä kävellyn matkan pituuteen. Kalenterivuonna 2011 kävelykilometrejä kertyi osapuilleen 3030. Huomattavan osan arkikävelystä, kuten työ- ja kauppamatkat, tallustelin kuitenkin tavallisilla kengillä. Myös muutaman pitemmän retken tein muilla kuin vaelluskengillä, esimerkiksi O.Jauhiaisen taidemuseoon ja Oulun automuseoon patikoin sandaaleilla. Vakuum Hikereilla kävelemääni matkaa on vaikea arvioida tarkasti, mutta jos sanotaan, että se on siinä parintuhannen kilometrin huitteilla, ei mennä pahasti metsään.

Lähikuva halkeamasta

Kysyin Meindl -maahantuojalta nahkapinnan halkeamista. Ibex-sport Oy:n ystävällinen edustaja pyysi kengät tutkittavakseen ja lähetin ne postipaketissa. Sähköpostitse ja puhelimitse käydyn keskustelun perusteella ymmärsin, ettei kenkien laadussa ollut moitteen sijaa. Itse sen sijaan olin laiminlyönyt kunnossapidon. Olin viitannut kintaalla Partioaitan myyjän huoltovinkeille ja tyytynyt huuhtomaan kengistä pahimmat ravat pelkällä vedellä.

Eikä kenkien käyttöikää arvioinut myyjä voinut tietää, että niillä käveltäisiin vuodessa matka, joka on linnuntietä yhtä pitkä kuin Helsingistä Moskovaan ja takaisin. Kenkien nahkapintaan ilmestyneiden halkeamien lisäksi kävellyt kilometrit näkyvät hyvin myös pohjien kulumisena.

Pohjien kuluminen näkyy hyvin kantojen ulkosyrjillä,
mikä viittaa nilkan alipronaatioon (supinaatio). 

Sitten varsinaiseen asiaan eli vaelluskenkien huoltoon, jonka tärkeimmät vaiheet ovat pesu ja puhdistus sekä nahkapinnan kyllästys ja vahaus. Puuhan tarkoituksena on ylläpitää kenkien toimivuutta ja pidentää niiden käyttöikää. Myös kenkien käytöllä voi vaikuttaa niiden käyttöikään. Pitkänmatkan Kävelijä on edelleen pätkätyötutkija, joten kaikenlaisen kalliin tavaran käyttöiän pidentäminen kuulostaa erinomaisen järkevältä.

Huoltokirja

Sain ibex-sportilta oivan tietopaketin vaelluskenkien kunnossapidosta ja olen poiminut siitä seuraavaan keskeisimmät kohdat. Huoltotoimien yksi lähtökohta on, että vaelluskengissä yleisesti käytetty nupukkinahka on huokoista materiaalia, joka imee helposti vettä ja epäpuhtauksia. Tämän takia on viisasta suojata kengät heti uutena ja toistaa käsittely säännöllisesti. Kengät puhdistetaan ja huolletaan aina vaellusreissujen jälkeen ja satunnaisemmassa käytössä kuukauden tai kahden välein.

Meindl Cleaner
In and Out

Pesu

Nauhat ja pohjalliset kannattaa poistaa ennen käsittelyä. Puhdista kengät irtoliasta märällä rätillä pyyhkimällä. Oikein kuraisten kenkien puhdistus aloitetaan suihkuttamalle vedellä enimmät liat pois. Märkään pintaan suihkutetaan Meindl Cleaner In and Out -pesuainetta. Saman asian ajaa myös Granger's G-Max Footwear Cleaner tai Nikwax Footwear Cleaning Gel, jotka levitetään kengän pintaan pesusienellä.

Pesuaineen annetaan vaikuttaa muutama minuutti, minkä jälkeen lika harjataan irti. Huuhtele runsaalla vedellä tai huljuttelemalla vesisaavissa. Laita kengät pesun jälkeen kuivumaan varjoisaan paikkaan eli ei suoraan aurinkoon tai kovaan lämpöön. Märkä nahka vioittuu auringonpaisteessa helposti, jolloin se kuivuttuaan kovettuu ja halkeilee.

Kengät voi pestä myös sisältä käyttämällä lämmintä vettä ja edellä mainittuja pesuaineita. Sisäpuoli huuhdellaan runsaalla vedellä ja kuivataan hitaasti. Kuivausta voi nopeuttaa täyttämällä kengät kosteutta imevällä sanomalehtipaperilla. Nahkavuoristen kenkien sisäpintaan kannattaa pesun jälkeen sivellä kenkävahaa. Pohjallisen voi pestä muutaman kerran miedossa lämpötilassa, mutta ne kannattaa sen jälkeen vaihtaa uusiin.

Nikwax
Fabric & Leather
Proof Spray

Kyllästys

Kun vaelluskengät ovat kuivaneet, on aika käyttää kyllästysainetta. Tarkoituksena on varmistaa vedenpitävyys. Suihkuta kyllästettä (esimerkiksi Meindl Wet-Proof tai Nikwax Fabric & Leather Proof Spray - molempia löytyy partioaitasta) tasaisesti kuivan kengän pinnalle. Suihke estää kosteuden imeytymisen pintamateriaaliin. Vettynyt kenkä on raskas, eikä hengitä. Pitkiä aikoja märkänä oleva nahka haurastuu ja vioittuu. Älä käytä kyllästämiseen silikonisuihkeita, sillä ne tukkivat kenkien hengittävän kalvon. Kyllästyskäsittelyn voi tehdä useastikin, eikä sen yhteydessä aina tarvitse suorittaa vahausta.

Meidl Sportwax

Vahaus

Vahauksella ylläpidetään nahan luontaista taipuisuutta. Kuiva nahka voi rikkoa goretex-kalvon taittuessaan päkiän kohdalta joka askeleella. Levitä kenkävahaa (esimerkiksi Meindl Sportwax tai Nikwax Waterproofing Wax for Leather tai Granger's kenkävaha, jota löytyy mm. Retkiaitasta) rätillä, sienellä tai sormenpäällä kenkien ulkopinnan nahkaosiin. Vahaus estää nahan kuivumista ja siitä johtuvaa lohkeilua ja vääntyilyä. Vahattu nahka on joustavaa ja kestävää. Myös hakaset ja niitit voi sivellä vahalla, etteivät ne ruostu tai hapetu. Kenkienhoidossa on syytä välttää kovia rasvoja ja öljyjä, sillä ne tukkivat nahan huokoisen rakenteen. Nupukkipintainen kenkä muuttuu tummemmaksi ja sileämmäksi vahauksen jälkeen.

Pohjalliset nostetaan ylös
käytön jälkeen

Käyttö

Kävelylenkin jälkeen pohjalliset nostetaan ylös, jotta niiden alle varastoitunut kosteus pääsee haihtumaan. Säilytä kenkiä mieluiten ilmavan ritilän päällä tai hyllyllä. Puhdista kengät aina käytön jälkeen, jottei lika pinty kiinni ja haurastuta materiaaleja.

Lorpen TPMM
vaellussukka

Vaelluskenkiä käytetään vaellussukkien kanssa. Vaellussukkien pehmennykset varpaissa ja kantapäässä parantavat jalkineen ominaisuuksia. Hyvin toimiva vaellussukka siirtää jalasta haihtuvan kosteuden sukan ulkopinnalle ja kengän rakenne toimittaa sen ulos jalkineesta. Varpaiden kynnet kannattaa pitää lyhyinä. Itse aiheutettu vuoto syntyy, kun liian pitkät varpaankynnet puhkaisevat vuorikankaan ja sen taakse sijoitetun kalvon.

Usean päivän tai viikon yhtäjaksoisessa käytössä vaelluskengät eivät pääse välillä ”lepäämään”. Niihin kertyy koko ajan jalasta haihtuvaa kosteutta, mikä rasittaa kenkää. Myös pinta ja muut materiaalit joutuvat kovempaan rasitukseen jatkuvassa käytössä. Kenkien pitäisi antaa välillä levätä ja kuivaa rauhassa sekä huolehtia niiden pesusta, kyllästyksestä ja vahauksesta.

Kaupunkikäytössä hyvä nyrkkisääntö on, että parin päivän käytön jälkeen vaelluskenkien pitäisi antaa levätä pari päivää. Jos haluaa joka päivä tallustella vaelluskengillä, kannattaa hankkia kahdet kengät, joista toinen pari voi olla koko ajan vuorotteluvapaalla.

Vaellukselle on tietenkin mahdotonta ottaa mukaan kahta paria vaelluskenkiä. Tällöin kosteudenpoistoa kengistä voidaan edistää ottamalla kengät pois jalasta tauoilla - ja miksei yöksikin - sekä nostamalla pohjalliset ylös. Toinen hyvä konsti on vaihtaa hikiset vaellussukat kuiviin päivätaipaleen puolivälissä.

Entä jos vaelluskengät ovat päässeet huonoon kuntoon? Suutari voi korjata ratkenneita saumoja ja vaihtaa kuluneet kengänpohjat uusiin. Pintavaurioita voi helposti korjata itsekin kumiliimalla. Lue lisää vaelluskenkien korjauksesta ja kunnostuksesta.